Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo petti
M84
18.08.2019 |
Kaipaan jeesiä jos on ihmisiä kenellä samantyylinen tilanne. Kaikki keskustelu auttaa. Vaimoni kertoi minulle viikko sitten, että "en rakasta sua enään, vaan rakastan toista miestä". Sehän on pahin kolaus mitä voi olla. Olen aina ollut lojaali, mutta en ole sanoin osannut ilmaista tarpeitani enkä tunteitani. Olin viikon saikulla ja kävin kaks kertaa psykologilla. Oon oppinut ihan hitosti viikossa itsestäni. Puhumattomista tunteista ja siitä, että olen tavallaan ajanut vaimoni tilanteeseen, missä hän on nyt. Käsittämättömintä on se, että kun olen suorittanut omaa elämääni ja näennäisesti hyvällä motiivilla oikeuttanut tietyt asiat, esim vaimon vaatteiden ostelu yms. En ole elänyt. Rakastan vaimoani yli kaiken. Hän on pitänyt tämän puoli vuotta sisällään eikä ole kertonut mitään ja nyt kun olen itse täysin auki ja valmis puhumaan niin hän ei halua.
Viikko on tottakai lyhyt aika. Olemme puhuneet yhteensä kuutisen tuntia aiheesta ja olen hyvien ystävieni kanssa jutellut ainakin 20h näistä jutuista ja saanut tosi hyvää tukea. Meillä on 4 ja 6v skidit. Ne on ihania!
Mua pelottaa tää tilanne ihan hitosti. En oikeesti halua erota, vaikka olen ymmärtänyt realiteetit, että näin voi käydä. Rakkaus on vaimoani kohti olemassa. Mietin parisuhdeterapiaa, mutta vaimon mielipidettä en uskalla kysyä, vaikka olemme puhuneet tunteistamme toisiamme kohtaan ja nyt tuntuu, että osaan ilmaista itseäni huomattavasti paremmin. Muutun ihmisenä, koska näen asiat hitosti selkeemmin. Työstä itseäni ehjäksi, mutta vaimo ei ole valmis puhumaan asiasta. Hänellä toki ollut raskas työviikko yms ja salaisuuden pitäminen sisällä on tottakai uuvuttavaa.
Emme ole tehneet oikeastaan ikinä perheenä mitään. Olemme olleet erillään, mutta olen ajatellut tämän johtuvan ruuhkavuosista. En ole yrittänyt enkä puhunut, mutta ei ole myöskään vaimoni. Kuten sanottua, rakastan häntä suunnattoman paljon enkä halua erota.
Lohduttakaa mua ja antakaa jotain kommenttia. Kaikki tervetullutta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittiko AP:n vaimo AP:lle jostakin? Esittikö toivomuksia, joihin AP ei reagoinut mitenkään? Myöhäistä itkeä kun maito on jo lattialla?
Niin, oliko kotona jotain taustaääntä, mitä ap ei rekisteröinyt? Vaimon puhetta epäkohdista toisin sanoen.
Olen vähän skeptinen ap:ta kohtaan tässä ketjussa, sillä en millään voi uskoa, että vaimo haluaa erota lapsiperheellisenä vsin siksi, että ap ja hän eivät tehneet yhdessä asioita. En niin millään.
Kyllä eropäätöksen takana täytyy olla paljon muutakin tyytymättömyyttä.
Onko vaimo kokenut esim joutuvansa tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset yms tai että ap ei ole arvostanut ja kunnioittanut häntä?
En huomannut vastata.
Seksiä ei ole ollut noin vuoteen, mutta en siitä sen enempää, koska liian henkilökohtainen asia. Tai no samahan se. Tehtiin yhteisellä päätöksellä raskauden keskeytys viime vuonna. Sen jälkeen kysyin kyllä monesti, että "miltäs näyttää, uskaltaisko koittaa seksiä", mutta vaimo vetosi tottakai pitkään jatkuneeseen vuotoon tämän jälkeen. Meillä on ollut hyvää seksiä ja lapsien jälkeen piti aina hiukan totutella taas seksiin, koska... No. Alatiesynnytys vaatii veronsa.
Hän on kysynyt minulta kaksi kertaa miksi rakastan häntä ja en ole heti löytäny vastauksia tai ne eivät ole tyydyttäneet häntä. Nämä nousi keskusteluussamme muutaman kerran esille. Olen sanonut ja osoittanut rakkautta hänelle.
Olen muuttunut / hän on muuttanut minua paljon suhteemme aikana. Omalla tavallaan tässä on ehkä jonkun sortin identiteettikriisi myös menossa itsellä kun en tunne itseäni yhtään. Opin kokoajan itsestäni asioita.
Oon myös miettinyt, että rakastanko häntä oikeasti ja mitäs helvettiä sellanen rakkaus ees on, mut kyl mä häntä rakastan. Enemmän kun ketään toista (poislukien lapset) tällä pallolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittiko AP:n vaimo AP:lle jostakin? Esittikö toivomuksia, joihin AP ei reagoinut mitenkään? Myöhäistä itkeä kun maito on jo lattialla?
Niin, oliko kotona jotain taustaääntä, mitä ap ei rekisteröinyt? Vaimon puhetta epäkohdista toisin sanoen.
Olen vähän skeptinen ap:ta kohtaan tässä ketjussa, sillä en millään voi uskoa, että vaimo haluaa erota lapsiperheellisenä vsin siksi, että ap ja hän eivät tehneet yhdessä asioita. En niin millään.
Kyllä eropäätöksen takana täytyy olla paljon muutakin tyytymättömyyttä.
Onko vaimo kokenut esim joutuvansa tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset yms tai että ap ei ole arvostanut ja kunnioittanut häntä?En huomannut vastata.
Seksiä ei ole ollut noin vuoteen, mutta en siitä sen enempää, koska liian henkilökohtainen asia. Tai no samahan se. Tehtiin yhteisellä päätöksellä raskauden keskeytys viime vuonna. Sen jälkeen kysyin kyllä monesti, että "miltäs näyttää, uskaltaisko koittaa seksiä", mutta vaimo vetosi tottakai pitkään jatkuneeseen vuotoon tämän jälkeen. Meillä on ollut hyvää seksiä ja lapsien jälkeen piti aina hiukan totutella taas seksiin, koska... No. Alatiesynnytys vaatii veronsa.
Hän on kysynyt minulta kaksi kertaa miksi rakastan häntä ja en ole heti löytäny vastauksia tai ne eivät ole tyydyttäneet häntä. Nämä nousi keskusteluussamme muutaman kerran esille. Olen sanonut ja osoittanut rakkautta hänelle.
Olen muuttunut / hän on muuttanut minua paljon suhteemme aikana. Omalla tavallaan tässä on ehkä jonkun sortin identiteettikriisi myös menossa itsellä kun en tunne itseäni yhtään. Opin kokoajan itsestäni asioita.
Oon myös miettinyt, että rakastanko häntä oikeasti ja mitäs helvettiä sellanen rakkaus ees on, mut kyl mä häntä rakastan. Enemmän kun ketään toista (poislukien lapset) tällä pallolla
Etkä rakasta! Voi hiton h.elvetti miten hirveä mies. Hmmm... Tuumaa mies kun miettii rakastaako vai eikö vaimoaan. Juu, kyl mä varmaan....
Ei s.aatana!
Ja "alatiesynnytys vaatii veronsa". No ei mulla ainakaan, jos vaimollasi on tullut repeämiä ja komplikaatioita niin olisi vähintä mitä vanhempana, joka ei joudu synnyttämään, voisit tehdä, olla tukena ja rakastaa sitä vaimoa.
Sinänsä vaimosi oli t.yperä kun petti. Olisi vain ottanut eron. Mutta ehkä se meni yhtä sekaisin sun kanssa kuin tuo, joka "erosi miehestä, jota halusi rakastaa"...
Kuule et saa häntä takaisin ja hyvä niin. Toivottavasti tiedät edes rakastatko lapsianne, muuten nekin menee kyllä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittiko AP:n vaimo AP:lle jostakin? Esittikö toivomuksia, joihin AP ei reagoinut mitenkään? Myöhäistä itkeä kun maito on jo lattialla?
Niin, oliko kotona jotain taustaääntä, mitä ap ei rekisteröinyt? Vaimon puhetta epäkohdista toisin sanoen.
Olen vähän skeptinen ap:ta kohtaan tässä ketjussa, sillä en millään voi uskoa, että vaimo haluaa erota lapsiperheellisenä vsin siksi, että ap ja hän eivät tehneet yhdessä asioita. En niin millään.
Kyllä eropäätöksen takana täytyy olla paljon muutakin tyytymättömyyttä.
Onko vaimo kokenut esim joutuvansa tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset yms tai että ap ei ole arvostanut ja kunnioittanut häntä?En huomannut vastata.
Seksiä ei ole ollut noin vuoteen, mutta en siitä sen enempää, koska liian henkilökohtainen asia. Tai no samahan se. Tehtiin yhteisellä päätöksellä raskauden keskeytys viime vuonna. Sen jälkeen kysyin kyllä monesti, että "miltäs näyttää, uskaltaisko koittaa seksiä", mutta vaimo vetosi tottakai pitkään jatkuneeseen vuotoon tämän jälkeen. Meillä on ollut hyvää seksiä ja lapsien jälkeen piti aina hiukan totutella taas seksiin, koska... No. Alatiesynnytys vaatii veronsa.
Hän on kysynyt minulta kaksi kertaa miksi rakastan häntä ja en ole heti löytäny vastauksia tai ne eivät ole tyydyttäneet häntä. Nämä nousi keskusteluussamme muutaman kerran esille. Olen sanonut ja osoittanut rakkautta hänelle.
Olen muuttunut / hän on muuttanut minua paljon suhteemme aikana. Omalla tavallaan tässä on ehkä jonkun sortin identiteettikriisi myös menossa itsellä kun en tunne itseäni yhtään. Opin kokoajan itsestäni asioita.
Oon myös miettinyt, että rakastanko häntä oikeasti ja mitäs helvettiä sellanen rakkaus ees on, mut kyl mä häntä rakastan. Enemmän kun ketään toista (poislukien lapset) tällä pallolla
Etkä rakasta! Voi hiton h.elvetti miten hirveä mies. Hmmm... Tuumaa mies kun miettii rakastaako vai eikö vaimoaan. Juu, kyl mä varmaan....
Ei s.aatana!
Ja "alatiesynnytys vaatii veronsa". No ei mulla ainakaan, jos vaimollasi on tullut repeämiä ja komplikaatioita niin olisi vähintä mitä vanhempana, joka ei joudu synnyttämään, voisit tehdä, olla tukena ja rakastaa sitä vaimoa.
Sinänsä vaimosi oli t.yperä kun petti. Olisi vain ottanut eron. Mutta ehkä se meni yhtä sekaisin sun kanssa kuin tuo, joka "erosi miehestä, jota halusi rakastaa"...
Kuule et saa häntä takaisin ja hyvä niin. Toivottavasti tiedät edes rakastatko lapsianne, muuten nekin menee kyllä sekaisin.
Aika hyökkäävä vastaus. Tottakai mä vaimoani rakastan, mutta jos vaimo pettää, jättää kertomatta siitä, kertoo vasta kun kysyn eikä hän ole 6kk aikana tehnyt muuta suunnitelmaa kuin "kai mä täältä muutan johonkin". Ja silti mä rakastan häntä. Eiks oo käsittämätöntä?
Vuosi seksittömyyttä on todella pitkä aika..haiskahtaa osittain valehtelulta..
Kyllä tuossa on jo aika monta hälytysmerkkiä soinut jo aika päivää sitten.
Joskus vaan rikki mennyttä on vaikea enää uudelleen rakentaa.
Niinkuin sanoit opit itsestäsi lisää ja varmasti siitä miten pidetään parisuhteesta huolta jos halutaan että se kestää niin myötä ja vasta mäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittiko AP:n vaimo AP:lle jostakin? Esittikö toivomuksia, joihin AP ei reagoinut mitenkään? Myöhäistä itkeä kun maito on jo lattialla?
Niin, oliko kotona jotain taustaääntä, mitä ap ei rekisteröinyt? Vaimon puhetta epäkohdista toisin sanoen.
Olen vähän skeptinen ap:ta kohtaan tässä ketjussa, sillä en millään voi uskoa, että vaimo haluaa erota lapsiperheellisenä vsin siksi, että ap ja hän eivät tehneet yhdessä asioita. En niin millään.
Kyllä eropäätöksen takana täytyy olla paljon muutakin tyytymättömyyttä.
Onko vaimo kokenut esim joutuvansa tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset yms tai että ap ei ole arvostanut ja kunnioittanut häntä?En huomannut vastata.
Seksiä ei ole ollut noin vuoteen, mutta en siitä sen enempää, koska liian henkilökohtainen asia. Tai no samahan se. Tehtiin yhteisellä päätöksellä raskauden keskeytys viime vuonna. Sen jälkeen kysyin kyllä monesti, että "miltäs näyttää, uskaltaisko koittaa seksiä", mutta vaimo vetosi tottakai pitkään jatkuneeseen vuotoon tämän jälkeen. Meillä on ollut hyvää seksiä ja lapsien jälkeen piti aina hiukan totutella taas seksiin, koska... No. Alatiesynnytys vaatii veronsa.
Hän on kysynyt minulta kaksi kertaa miksi rakastan häntä ja en ole heti löytäny vastauksia tai ne eivät ole tyydyttäneet häntä. Nämä nousi keskusteluussamme muutaman kerran esille. Olen sanonut ja osoittanut rakkautta hänelle.
Olen muuttunut / hän on muuttanut minua paljon suhteemme aikana. Omalla tavallaan tässä on ehkä jonkun sortin identiteettikriisi myös menossa itsellä kun en tunne itseäni yhtään. Opin kokoajan itsestäni asioita.
Oon myös miettinyt, että rakastanko häntä oikeasti ja mitäs helvettiä sellanen rakkaus ees on, mut kyl mä häntä rakastan. Enemmän kun ketään toista (poislukien lapset) tällä pallolla
Ymmärrän hyvin vaimoasi. Ei hän ole sinulta saanut mitään huomiota etkä pysty häntä seksuaalisesti tyydyttämään. Varovainen kysely joko voitaisi ja asenne että vaatiihan synnytys veronsa ei saa naista syttymään. Ja jos sen sitten pitkän ajan jälkeen joku toinen tekee onhan sitä vaikea vastustaa. Kaveri suhde ei pitkään toimi.
ei kai vaan tapaile rikastuttajaa jos niin ero päälle ja heti ties mitä matoja kantaa jo, ja varsinkin suukot lapsille kiellttyjä kun ei tiedä mitä matoja sen mulkussa kasvaa ja samalla akan suussa. hyi fan sanos porvoolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M84 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittiko AP:n vaimo AP:lle jostakin? Esittikö toivomuksia, joihin AP ei reagoinut mitenkään? Myöhäistä itkeä kun maito on jo lattialla?
Niin, oliko kotona jotain taustaääntä, mitä ap ei rekisteröinyt? Vaimon puhetta epäkohdista toisin sanoen.
Olen vähän skeptinen ap:ta kohtaan tässä ketjussa, sillä en millään voi uskoa, että vaimo haluaa erota lapsiperheellisenä vsin siksi, että ap ja hän eivät tehneet yhdessä asioita. En niin millään.
Kyllä eropäätöksen takana täytyy olla paljon muutakin tyytymättömyyttä.
Onko vaimo kokenut esim joutuvansa tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset yms tai että ap ei ole arvostanut ja kunnioittanut häntä?En huomannut vastata.
Seksiä ei ole ollut noin vuoteen, mutta en siitä sen enempää, koska liian henkilökohtainen asia. Tai no samahan se. Tehtiin yhteisellä päätöksellä raskauden keskeytys viime vuonna. Sen jälkeen kysyin kyllä monesti, että "miltäs näyttää, uskaltaisko koittaa seksiä", mutta vaimo vetosi tottakai pitkään jatkuneeseen vuotoon tämän jälkeen. Meillä on ollut hyvää seksiä ja lapsien jälkeen piti aina hiukan totutella taas seksiin, koska... No. Alatiesynnytys vaatii veronsa.
Hän on kysynyt minulta kaksi kertaa miksi rakastan häntä ja en ole heti löytäny vastauksia tai ne eivät ole tyydyttäneet häntä. Nämä nousi keskusteluussamme muutaman kerran esille. Olen sanonut ja osoittanut rakkautta hänelle.
Olen muuttunut / hän on muuttanut minua paljon suhteemme aikana. Omalla tavallaan tässä on ehkä jonkun sortin identiteettikriisi myös menossa itsellä kun en tunne itseäni yhtään. Opin kokoajan itsestäni asioita.
Oon myös miettinyt, että rakastanko häntä oikeasti ja mitäs helvettiä sellanen rakkaus ees on, mut kyl mä häntä rakastan. Enemmän kun ketään toista (poislukien lapset) tällä pallolla
Etkä rakasta! Voi hiton h.elvetti miten hirveä mies. Hmmm... Tuumaa mies kun miettii rakastaako vai eikö vaimoaan. Juu, kyl mä varmaan....
Ei s.aatana!
Ja "alatiesynnytys vaatii veronsa". No ei mulla ainakaan, jos vaimollasi on tullut repeämiä ja komplikaatioita niin olisi vähintä mitä vanhempana, joka ei joudu synnyttämään, voisit tehdä, olla tukena ja rakastaa sitä vaimoa.
Sinänsä vaimosi oli t.yperä kun petti. Olisi vain ottanut eron. Mutta ehkä se meni yhtä sekaisin sun kanssa kuin tuo, joka "erosi miehestä, jota halusi rakastaa"...
Kuule et saa häntä takaisin ja hyvä niin. Toivottavasti tiedät edes rakastatko lapsianne, muuten nekin menee kyllä sekaisin.
Aika hyökkäävä vastaus. Tottakai mä vaimoani rakastan, mutta jos vaimo pettää, jättää kertomatta siitä, kertoo vasta kun kysyn eikä hän ole 6kk aikana tehnyt muuta suunnitelmaa kuin "kai mä täältä muutan johonkin". Ja silti mä rakastan häntä. Eiks oo käsittämätöntä?
Anteeksi, oli hirveän hyökkäävää. Olette kyllä tosi onneton pariskunta.
Sinä et hirveästi ihannoi ja rakasta ja arvosta vaimoasi, et edes oikein keksi miksi hän on sinulle rakas. Vaimosi kokee itsensä huonommaksi ja arvottomaksi. Kaipaa hirveästi todistusta kelpaamisestaan, siksi arki-illan yhteiselo ei riitä vaan "pitäisi tehdä asioita yhdessä"/osoitella rakkautta. No ei usko millään, ehkä syystäkään.
Sitten tulee tämä aborttikriisi. Olen hirveä ihminen, mutta voi olla ettei isästä ole varmuutta. Ja yhdessä päädytte aborttiin, jää traumoja, lisää ongelmia suhteeseen ja mielenterveydelle.
Lopulta mt-ongelmainen vaimosi on suhteessa toisen kanssa, kertoo rakastuneensa, on ihan hukassa. Ja sinä toivot, että voispa kaikki olla helpompaa vaikka kaikki on pilalla.
Ero on teille kyllä hyvin todennäköisesti paras ratkaisu. Järjestätte elämänne ja haette tarvitsemanne avun. Voittehan joskus rakastua uudestaan ja aloittaa alusta. Tai rakastua toisaalla ja olla onnellisempia.
Olosi on varmasti hirveä, hae vertaistukea, sure rauhassa. Kyllä tästä selviää.
Toivottavasti vaimosi on tällä kertaa löytänyt oikean miehen, koska AP ei sitä todellakaan ole. Kuulostaa enemmänkin reppanalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tldr
JSS
ja minkä jaksoin lukea niin pahempaa olisi ollut jos vaimostasi olisi sinun käsittelysi jälkeen tullut lesbo. Nyt sentään mies vielä kelpaa, oikea mies eikä tuollainen lapanen joka roikkuu ul.isemassa tällä naisten palstalla.
Miten te vielä jaksatte haukkua miestä, jota on petetty.
Pettäminen on aina valinta, ei kenenkään puolison syy. Voi lopettaa suhteen ja aloittaa sitten uuden. Sekin on kamalaa, mutta vähemmän kamalaa kuin pettäminen.
Pettäminen rikkoo kaiken. Tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeitä kommentteja täällä! Älä välitä niistä ap! Vaimosi olisi pitänyt pystyä puhumaan sinulle suhteenne ongelmista, eikä pettää... t. toinen petetty
Palsta ei petä kun kääntää miehen syylliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teidän tilanteessanne kannata yrittää elää yhdessä ainakaan parisuhteessa, mieluiten ei ollenkaan. Vaimosi voi punkata vaikka äitinsä luona jos ei ole varaa vuokrata asuntoa. Jos asutte pk-seudulla niin muutto Keravalle tai Järvenpäähän voi olla tiedossa jos kaksion vuokraankaan ei hänellä ole varaa.
Otatte ensimmäisen askeleen ja suunnittelette asumisjärjestelyt. Mikä toimii parhaiten lasten kannalta. Älä luovu lapsista täysin, parempihan heillä on sinun luonasi kotona, jossa ovat kasvaneet.
Sinä et ehkä aina kuunnellut ja ymmärtänyt. Vaimosi taas ei osannut puhua. Ja sillä, ettei hän kokenut tulleensa rakastetuksi, hän oikeutti pettämisen, vieläpä salasuhteen.
Tuo pettäminen, salaaminen, valehtelu ja piilottelu tekee täysin mahdottomaksi selvittää nyt niitä ensimmäisiäkään ongelmia. Erotkaa, pyydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis eihän tässä ole kyse siitä, että vaimo ns. petti, vaan siitä että vaimolla on suhde toiseen mieheen. Vaimo on rakastunut toiseen mieheen! Ja nyt on ylitetty se kynnys, että asia on viimein tuotu ilmi omalle aviomiehelle, mikä käsittääkseni on vaatinut jo pitkällisemmän prosessoinnin ajatusten ja tunteiden tasolla. Vaikeahan siinä on yrittää saada vaimon kanssa syvällistä dialogia aikaiseksi enää, kun hän on tietyn pisteen ylittänyt ja päätökset tehnyt.
Olen itse aikanaan ollut samassa tilanteessa. Rakastin aviomiestäni syvästi, ja meillä oli kaksi pientä lasta. Vuosien varrella sain kuitenkin tarpeekseni jatkuvasta nalkutuksesta ja vähättelystä, kaikki mitä tein oli huonosti tai väärin. Seksiä meillä sentään oli monta kertaa viikossa, koska itse sitä tarvitsin myös. Mutta kun mies jota rakastin painoi minua henkisesti alas päivästä toiseen. Aluksi meillä oli kaikki yhteistä, 10 vuoden jälkeen meillä ei ollut enää mitään yhteistä.
Minä huomasin vähitellen, että saan pyytämättäni muualta kaiken sen henkisen hyvän ja tarpeellisen, mitä oma rakas mieheni ei minulle anna. Kotona elin työssäkäyvän naimisissa olevan pienten lasten äidin elämää, mutta omassa mielessäni olin ihan muualla. Siellä, missä sain kuulla, että olen ihan kelpo ihminen, ja hyvä ja ihana ja seksikäs nainen sellaisena kuin olen. Kotiin tulinkin lähinnä ottamaan p*skaa niskaan omalta mieheltäni, jota halusin rakastaa.
Ja sitten oltiinkin siinä tilanteessa minkä ap meille tässä kertoo. Minulle se oli pitkällisen prosessin päätös, miehelleni valtaisa järkytys. Revipä siitä enää järkevää tai rakentavaa keskustelua. Minä keskityin siinä tilanteessa jo rakentamaan uutta elämääni lasteni kanssa. Käytin kaikki jäljellä olevat vähäiset voimavarani siihen, että pääsen tilanteesta ja miehestäni eroon. Ei todellakaan ollut minkäänlaiselle jälleenrakentamiselle enää piiruakaan tilaa tai kiinnostusta. Ja vasta tässä vaiheessa mieheni oli valmis puhumaan, kertomaan minulle kuinka hyvä ja tärkeä ja rakas ja ihana olen, ja kuinka paljon hän minua rakastaa. MYÖHÄISTÄ!
Kaikkea hyvää sinulle ap. Toivottavasti pysyt hyvänä ja vastuullisena miehenä ja isänä jos ja kun ero tulee, ettet ala nillittämään lasten tapaamisiin ja elatusmaksuihin liittyvissä asioissa.
Minulle sossun lastenvalvoja sanoi aikanaan, että vuodesta toiseen on käsittämätöntä huomata kuinka ns. hyvistä miehistä ja isistä kuoriutuu erotilanteissa itsekkäitä kusipäitä.
Miksi heti oletat, että mies on etävanhempi ja maksaa elatusmaksuja? Ehkä juuri tuo on se syy, miksi asiat on kuten lastenvalvoja sanoi. Olisi kiva nähdä miten nämä hyvä äidit käyttäytyisivät, jos eron sattuessa kaikki viranomaisista naapureihin olettaisi heti, että totta kai isä pitää lapset ja pohdittaisiin vain sitä kuinka monta päivää kuukaudessa äiti saa lapsiaan nähdä ja kuinka paljon hänen pitää elatusmaksuja maksaa.
Minä olisin halunnut jakaa vastuut ja kustannukset tasan. Miehelle se ei kelvannut. Sovittiin lopulta, että lapset ovat luonaan joka toinen viikonloppu, kahtena iltana viikossa, ja lomilla sovitusti. Nuo arkitapaamiset mies jätti väliin lähes välittömästi vedoten kaikenlaisiin kiireisiin, lomatapaamiset muuttuivat hankaliksi myös. Lopulta jäljellä olivat enää nuo viikonloput. Ne sentään yleensä hoituivat hyvin. Mutta se minusta. Tämä on ap.n ketju ja tragedia, minä lopettelen oman tarinani tähän. Kunhan halusin ap:lle valottaa asiaa omasta näkökulmastani.
Kuitenkin oletit suoraan että ap olisi se etävanhempi ja uumoilit tapaamisista ja elatusmaksuista nousevan meteliä. Tai ainakin näit tarpeelliseksi ap:ta muistuttaa ettei niistä rupea nillittämään.
No just. Kymmenen vuotta puhumattomana, ja nyt vaimon pitäisi viikon jälkeen uskoa, että asiat ja mies on muuttuneet. Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittiko AP:n vaimo AP:lle jostakin? Esittikö toivomuksia, joihin AP ei reagoinut mitenkään? Myöhäistä itkeä kun maito on jo lattialla?
Niin, oliko kotona jotain taustaääntä, mitä ap ei rekisteröinyt? Vaimon puhetta epäkohdista toisin sanoen.
Olen vähän skeptinen ap:ta kohtaan tässä ketjussa, sillä en millään voi uskoa, että vaimo haluaa erota lapsiperheellisenä vsin siksi, että ap ja hän eivät tehneet yhdessä asioita. En niin millään.
Kyllä eropäätöksen takana täytyy olla paljon muutakin tyytymättömyyttä.
Onko vaimo kokenut esim joutuvansa tekemään kotityöt yksin ja hoitamaan lapset yms tai että ap ei ole arvostanut ja kunnioittanut häntä?
Olihan aloituksessa mainittu myös se, että vaimo rakastaa toista miestä eikä ap:ta. Jonkun mielestä sekin on jo syy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa on jo aika monta hälytysmerkkiä soinut jo aika päivää sitten.
Joskus vaan rikki mennyttä on vaikea enää uudelleen rakentaa.
Niinkuin sanoit opit itsestäsi lisää ja varmasti siitä miten pidetään parisuhteesta huolta jos halutaan että se kestää niin myötä ja vasta mäessä.
Toivoa sopii, että vaimokin sen joskus oppisi eikä vain syyttäisi muita tunteistaan ja teoistaan.
Niin se usein on, että toinen osapuoli ei edes huomaa avioliiton jo loppuneen, vaikka toisen erojuna lähti jo liikkeelle. Sitä junaa on todella vaikea pysäyttää, kun on ajatuksissaan jo eron päättänyt ottaa.
Alue: Aihe vapaa
"Minulle ero (miehestä jota halusin rakastaa) oli yksi elämäni parhaita päätöksiä. "
Niin hyvin sanottu. ❤