Kuuluuko elämän olla tällaista?

Ja tähän olen päätynyt sillä, että olen yrittänyt kaikkeni.

Millä tavalla olet sairas?

Yrität liikaa.

On onnekkaita ihmisiä jotka ovat luonnostaan huolettomia, välinpitämättömiä, hilpeitä, iloisia, hyväntuulisia, rentoja, laiskoja, itsekkäitä, loukkaavia, ilkeitä, pahoja, törkeitä, ylimielisiä ja ahneita.

Ja on onnettomia ihmisiä niinkuin sinä jotka yrittävät liikaa, ovat liian tunnollisia, liian ahkeria, liian hyviä, liian kilttejä, liian avuliaita, liian nöyriä, jne. Monet idiootit neuvovat vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä tähän tapaan: "yritä vielä, älä lannistu, älä anna periksi, jaksa vielä, yritä vielä, tsemppiä!" Jos noita neuvoja noudattaa niin vain jatkaa ja pahentaa ongelmiaan. Minun neuvoni on aivan päinvastainen: lakkaa yrittämästä, päästä itsesi helpolla, anna ongelmien olla, anna kaiken olla. Ota iisisti.

Itse olin kuin sinä. Minulla kesti todella kauan oppia iisisti ottamista. Olin yli 30 vuotta ollut ahkera, joten minun täytyi sitten todella kauan opetella laiskuutta, se oli aivan luontoni vastaista. Luojan kiitos opin. En enää stressaa, en enää saa kakkaa niskaan, elämäni ei enää ole syvässä suossa tarpomista, minun ei enää tarvitse taistella vaikeuksien kanssa päivät pitkät. Minun ei enää tarvitse koskaan taistella hetkeäkään. Täydellä välinpitämättömyydellä pidän itseni vapaana kaikesta pahasta. Suosittelen muillekin.

Kai se on tervettä välinpitämättömyyttä, siis sellainen että ei väsytä itseään murehtimalla pahoista asioista ja ongelmista, että osaa jättää ongelmat pois mielestä, pois elämästä. Se ei ole sitä että ei välitä mistään, se ei ole sitä että ihminen olisi jonkinlainen itsekäs kakkapää. Hyvä ja arvokas välittäminen on sitä että välittää hyvistä asioista. Terve välinpitämättömyys on sitä että et välitä pahoista asioista.

Noin siis vapautin itseni kaikesta pahasta. Se on puoli voittoa. Sääli että elämässäni ei edelleenkään ole mitään hyvää (rakkautta, iloa, ystävyyttä,...). Joten elämäni ei ole paha eikä hyvä vaan neutraali. No, se on kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin vanha stressintäyteinen paha elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Yrität liikaa.

On onnekkaita ihmisiä jotka ovat luonnostaan huolettomia, välinpitämättömiä, hilpeitä, iloisia, hyväntuulisia, rentoja, laiskoja, itsekkäitä, loukkaavia, ilkeitä, pahoja, törkeitä, ylimielisiä ja ahneita.

Ja on onnettomia ihmisiä niinkuin sinä jotka yrittävät liikaa, ovat liian tunnollisia, liian ahkeria, liian hyviä, liian kilttejä, liian avuliaita, liian nöyriä, jne. Monet idiootit neuvovat vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä tähän tapaan: "yritä vielä, älä lannistu, älä anna periksi, jaksa vielä, yritä vielä, tsemppiä!" Jos noita neuvoja noudattaa niin vain jatkaa ja pahentaa ongelmiaan. Minun neuvoni on aivan päinvastainen: lakkaa yrittämästä, päästä itsesi helpolla, anna ongelmien olla, anna kaiken olla. Ota iisisti.

Itse olin kuin sinä. Minulla kesti todella kauan oppia iisisti ottamista. Olin yli 30 vuotta ollut ahkera, joten minun täytyi sitten todella kauan opetella laiskuutta, se oli aivan luontoni vastaista. Luojan kiitos opin. En enää stressaa, en enää saa kakkaa niskaan, elämäni ei enää ole syvässä suossa tarpomista, minun ei enää tarvitse taistella vaikeuksien kanssa päivät pitkät. Minun ei enää tarvitse koskaan taistella hetkeäkään. Täydellä välinpitämättömyydellä pidän itseni vapaana kaikesta pahasta. Suosittelen muillekin.

Kai se on tervettä välinpitämättömyyttä, siis sellainen että ei väsytä itseään murehtimalla pahoista asioista ja ongelmista, että osaa jättää ongelmat pois mielestä, pois elämästä. Se ei ole sitä että ei välitä mistään, se ei ole sitä että ihminen olisi jonkinlainen itsekäs kakkapää. Hyvä ja arvokas välittäminen on sitä että välittää hyvistä asioista. Terve välinpitämättömyys on sitä että et välitä pahoista asioista.

Noin siis vapautin itseni kaikesta pahasta. Se on puoli voittoa. Sääli että elämässäni ei edelleenkään ole mitään hyvää (rakkautta, iloa, ystävyyttä,...). Joten elämäni ei ole paha eikä hyvä vaan neutraali. No, se on kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin vanha stressintäyteinen paha elämäni.

Minun ei tarvitse juuri kommentoida tähän ketjuun, koska ylläoleva sanoo asiani aika hyvin. Liiasta kunnollisuudesta rangaistaan, ainakin jos sen kunnollisuuden kohdistaa yksinomaa itsensä ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrität liikaa.

On onnekkaita ihmisiä jotka ovat luonnostaan huolettomia, välinpitämättömiä, hilpeitä, iloisia, hyväntuulisia, rentoja, laiskoja, itsekkäitä, loukkaavia, ilkeitä, pahoja, törkeitä, ylimielisiä ja ahneita.

Ja on onnettomia ihmisiä niinkuin sinä jotka yrittävät liikaa, ovat liian tunnollisia, liian ahkeria, liian hyviä, liian kilttejä, liian avuliaita, liian nöyriä, jne. Monet idiootit neuvovat vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä tähän tapaan: "yritä vielä, älä lannistu, älä anna periksi, jaksa vielä, yritä vielä, tsemppiä!" Jos noita neuvoja noudattaa niin vain jatkaa ja pahentaa ongelmiaan. Minun neuvoni on aivan päinvastainen: lakkaa yrittämästä, päästä itsesi helpolla, anna ongelmien olla, anna kaiken olla. Ota iisisti.

Itse olin kuin sinä. Minulla kesti todella kauan oppia iisisti ottamista. Olin yli 30 vuotta ollut ahkera, joten minun täytyi sitten todella kauan opetella laiskuutta, se oli aivan luontoni vastaista. Luojan kiitos opin. En enää stressaa, en enää saa kakkaa niskaan, elämäni ei enää ole syvässä suossa tarpomista, minun ei enää tarvitse taistella vaikeuksien kanssa päivät pitkät. Minun ei enää tarvitse koskaan taistella hetkeäkään. Täydellä välinpitämättömyydellä pidän itseni vapaana kaikesta pahasta. Suosittelen muillekin.

Kai se on tervettä välinpitämättömyyttä, siis sellainen että ei väsytä itseään murehtimalla pahoista asioista ja ongelmista, että osaa jättää ongelmat pois mielestä, pois elämästä. Se ei ole sitä että ei välitä mistään, se ei ole sitä että ihminen olisi jonkinlainen itsekäs kakkapää. Hyvä ja arvokas välittäminen on sitä että välittää hyvistä asioista. Terve välinpitämättömyys on sitä että et välitä pahoista asioista.

Noin siis vapautin itseni kaikesta pahasta. Se on puoli voittoa. Sääli että elämässäni ei edelleenkään ole mitään hyvää (rakkautta, iloa, ystävyyttä,...). Joten elämäni ei ole paha eikä hyvä vaan neutraali. No, se on kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin vanha stressintäyteinen paha elämäni.

Minun ei tarvitse juuri kommentoida tähän ketjuun, koska ylläoleva sanoo asiani aika hyvin. Liiasta kunnollisuudesta rangaistaan, ainakin jos sen kunnollisuuden kohdistaa yksinomaa itsensä ulkopuolelle.

Meille opetetaan lapsina ihan väärin. Opetetaan että olkaa ahkeria ja kunnollisia ja rehellisiä ja auttakaa muita. Mutta Suomessa ja muissakin maissa tuollaisesta tunnollisuudesta on ihmiselle itselleen vain hirveästi haittaa. En ymmärrä miten on mahdollista että monet lapset ymmärtävät tuon ja tajuavat jo lapsina ryhtyä itsekkäiksi. Me muut joudutaan oppimaan tuo vasta aikuisina, kantapään kautta, miljoonan murheen ja epäonnistumisen ja pettymyksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrität liikaa.

On onnekkaita ihmisiä jotka ovat luonnostaan huolettomia, välinpitämättömiä, hilpeitä, iloisia, hyväntuulisia, rentoja, laiskoja, itsekkäitä, loukkaavia, ilkeitä, pahoja, törkeitä, ylimielisiä ja ahneita.

Ja on onnettomia ihmisiä niinkuin sinä jotka yrittävät liikaa, ovat liian tunnollisia, liian ahkeria, liian hyviä, liian kilttejä, liian avuliaita, liian nöyriä, jne. Monet idiootit neuvovat vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä tähän tapaan: "yritä vielä, älä lannistu, älä anna periksi, jaksa vielä, yritä vielä, tsemppiä!" Jos noita neuvoja noudattaa niin vain jatkaa ja pahentaa ongelmiaan. Minun neuvoni on aivan päinvastainen: lakkaa yrittämästä, päästä itsesi helpolla, anna ongelmien olla, anna kaiken olla. Ota iisisti.

Itse olin kuin sinä. Minulla kesti todella kauan oppia iisisti ottamista. Olin yli 30 vuotta ollut ahkera, joten minun täytyi sitten todella kauan opetella laiskuutta, se oli aivan luontoni vastaista. Luojan kiitos opin. En enää stressaa, en enää saa kakkaa niskaan, elämäni ei enää ole syvässä suossa tarpomista, minun ei enää tarvitse taistella vaikeuksien kanssa päivät pitkät. Minun ei enää tarvitse koskaan taistella hetkeäkään. Täydellä välinpitämättömyydellä pidän itseni vapaana kaikesta pahasta. Suosittelen muillekin.

Kai se on tervettä välinpitämättömyyttä, siis sellainen että ei väsytä itseään murehtimalla pahoista asioista ja ongelmista, että osaa jättää ongelmat pois mielestä, pois elämästä. Se ei ole sitä että ei välitä mistään, se ei ole sitä että ihminen olisi jonkinlainen itsekäs kakkapää. Hyvä ja arvokas välittäminen on sitä että välittää hyvistä asioista. Terve välinpitämättömyys on sitä että et välitä pahoista asioista.

Noin siis vapautin itseni kaikesta pahasta. Se on puoli voittoa. Sääli että elämässäni ei edelleenkään ole mitään hyvää (rakkautta, iloa, ystävyyttä,...). Joten elämäni ei ole paha eikä hyvä vaan neutraali. No, se on kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin vanha stressintäyteinen paha elämäni.

Minun ei tarvitse juuri kommentoida tähän ketjuun, koska ylläoleva sanoo asiani aika hyvin. Liiasta kunnollisuudesta rangaistaan, ainakin jos sen kunnollisuuden kohdistaa yksinomaa itsensä ulkopuolelle.

Meille opetetaan lapsina ihan väärin. Opetetaan että olkaa ahkeria ja kunnollisia ja rehellisiä ja auttakaa muita. Mutta Suomessa ja muissakin maissa tuollaisesta tunnollisuudesta on ihmiselle itselleen vain hirveästi haittaa. En ymmärrä miten on mahdollista että monet lapset ymmärtävät tuon ja tajuavat jo lapsina ryhtyä itsekkäiksi. Me muut joudutaan oppimaan tuo vasta aikuisina, kantapään kautta, miljoonan murheen ja epäonnistumisen ja pettymyksen kautta.

Tämä on aivan totta ja miten paljon nämä jotka oppii jo varhain, että täällä jokainen on vain itseään varten hyötyy näistä tähän päivään väärin kasvatettujen ihmisten kiltteydestä ja hyvyydestä.  Mikään kun ei toimisi jos mentäisiin pelkästään näiden itsekkäiden voimin. Systeemi tarvitsee sen kenen selkänahasta kaikkien muiden hyvinvointi otetaan. Sitten kun se poistuu käytöstä niin tulee kiire löytää korvaava, mutta näille loisille ei kukaan tarvitse paikkaajaa, koska ne on todellakin vain loisimassa.

Vierailija kirjoitti:

Yrität liikaa.

On onnekkaita ihmisiä jotka ovat luonnostaan huolettomia, välinpitämättömiä, hilpeitä, iloisia, hyväntuulisia, rentoja, laiskoja, itsekkäitä, loukkaavia, ilkeitä, pahoja, törkeitä, ylimielisiä ja ahneita.

Ja on onnettomia ihmisiä niinkuin sinä jotka yrittävät liikaa, ovat liian tunnollisia, liian ahkeria, liian hyviä, liian kilttejä, liian avuliaita, liian nöyriä, jne. Monet idiootit neuvovat vaikeuksien kanssa kamppailevia ihmisiä tähän tapaan: "yritä vielä, älä lannistu, älä anna periksi, jaksa vielä, yritä vielä, tsemppiä!" Jos noita neuvoja noudattaa niin vain jatkaa ja pahentaa ongelmiaan. Minun neuvoni on aivan päinvastainen: lakkaa yrittämästä, päästä itsesi helpolla, anna ongelmien olla, anna kaiken olla. Ota iisisti.

Itse olin kuin sinä. Minulla kesti todella kauan oppia iisisti ottamista. Olin yli 30 vuotta ollut ahkera, joten minun täytyi sitten todella kauan opetella laiskuutta, se oli aivan luontoni vastaista. Luojan kiitos opin. En enää stressaa, en enää saa kakkaa niskaan, elämäni ei enää ole syvässä suossa tarpomista, minun ei enää tarvitse taistella vaikeuksien kanssa päivät pitkät. Minun ei enää tarvitse koskaan taistella hetkeäkään. Täydellä välinpitämättömyydellä pidän itseni vapaana kaikesta pahasta. Suosittelen muillekin.

Kai se on tervettä välinpitämättömyyttä, siis sellainen että ei väsytä itseään murehtimalla pahoista asioista ja ongelmista, että osaa jättää ongelmat pois mielestä, pois elämästä. Se ei ole sitä että ei välitä mistään, se ei ole sitä että ihminen olisi jonkinlainen itsekäs kakkapää. Hyvä ja arvokas välittäminen on sitä että välittää hyvistä asioista. Terve välinpitämättömyys on sitä että et välitä pahoista asioista.

Noin siis vapautin itseni kaikesta pahasta. Se on puoli voittoa. Sääli että elämässäni ei edelleenkään ole mitään hyvää (rakkautta, iloa, ystävyyttä,...). Joten elämäni ei ole paha eikä hyvä vaan neutraali. No, se on kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin vanha stressintäyteinen paha elämäni.

Kyllä "terve välinpitämättömyys" ja "terve itsekkyys" ovat ihan todellisia juttuja, kun googlaa noilla hakusanoilla niin löytyy ihan asiallisia hakutuloksia. Lisäksi itse tykkään esim tästä:

https://www.amazon.com/Subtle-Art-Not-Giving-Counterintuitive/dp/006245…