Metoota leikkipuistosta alkaen?

Olin 3-vuotiaan tyttäreni kanssa leikkipuistossa. Puisto oli melkein tyhjillään, ja paikalla oli vain kaksi alakoululaista, ehkä korkeintaan 10-vuotiasta poikaa. Melko pian he alkoivat puhua lapsestani: mm. toivoivat, että kunpa tuo tyttö putoaisi kiipeilytelineeltä, kommentoivat ulkonäköä seksuaalissävytteisesti ja sanoivat, että tuon voisi r**skata.

Menin oudossa tilanteessa hämilleni enkä osannut muuta kuin poistua paikalta. Tyttö oli tietysti pettynyt äkkilähdöstä, ja selitin hänelle, että jos toisilla on noin tyhmiä puheita, ei niitä kannata jäädä kuuntelemaan. Pojille en sanonut mitään, mutta jälkeenpäin tuntuu siltä, että olisi pitänyt. Jos omat lapseni puhuisivat tuollaisia, puuttuisin siihen tiukasti ja jos en itse olisi kuulemassa, toivoisin, että sivulliset puuttuisivat.

Jotain huomionhakua, rajojen kokeilua ja suoranaista ymmärtämättömyyttähän tuon täytyi olla. Silti tilanne tuntui aika uskomattomalta. Miten noin pienillä lapsilla voi olla tuollainen asenne tuntemattomia ihmisiä kohtaan? Ei tee kyllä mieli päästää lapsiani isompanakaan leikkipuistoon yksin.

Hyvät palstalaiset, mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko itse useinkin kohdanneet vastaavanlaisia tilanteita? Miten te olisitte toimineet? Mitä viisas kasvattaja teidän mielestänne olisi voinut tuossa tilanteessa tehdä?