Onko työ sinulle elämässä tärkeintä?
Voisitko kuvitella elämääsi ilman työtä? Selviäisitkö henkisesti jos joutuisit lupumaan työnteosta?
Kommentit (25)
Ei ole elämässä tärkeintä, mutta pidän kuitenkin työstäni. Selviäisin erinomaisesti henkisesti, vaikka en kävisi töissä. Silti aion tehdä töitä niin pitkään, kun töitä ja terveyttä riittää. Ihan vain rahan vuoksi.
Oikein mielelläni luopuisin, jos ei olisi taloudellista pakkoa. Toisaalta, minulla on kivoja työkavereita. Ketä tapaisin päivien aikana, jos en kävisi töissä. Ei olekaan niin helppo kysymys.
Oli. Rakastin työtäni heti 90-luvun alussa ja yhä, kun tein samaa hommaa ammatinharjoittajana. Työttömyys tuntui hirveältä alkaessaan, ja nyt muutaman vuoden jälkeen olen jo aivan valmis tappamaan itseni. En liioittele enkä väritä. Ilman työtä elämässä ei ole mieltä, ja työttömyys yhdistettynä köyhyyteen on sietämätöntä.
Työ on toiseksi tärkeintä elämässäni.
Opiskelin ammattiini vuosikausia yliopistossa ja olen työssä jonka osaan ja jossa viihdyn.
Työ on tärkeintä myös siksi, että työlläni kykenen elättämään perheeni. Meillä on sairas lapsi ja puoliso on jäänyt toistaiseksi kotiin hoitamaan lasta.
Työ eli näkeminen on ihmisen tärkein kunnioitus itseään ja muita kohtaan.
Työ on elämäni tärkein asia sekä selkäni.
Jeesus on tärkein.
Sitten tulee lapset ja puoliso. Sitten vanhempani ja sisarukseni ja parhaat ystävät. Vasta sitten työ vaikka sekin on tärkeää.
Viimeisellä sijalla täälläkin. En tekisi päivääkään töitä jos ei olisi pakko.
Onneksi mun ei tarvitse enää tehdä töitä vaan saan nauttia elämästä. N38.
Vierailija kirjoitti:
Työ eli näkeminen on ihmisen tärkein kunnioitus itseään ja muita kohtaan.
Työ on elämäni tärkein asia sekä selkäni.
Tämä.
Haluan "parantaa maailmaa" työnäni joten on.
Ei ole, mutta kyllä se ihmiselle on tärkeää. Olen ollut jo vuosia tilanteessa, jossa minulla ei ole taloudellista pakkoa tehdä töitä. Kun olin pidempään tekemättä töitä tehden vain itseäni miellyttäviä asioita (matkustamista, harrastuksia, sisustamista, vapaaehtoistöitä), voin alun innostuksen jälkeen lopulta henkisesti huonommin kuin pahimmassa työstressissä ikinä. Olen myös keskustellut vastaavista tuntemuksista tuntemieni ihmisten kanssa, joilla on ollut samanlainen tilanne.
Uskon, että ihmisinä tarvitsemme jotain eteenpäin vievää tekijää elämäämme, säännöllisyyttä ja ehkä myös joitakin "pakkoja". Ehkä meille on hyötyä siitä, että joudumme joskus tekemään epämiellyttäviä asioita tai kohtaamaan kiirettä ja stressaavia tilanteita.
Kokemuksesta suosittelen, että jos haluaa voida hyvin ja on varaa olla tekemättä kokopäivätyötä, suosittelen lyhentämään päivää, mutta jatkamaan työelämässä. Liian löysä elämä passivoi lopulta kenet vaan, eikä se ole ruumiillisesti eikä henkisesti hyväksi.
Menee TOP kolmoseen, mutta ei se tärkein ole.
selviäisin. Ehkä työkavereita voisi joskus kaivata, mutta itse työtä tuskin. Ainakin osisin järjestää itselleni mukavampaakin tehtävää.
Ei tod. ole. Raha on. Cash Is King.
Inhoan itseäni, koska olen niin heikko, että en pysty olemaan ilman työntekoa menettämättä pitkässä juoksussa mielenterveyttäni.
Ei ole tärkein. Toiminta kylläkin.
Pärjäisin todella hienosti ilman työntekoa, mutten en kykenisi ylläpitämään materialismiin, nautontoihin ja matkusteluun perustuvaa elämäntapaani. Ja se elämäntapa on ainoa asia, mikä saa minut joka aamu lähtemään töihin.
On viimeisellä sijalla.