Vierailija

Jos jotkut kehuvat vaikkapa henkilön A ulkonäköä, miksi ihmeessä se jos ei ole samaa mieltä, tarkoittaa että on vain kateellinen? Eikö ole mahdollista, että jonkun mielestä henkilö A ei ole kovin kummoinen, mutta henkilö B sitävastoin on hänen mielestään todella kaunis, vaikka A:n ihailijat eivät olekaan samaa mieltä (ja ovatko hekin sitten omalla logiikallaan vain kateellisia kun vuorostaan eivät ihaile henkilöä B)?

Tai joku hommaa uuden asunnon, auton tai mitä hyvänsä. Jos ei kyseistä pidä upeana, on taas tietenkiin kateellinen. Riippumatta siitä, onko oletetun ihailun kohde pieni vuokraluukku, vanha halpa autonrämä tai mitä tahansa. Aivan sama siis, onko kateudelle edes mitään todellista aihetta - rantaökytalossa asuva ja uudella mersulla ajavakin on ihan selkeästi kateellinen lähiöläävästä ja vanhasta autonlouskusta, jos ei näitä ihaile että voi kun minullakin olisi.

Ei tällaista kateellinen sitä ja kateellinen tätä-länkytystä ollut vielä muutama vuosi sitten, vaan ihan vapaasti sai jokainen olla mitä mieltä halusi. Nyt on kaakatettava kuorossa, että kaunis upea wau tai sitten on "vain kateellinen".

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Sellaiseksi muita sanoo millainen itse on.

Kateellisten ihmisten on vaikeaa kuvitella, että kaikki eivät ole niinkuin he, peruskateellisia. Siksi he väittävät kaikkia kateellisiksi, on aihe mikä tahansa tai on kateuteen aihetta tai ei.

Vierailija

Kateelliseksi väittäminen on se helpoin ja halvin vastaus. Ei tarvitse pohtia oikeita syitä asioiden tajana. Ihmiset käyttää sitä kun eivät keksi muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Vierailija

Usein nämä väitetyt kateuden kohteet ovat sellaisia, että harva on oikeasti kateellinen. Juurikin jotakin filtteröityjä ja fotaroituja naisia, noloja vanhoja autonrämiä ja ihan tavallista meininkiä.

Monet eivät nykyään edes huomaa, kuinka esim. kuvankäsittelyllä ihmisiä huijataan ja autoissa monille riittää jokin tietty merkki, josta kuvitellaan että tosikallis ökyvehje on vaikka olisi toistakymmentä vuotta vanha ja parin tonnin arvoinen. Ei ole kaikilla varaa ja joka ei ihaile, on vain kateellinen :D

Vierailija

Kokkareet tämän aikanaan lanseerasi samalla kuin tämän uuden tavan pyytää muka-anteeksi: "Olen pahoillani siitä jos tästä joku loukkaantui" eli en ole pahoillani tekemisistäni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?

Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kokkareet tämän aikanaan lanseerasi samalla kuin tämän uuden tavan pyytää muka-anteeksi: "Olen pahoillani siitä jos tästä joku loukkaantui" eli en ole pahoillani tekemisistäni.
sori siitä 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?

Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?

Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.

En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.

Vierailija

On epäkohteliasta sanoa jotain ihmistä rumaksi, toisin kuin kauniiksi. Voit päätellä tästä jotain. Jos kaveri ostaa ensimmäisen autonsa, joka on vähän rämä, mutta on itse asiasta hyvin iloinen, on moukkamaista sanoa että iloisuus on typerää, koska autosi on huono. Mietihän siis itseksesi miksi sinua pidetään kateellisena ja ikävänä ihmisenä. Kyse ei ole siitä että sinä pidät erilaisista asioista, vaan siitä ettet osaa pitää suutasi kiinni kun ihastellaan jotain. Voit itse aloittaa keskustelun jossa ihastelet jonkun ihmisen/asian ulkonäköä. Ei tarvitse tuoda joka keskusteluun mukaan sitä että sinä nyt haluaisit pirkon koiranpennun sijasta ihastella markon kissanpentua. Aina on olemassa se yksi joka ei vain osaa pysyä aiheessa, vaan kun keskustellaan mustikkasadosta, ja siitä mitä voi mustikoista tehdä, niin tämän on ihan pakko alkaa puhumaan perunasadosta, ja mitä voi perunasta tehdä. Aika autistisen kuuloista tuommoinen.

Vierailija

Joo työtönkin voi olla entinen työllinen, joka on aikanaan hankkinut omistusasunnon ja hänellä on edelleen omistusasunto ja jopa kallis sellainen hyvällä alueella. Eivät kaikki työttömät ole olleet aina työttöminä, nuoria tai muuten varattomia. Työtönkin tietää ns. hyvät ja huonot asuinalueet ja osaa päätellä, onko jokin asunto toimiva vai ei. Eivät kaikki vuokralla asujatkaan halua muuttaa tietyille alueille.

Että en nyt oikein ymmärrä, miksi kaverin työttömyys tuotiin esille. Olisiko työssäkäyvä kaveri saanut arvostella, mutta työttömän olisi pitänyt ihailla koska on työtön? Vai mitä ihmettä taas?

Vierailija

Miksi näissä keskusteluissa on pakko olla aina vahvasti puolesta tai vastaan? Itse tykkään nimenomaan keskustelusta ja siitä että ihmiset kertovat monenlaisia näköpuolia aiheista! :) Tässä keskustelussa voi hyvin esimerkiksi nähdä kummatkin puolet:

- instabeibe jolla järkyttävät hämähäkkiripset ja surkeat kasvovarjostukset ihmettelee kun kaikki eivät ihastele hänen "kauneuttaan", ja kutsuu heitä kateellisiksi

- perusnegatiivinen Tiina jonka on pakko lytätä aina kaikki muut ympärillään koska jostain syystä on huonoitsetuntoinen ja kateellinen muille (jopa aiheetta)

Näissä tilanteissa instabeibe ehkä käyttää sanaa "kateus" väärin, kun kyse ei ole kateudesta, kun taas Tiinan kaverit ehkä tunnistavat oikein sen että Tiinan huono käytös pohjautuu kateuteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo työtönkin voi olla entinen työllinen, joka on aikanaan hankkinut omistusasunnon ja hänellä on edelleen omistusasunto ja jopa kallis sellainen hyvällä alueella. Eivät kaikki työttömät ole olleet aina työttöminä, nuoria tai muuten varattomia. Työtönkin tietää ns. hyvät ja huonot asuinalueet ja osaa päätellä, onko jokin asunto toimiva vai ei. Eivät kaikki vuokralla asujatkaan halua muuttaa tietyille alueille.

Että en nyt oikein ymmärrä, miksi kaverin työttömyys tuotiin esille. Olisiko työssäkäyvä kaveri saanut arvostella, mutta työttömän olisi pitänyt ihailla koska on työtön? Vai mitä ihmettä taas?

No voi huoh, liittyykö tämä tosiaan aiheeseen vielä? Työtön kaverini nyt vaan on työtön ja jaksaa itse siitä jankuttaa koko ajan. Olen pahoillani jos sen toin esille, mutta se kuvaa hyvin juuri tätä henkilöä.

En missään nimessä halunnut kirjoituksellani yleistää kaikkia työttömiä samanlaiseksi kuin juuri tämä yksi ystäväni, tai väittää että työttömyys itsessään aiheuttaisi kaverini ikävät luonteenpiirteet. Ikävä jos tältä jostain syystä vaikutti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?

Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?

Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.

En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.

Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.

Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo työtönkin voi olla entinen työllinen, joka on aikanaan hankkinut omistusasunnon ja hänellä on edelleen omistusasunto ja jopa kallis sellainen hyvällä alueella. Eivät kaikki työttömät ole olleet aina työttöminä, nuoria tai muuten varattomia. Työtönkin tietää ns. hyvät ja huonot asuinalueet ja osaa päätellä, onko jokin asunto toimiva vai ei. Eivät kaikki vuokralla asujatkaan halua muuttaa tietyille alueille.

Että en nyt oikein ymmärrä, miksi kaverin työttömyys tuotiin esille. Olisiko työssäkäyvä kaveri saanut arvostella, mutta työttömän olisi pitänyt ihailla koska on työtön? Vai mitä ihmettä taas?

Tuo on kyllä totta. Monella on omituinen käsitys, että työtön tarkoittaa

- nuorta

- sinkkua perheetontä tai yh:ta

- kaikkia mahdollisia tukia nostavaa

- kouluttamatonta

- vuokralla asuvaa

- ei koskaan oikeissa töissä ollutta.

Työttömissä kuitenkin on myös pitkän työuran tehneitä, niin omistusasunnon kuin kesämökin aikanaan hankkineita, hyväpalkkaisia ihmisiä, joilla ei ole syytä ainakaan perusasioiden suhteen kateuteen ns. taviksia kohtaan. Jostakin on tullut omituinen käsitys, että työtön on nuori työnvieroksuja, jota ei kiinnosta työn ohella koulutuskaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?

Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?

Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.

En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.

Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.

Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.

Asuntoni ei liity mitenkään keskustelun aiheeseen joten jätän vastaukseni lyhyeksi. Otin kaverini tässä esimerkiksi, koska hän kuvaa hyvin peruskateellista ihmistyyppiä. Olen tyytyväinen kämppääni, enkä kaipaa siitä muiden kehuja, koska tiedän sen hyvät ja huonot puolet muita paremmin (asuinalue ei ole mikään Eira, mutta ehkä Haaga?). En kuitenkaan kaipaa mitään mollaustakaan, koska en itsekään hauku ystävieni koteja, kotieläimiä, ulkonäköä, sisustusta jne.

Mihin en ole tyytyväinen, on kateellisen kaverini käytös minua ja muita ystäviään kohtaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?

Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?

Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.

En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.

Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.

Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.

Asuntoni ei liity mitenkään keskustelun aiheeseen joten jätän vastaukseni lyhyeksi. Otin kaverini tässä esimerkiksi, koska hän kuvaa hyvin peruskateellista ihmistyyppiä. Olen tyytyväinen kämppääni, enkä kaipaa siitä muiden kehuja, koska tiedän sen hyvät ja huonot puolet muita paremmin (asuinalue ei ole mikään Eira, mutta ehkä Haaga?). En kuitenkaan kaipaa mitään mollaustakaan, koska en itsekään hauku ystävieni koteja, kotieläimiä, ulkonäköä, sisustusta jne.

Mihin en ole tyytyväinen, on kateellisen kaverini käytös minua ja muita ystäviään kohtaan.

Jos ei pidä samoista asioista kuin sinä, on peruskateellinen. Selvä.

Asunto liittyi sen verran, että itse toit asunnon esille ja mainitsin, että työttömyys tai kateellisuus ei liity mitenkään asunnon kokoon tai asuinalueeseen. Vaikkapa 40 m2 on 40m2 ja lähiö on lähiö. Ei niissä ole mitään vikaa, mutta ajatuksessa että on peruskateellinen jos ei ihastele jotakin itselle tärkeää asiaa, on. Ottamatta kantaa laihduttaneeseen ystävään, jos kyseinen henkilö on näitä laihduttajia jotka eivät muuta pysyvästi ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan vaan välillä laihduttaa ja taas alkaa entisen syömisen ja lihoo, kaverin kommentti kilojen takaisintulosta voi olla vain toteamus kun niin on ennenkin käynyt.

Ja onko ystävä siis työttömyyden ja peruskateellisuuden ohella myös lihava? Vai miksi hän olisi kateellinen jonkun laihdutuksesta? Hoikan ihmisen kohdalla kateus lihavan painonpudotuksesta ei oikein toimi.

Vierailija

On varmasti olemassa peruskateellisia ihmisiä, mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka näkevät kateutta ja kateellisia kaikkialla. On kyse sitten henkkamaukan halpisrääsystä, iankaikkisen vanhasta kotterosta tai tavispoikkiksesta, AINA muut ovat muka kateellisia, varsinkin ne joilla ei ole mitään syytä.

Ehkä se on jonkinlainen kummallinen itsetunnonkohotuskeino; halutaan kuvitella, että kaikki mitä minulla on, on upeaa siksi että se on minulla ja kaikki ovat jatkuvasti kateellisia ja samalla itse kadehditaan niitä, joilla on oikeasti hienoa ja komeat miehet. Nämä ihmiset ostavat varmaan kopioveskojakin kuvitellen, että muut luulevat niitä aidoiksi ja ovat tietenkin kateellisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se riippuu ehkä vähän äänenpainosta ja eleistä miten sen sanoo. Jos joku silminnähden loukkaantuu tai suuttuu kun toista kehutaan kauniiksi, niin se reaktio kielii että ko. henkilöllä on jonkinasteinen ongelma asiasta: kateus on ensimmäinen ajatus. Jos sama henkilö taas vilpittömästi vain hämmästyisi kauneuskehuista, ei reaktio kielisi pahansuovuudesta tai kateudesta.

Eli itse ainakin koen että pahansuovat ihmiset jotka oikein yrittävät löytää hyvistäkin asioista jotain ikävää kommenttia, ovat pohjimmiltaan kateellisia vaikkeivät sitä myönnäkään itselleen. Tyyliin työtön kaverini ei voi iloita kanssani siitä että olen ostanut vihdoin pienen söpön kämpän (luukun) ittelleni, vaan on pakko kommentoida jokaista vikaa minkä näkee: "ai se on ihan narkkialuetta", "surkea pohjapiirustus", "tosi ahdas".

En kuitenkaan koe että jok'ikinen ihminen joka on kanssani eri mieltä olisi minulle/jollekin muulle kateellinen: kysymys riippuu vähän siitä miten tuo asian ilmi ja miten reagoi asiaan. Mielestäni normaali ihminen voi sanoa ystävälliseen sävyyn asioista, vaikka olisikin eri mieltä, tai pitää mölyt mahassaan mikäli löytää jotain (tarpeetonta) huomautettavaa.

Jos kaverisi olisi sanonut vain että jaa kämpästäsi, olisiko hän silloinkin ollut mielestäsi kateellinen? Onko mahdollista että työtön (jolla on merkitystä asiassa miksi, työttömätkö ovat erityisen kateellisia?) olisi sitä mieltä, että oletpa laittanut rahasi/velkasi kiinni hänen mielestään outoon asuntoon, koska se on huonolla alueella ja epäkäytännöllinen?

Vai ovatko kaikki ne "kateellisia", jotka eivät ihaile innoissaan samoja asioita kuin sinä? Siis ei tarvitse v-tuilla, riittää kun ei ihastele niin = kateellinen?

Kaverini voisi hyvinkin sanoa jaa kämpästäni, mistä en yrittäisi lukea mitään erikoista. Hän nyt vaan on valitettavasti kateellinen luonne, joka yrittää aina etsiä jotain ikävää sanottavaa jos jollekin ystävälleen käy jotenkin hyvin. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, eikä hän aina käyttäydy samalla lailla, lähinnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Eli jos yhteinen kaverimme on vaikka onnistunut laihduttamaan 15 kiloa, on hänen pakko naureskella että "ei kyllä nuokaan kilot tule kauaa pysymään poissa". Todella ikävä tyyli. Ja asuntoni on pienehkö, tiedän sen, mutta erittäin nätiksi rempattu, hyvien kulkuyhteyksien päässä ja "nousevalla" alueella; joten kommentti ei oikein perustunut faktaan.

En pidä työttömiä erityisen kateellisina, tämä yksi ystäväni esimerkissä nyt vain sattuu tällä hetkellä olemaan työtön, mikä johtaa siihen ettei hänen ole mahdollista tehdä ihan kaikkea samaa kuin jotkut ystävistään. Ja yritin kyllä tuoda esille kirjoituksessani sen että pahansuopuus olisi se ratkaiseva ominaisuus yleensä, ei väliinpitämättömyys, tai se että on eri mieltä.

Asuntosi on ahdas, jonka myönnät itsekin. Ei remppa siitä sen tilavampaa tee. Hyvät kulkuyhteydet eivät tarkoita hyvää asuinaluetta; huonot asuinalueet ovat usein niitä, joissa on paljon asuntoja (kerrostaloja) ja siitä johtuen niissä on myös hyvät kulkuyhteydet. Itse asiassa isojen kaupunkien keskustojen ohella hyvät asuinalueet ovat useimmiten niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan vuokra-asuntoja, vähän kerrostaloja ja kulkuyhteydet eivät ole niin tärkeitä, koska kaikilla on omat autot.

Ehkä kaverisi on peruskateellinen, mutta miksi sinulle on tärkeää että muut (tai ainakin työtön kaverisi) kehuisi, tässä tapauksessa kämppääsi? Jos kämppäsi on pieni ja asuinalue ei paras mahdollinen, mitä sitten jos itse olet tyytyväinen? Kai itsekin tiedät asuntosi koon ja alueen "maineen"? Se että perustelet ja kehut asuntoasi, antaa vaikutelman että sinulle on tärkeää että muutkin pitävät asuntoasi hienona (ja ehkä ovat kateellisiakin?). Aina kuitenkin on kavereita, niin työttömiä kuin muitakin, jotka eivät pidä juuri sinun asuntoasi, autoasi, miestäsi, mekkoasi upeana ja ole kateellisia. He eivät vain pidä samoista asioista kuin sinä, ei siinä sen kummempaa.

Tässä on presiis se syy, minnkä takia tällaisille ihmisille ei kannata puhua omasta elämästään juuri mitään ;)

Joku kehvamma, joka estää puhumasta muuta kuin siitä mikä omasta mielestä on ihanaa ja tärkeää. Kenenkään puolesta ei voi mitenkään olla onnellinen, koska kaikkien pitäisi tykätä siitä samasta mistä tällainen ihminen tykkää. Hoito-ohje: äläkää kertoko tällaisille kitisijöille elämästänne mitään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat