Joko vetovoiman laki meni pois muodista?

Vierailija kirjoitti:

Tietäjät, mitä mieltä tästä. Henkilöllä on elämänalue x joka stressaa, johtuen mm egoon ja temperementtiin liittyvistä kysymyksistä. Henkilö ei kuitenkaan ole vielä viksuuntunut tarpeeksi pystyäkseen olemaan stressaamatta. Sen sijaan henkilö päättää rajoittaa x:ää elämässään, jolloin stressikin vähenee, koska elämä on ruuhkavuosina ihan tarpeeksi kuormittavaa jo ilman x:ääkin.

Pian tarjoutuukin tilaisuus pistää töpinäksi kun tulee eteen paha x. Koehenkilömme torjuu sen ja onnittelee itseään, hyvin tehty. Saman tien x:n tilalle tulee pyytämättä ja tilaamatta kaksi uutta x:ää, joista toinen on vielä pahempi. Henkilö saa torjuttua toisen, mutta toista ei pysty välttämään. Seuraa stressiä mutta menköön. Kun x on ohi, tulee välittömästi eteen vielä kolme kertaa pahempi x. Siis todella paha.

Kun yleensä x:n taajuus elämässä ei ole lähelläkään tätä luokkaa eikä tällaista tykitystä, niin väistämättä tulee mieleen ajatus että x:ää manifestoitui syystä tai toisesta hurjasti rajoitusyrityksen seurauksena. Miksi? Itsekö henkilö teki sen itselleen? Miten siihen pitäisi suhtautua? Olla jämäkkänä ja kieltäytyä kärsimästä, entistä topakammin säännöstellä stressiään? Eli onko se testi siitä että miten henkilö pystyy suojaamaan itseään, koko ajan kovenevin panoksin? Vai pitäisikö se ottaa merkkinä siitä että pitää vaan suostua kärsimykseen, että saa poltettua pois lisää egoa?

Ensinnäkin, ihminen on aina vapaa valitsemaan tavoitteensa. Ei ole pakko valita mitään egon pois polttamisen yleviä päämääriä, henkistä kasvua tai mitään muutakaan mitä ei halua. 

Mutta kyllä, on aika tavallista että ihmiset manifestoivat elämäänsä asioita, joita pelkäävät ja joista ovat huolestuneita. Siinähän on tunnelatauskin jo kohdallaan, edistämässä manifestoitumista. Jotkut ihmiset on herkempiä tekemään noin kuin toiset: joillakin se huoli on vain skeptinen epäilys eikä ihminen oikasti pohjimmiltaan usko että niin käy, mutta toisilla se on lähes varmuus että huonosti käy, ja sellainen on omiaan manifestoitumaan herkästi.

Itse omassa elämässäni otan tuollaiset asiat haasteina joita päin haluan mennä. Haluan aina kehittää itseäni, ja olen iloinen jos löytyy päästä tuonkaltaisia haasteita, joita lähteä ratkaisemaan. Minä siis ottaisin X:ää oikein hevoskuurin ja tekisin kaiken luonnollisin ja maagisin keinoin että homma lähtisi sujumaan ja X ei enää pelottaisi. Mutta näin ei ole kenenkään muun pakko tehdä. On myös oikeus säännöstellä stressiään kieltäytymällä X:stä. Mutta jos näyttää että se tulee aina vaan eteen eikä välttely helposti onnistu, se voisi kyllä olla helpompi vain kohdata. Tai sitten pyrkiä kaikin keinoin siihen ettei asia tulisi vastaan niin usein.

Tämä ketju on siitä harvinainen, että lukemisen arvoisia viestejä on ne, joilla on enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Ne, joilla on runsaat yläpeukut, on trollaajien ja asian lyttäävien inttäjien kirjoittamia. Todella mielenkiintoinen ketju kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on siitä harvinainen, että lukemisen arvoisia viestejä on ne, joilla on enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Ne, joilla on runsaat yläpeukut, on trollaajien ja asian lyttäävien inttäjien kirjoittamia. Todella mielenkiintoinen ketju kaikesta huolimatta.

Eiköhän mielipiteesi ole tullut kaikille selväksi. Sinulle maistuu kaikkein sakein sekoilu ja järkipuhe puistattaa sinua syystä tai toisesta. Toivottavasti eheydyt vielä ja näet maailman sellaisena kuin se todellisuudessa on. Sitten voit päättää hyväksytkö sen vai elätkö elämäsi unelmoiden.

Olen onnistunut manifestoimaan kaiken haluamani - paitsi kumppanin!

Miksi, oi miksi ei ilmesty vastavuoroista rakkautta tähän yksinäiseen elämään?!

t. an attractive soul

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäjät, mitä mieltä tästä. Henkilöllä on elämänalue x joka stressaa, johtuen mm egoon ja temperementtiin liittyvistä kysymyksistä. Henkilö ei kuitenkaan ole vielä viksuuntunut tarpeeksi pystyäkseen olemaan stressaamatta. Sen sijaan henkilö päättää rajoittaa x:ää elämässään, jolloin stressikin vähenee, koska elämä on ruuhkavuosina ihan tarpeeksi kuormittavaa jo ilman x:ääkin.

Pian tarjoutuukin tilaisuus pistää töpinäksi kun tulee eteen paha x. Koehenkilömme torjuu sen ja onnittelee itseään, hyvin tehty. Saman tien x:n tilalle tulee pyytämättä ja tilaamatta kaksi uutta x:ää, joista toinen on vielä pahempi. Henkilö saa torjuttua toisen, mutta toista ei pysty välttämään. Seuraa stressiä mutta menköön. Kun x on ohi, tulee välittömästi eteen vielä kolme kertaa pahempi x. Siis todella paha.

Kun yleensä x:n taajuus elämässä ei ole lähelläkään tätä luokkaa eikä tällaista tykitystä, niin väistämättä tulee mieleen ajatus että x:ää manifestoitui syystä tai toisesta hurjasti rajoitusyrityksen seurauksena. Miksi? Itsekö henkilö teki sen itselleen? Miten siihen pitäisi suhtautua? Olla jämäkkänä ja kieltäytyä kärsimästä, entistä topakammin säännöstellä stressiään? Eli onko se testi siitä että miten henkilö pystyy suojaamaan itseään, koko ajan kovenevin panoksin? Vai pitäisikö se ottaa merkkinä siitä että pitää vaan suostua kärsimykseen, että saa poltettua pois lisää egoa?

Ensinnäkin, ihminen on aina vapaa valitsemaan tavoitteensa. Ei ole pakko valita mitään egon pois polttamisen yleviä päämääriä, henkistä kasvua tai mitään muutakaan mitä ei halua. 

Mutta kyllä, on aika tavallista että ihmiset manifestoivat elämäänsä asioita, joita pelkäävät ja joista ovat huolestuneita. Siinähän on tunnelatauskin jo kohdallaan, edistämässä manifestoitumista. Jotkut ihmiset on herkempiä tekemään noin kuin toiset: joillakin se huoli on vain skeptinen epäilys eikä ihminen oikasti pohjimmiltaan usko että niin käy, mutta toisilla se on lähes varmuus että huonosti käy, ja sellainen on omiaan manifestoitumaan herkästi.

Itse omassa elämässäni otan tuollaiset asiat haasteina joita päin haluan mennä. Haluan aina kehittää itseäni, ja olen iloinen jos löytyy päästä tuonkaltaisia haasteita, joita lähteä ratkaisemaan. Minä siis ottaisin X:ää oikein hevoskuurin ja tekisin kaiken luonnollisin ja maagisin keinoin että homma lähtisi sujumaan ja X ei enää pelottaisi. Mutta näin ei ole kenenkään muun pakko tehdä. On myös oikeus säännöstellä stressiään kieltäytymällä X:stä. Mutta jos näyttää että se tulee aina vaan eteen eikä välttely helposti onnistu, se voisi kyllä olla helpompi vain kohdata. Tai sitten pyrkiä kaikin keinoin siihen ettei asia tulisi vastaan niin usein.

Kiitos vastauksesta. Näin jälkikäteen ajatellen tuo alleviivattu ajatus on minulle tietyllä tavalla uusi ja oikeastaan olen sen, käsittämätöntä kyllä, vasta tässä kaaosmagiaketjussa oikeasti ymmärtänyt. Tietenkin olen aiemminkin ajatellut että ihminen on vapaa valitsemaan tavoitteensa, mutta olen ollut melko lailla aivopesty ajattelemaan että setti joista "vapaa" tavoite valitaan on hyvinkin rajallinen. Esim. introverttina viesti on ollut lapsuudesta asti vahvasti se että olet vääränlainen ja vapaasti voit valita lähinnä sen kuinka paljon ekstrovertimmaksi pyrit. Ja nuorempana imetyistä new age -vaikutteista taas jäi mieleen se idea että ego on kaiken pahan alku ja juuri ja elämän päätavoite sen nitistäminen.... Mitä enemmän mietin mottoa "Nothing is True. Everything is Permitted", sitä enemmän se miellyttää. Miten on mahdollista etten ole tätä aiemmin tajunnut :D. "Everything is permitted" minulla toki niissä rajoissa että ketään en halua satuttaa.

Joko joko

Näyttää vahvasti siltä että vetovoiman aika on ohi. Tulin juuri Makarskan rivieralta (siellä oli muuten hemmetin kuuma). Ja sakkia niin maan tolkuttomasti. Miksi kaikki pakkaa nyt Kroatiaan??

Niin joo: ne maan vetovoimaa vetävät perät oli todentotta vähissä. Normaalikokoiset sutjakat peput oli valtaosalla naisista.

Hyvä niin.

Pakko vielä nostaa tätä ketjua, koska haluan kertoa oman tarinani. Pari viikkoa sitten aloin törmäämään tähän vetovoiman lakiin joka puolella, aikaisemmin en ollut koskaan kuullutkaan. Minulla on ollut vaikea elämäntilanne, pitkä työttömyys ja rahahuolet. Koska löysin paljon kokemuksia siitä, että tämä laki todella toimii, päätin kokeilla. Olen tutkinut aihetta, meditoinut ja tehnyt harjoituksia ohjeiden mukaan. Päämääräni oli manifestoida rahaa, ja olen onnistunut siinä häkellyttävän hyvin. Sain 1400 euron voiton, yllättävältä taholta reilut 400 euroa ja yllättäen pitkän työttömyyden päätteeksi hyväpalkkainen työn. Olen häkeltynyt, toki kaikki voi olla sattumaa, mutta koska näiden tapahtumien ajoitus osui juuri tähän kohtaan, aion jatkaa tämän vetovoiman lain harjoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäjät, mitä mieltä tästä. Henkilöllä on elämänalue x joka stressaa, johtuen mm egoon ja temperementtiin liittyvistä kysymyksistä. Henkilö ei kuitenkaan ole vielä viksuuntunut tarpeeksi pystyäkseen olemaan stressaamatta. Sen sijaan henkilö päättää rajoittaa x:ää elämässään, jolloin stressikin vähenee, koska elämä on ruuhkavuosina ihan tarpeeksi kuormittavaa jo ilman x:ääkin.

Pian tarjoutuukin tilaisuus pistää töpinäksi kun tulee eteen paha x. Koehenkilömme torjuu sen ja onnittelee itseään, hyvin tehty. Saman tien x:n tilalle tulee pyytämättä ja tilaamatta kaksi uutta x:ää, joista toinen on vielä pahempi. Henkilö saa torjuttua toisen, mutta toista ei pysty välttämään. Seuraa stressiä mutta menköön. Kun x on ohi, tulee välittömästi eteen vielä kolme kertaa pahempi x. Siis todella paha.

Kun yleensä x:n taajuus elämässä ei ole lähelläkään tätä luokkaa eikä tällaista tykitystä, niin väistämättä tulee mieleen ajatus että x:ää manifestoitui syystä tai toisesta hurjasti rajoitusyrityksen seurauksena. Miksi? Itsekö henkilö teki sen itselleen? Miten siihen pitäisi suhtautua? Olla jämäkkänä ja kieltäytyä kärsimästä, entistä topakammin säännöstellä stressiään? Eli onko se testi siitä että miten henkilö pystyy suojaamaan itseään, koko ajan kovenevin panoksin? Vai pitäisikö se ottaa merkkinä siitä että pitää vaan suostua kärsimykseen, että saa poltettua pois lisää egoa?

Ensinnäkin, ihminen on aina vapaa valitsemaan tavoitteensa. Ei ole pakko valita mitään egon pois polttamisen yleviä päämääriä, henkistä kasvua tai mitään muutakaan mitä ei halua. 

Mutta kyllä, on aika tavallista että ihmiset manifestoivat elämäänsä asioita, joita pelkäävät ja joista ovat huolestuneita. Siinähän on tunnelatauskin jo kohdallaan, edistämässä manifestoitumista. Jotkut ihmiset on herkempiä tekemään noin kuin toiset: joillakin se huoli on vain skeptinen epäilys eikä ihminen oikasti pohjimmiltaan usko että niin käy, mutta toisilla se on lähes varmuus että huonosti käy, ja sellainen on omiaan manifestoitumaan herkästi.

Itse omassa elämässäni otan tuollaiset asiat haasteina joita päin haluan mennä. Haluan aina kehittää itseäni, ja olen iloinen jos löytyy päästä tuonkaltaisia haasteita, joita lähteä ratkaisemaan. Minä siis ottaisin X:ää oikein hevoskuurin ja tekisin kaiken luonnollisin ja maagisin keinoin että homma lähtisi sujumaan ja X ei enää pelottaisi. Mutta näin ei ole kenenkään muun pakko tehdä. On myös oikeus säännöstellä stressiään kieltäytymällä X:stä. Mutta jos näyttää että se tulee aina vaan eteen eikä välttely helposti onnistu, se voisi kyllä olla helpompi vain kohdata. Tai sitten pyrkiä kaikin keinoin siihen ettei asia tulisi vastaan niin usein.

Kiitos vastauksesta. Näin jälkikäteen ajatellen tuo alleviivattu ajatus on minulle tietyllä tavalla uusi ja oikeastaan olen sen, käsittämätöntä kyllä, vasta tässä kaaosmagiaketjussa oikeasti ymmärtänyt. Tietenkin olen aiemminkin ajatellut että ihminen on vapaa valitsemaan tavoitteensa, mutta olen ollut melko lailla aivopesty ajattelemaan että setti joista "vapaa" tavoite valitaan on hyvinkin rajallinen. Esim. introverttina viesti on ollut lapsuudesta asti vahvasti se että olet vääränlainen ja vapaasti voit valita lähinnä sen kuinka paljon ekstrovertimmaksi pyrit. Ja nuorempana imetyistä new age -vaikutteista taas jäi mieleen se idea että ego on kaiken pahan alku ja juuri ja elämän päätavoite sen nitistäminen.... Mitä enemmän mietin mottoa "Nothing is True. Everything is Permitted", sitä enemmän se miellyttää. Miten on mahdollista etten ole tätä aiemmin tajunnut :D. "Everything is permitted" minulla toki niissä rajoissa että ketään en halua satuttaa.

Niinpä. Monen noituusperinteen oppi on tyyliä "An' it harm none, do what ye will". Tee mitä tahdot, jos se ei satuta ketään. Tämäkin on vaikea oppi monelle nykyihmiselle, jolle monesta tuutista syötetään, millainen pitäisi olla pärjätäkseen tässä maailmassa. 

Esimerkiksi minä olen aika ääripäästä introvertti enkä todellakaan pyytele sitä anteeksi enkä yritä muuttaa sitä. Se on omanlaisensa erityislahjakkuus magiaan, joka on paljolti mielen tason manipulointia. Ego - termiä käytetään monella tapaa eri piireissä, mutta jos se tarkoittaa fyysisellä ja psyykkisellä tasolla toimeenpanevaa tietoisuuden osaa, niin sellaisen jokainen tarvitsee niin kauan kuin tässä kolmiulotteisesssa todellisuudessa toimii. Siitä luopuminen olisi sulaa hulluutta. Parempi on pikemminkin vahvistaa sen kyvykkyyttä. Onko sitten muita todellisuuden tasoja joissa ego on avuton ja hyödytön? Ehkä on, mutta miksipä ei hyödyntäisi egotietoisuutta sillä todellisuuden tasolla, jota varten se on syntynyt, täällä ajan ja paikan konsensustodellisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä nostaa tätä ketjua, koska haluan kertoa oman tarinani. Pari viikkoa sitten aloin törmäämään tähän vetovoiman lakiin joka puolella, aikaisemmin en ollut koskaan kuullutkaan. Minulla on ollut vaikea elämäntilanne, pitkä työttömyys ja rahahuolet. Koska löysin paljon kokemuksia siitä, että tämä laki todella toimii, päätin kokeilla. Olen tutkinut aihetta, meditoinut ja tehnyt harjoituksia ohjeiden mukaan. Päämääräni oli manifestoida rahaa, ja olen onnistunut siinä häkellyttävän hyvin. Sain 1400 euron voiton, yllättävältä taholta reilut 400 euroa ja yllättäen pitkän työttömyyden päätteeksi hyväpalkkainen työn. Olen häkeltynyt, toki kaikki voi olla sattumaa, mutta koska näiden tapahtumien ajoitus osui juuri tähän kohtaan, aion jatkaa tämän vetovoiman lain harjoittamista.

Jatka ihmeessä! Ihmiset ovat nykyään pakkomielteisiä objektiivisistä todisteista, mutta yksilön elämässä niillä on kovin vähän väliä. Jos sinä saat avun Vetovoiman laista, niin miksi sinua pitäisi kiinnostaa, miten se tilastollisesti toimii? 

Etsikää Jumalaa

Bump

 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan. Olen itsekin manifestoinut joitakin asioita aikaisemmin ja tehnyt meditaatioharjoituksia. Kaikki meni jonkin aikaa oikein hyvin, kunnes elämä alkoi ns. vastustaa joka suunnalta ja kaikki meni aivan käsittämättömillä tavoilla pieleen omasta intentiosta ja tekemisestä huolimatta. Esimerkkinä: juuri hoidat jonkin asian, esim huollatat pyörän- se hajoaa seuraavana päivänä, korjautat sen uudelleen, se hajoaa taas, tavarat katoaa ja häviää, sairastut selittämättömästi eikä kukaan lääkäri keksi mistä on kyse vaikka elät todella terveellisesti ja liikut jne.

Löytyisiköhän tähän jonkinlaista selitystä? Olen avoin kaikenlaisille teoriolle ja ratkaisuehdotuksille. Olen pohtinut, että joko omassa alitajunnassani on ollut jotain prosessoimatonta, ehkä kyseessä on huono karma, tai olen tahtomattani joutunut tekemisiin jonkinlaisen negatiivisen energian kanssa.

Tämä on nykyajassa pielessä; ihmiset tuunaa itseään aivan loputtomiin ja haluaa onnistua kaikessa. Mutta elämä ei mene niin, vaan siihen kuuluu myös epäonnisia tapahtumia ja sairauksia, jopa kuolema lopulta. Jos ymmärtäisit ja hyväksyisit ne ja voisit toimia siitä huolimatta, niin saattaisit päästä pidemmälle. Nyt jäät jumittamaan ja keksit selityksiä negatiivisille tapahtumille vaikka ne on normaaleja ilman mitään sen kummempaa syytä. Asiat hajoaa, ihminen hajoaa, tilalle tulee jotain uutta.

a Sorceress of Eris kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäjät, mitä mieltä tästä. Henkilöllä on elämänalue x joka stressaa, johtuen mm egoon ja temperementtiin liittyvistä kysymyksistä. Henkilö ei kuitenkaan ole vielä viksuuntunut tarpeeksi pystyäkseen olemaan stressaamatta. Sen sijaan henkilö päättää rajoittaa x:ää elämässään, jolloin stressikin vähenee, koska elämä on ruuhkavuosina ihan tarpeeksi kuormittavaa jo ilman x:ääkin.

Pian tarjoutuukin tilaisuus pistää töpinäksi kun tulee eteen paha x. Koehenkilömme torjuu sen ja onnittelee itseään, hyvin tehty. Saman tien x:n tilalle tulee pyytämättä ja tilaamatta kaksi uutta x:ää, joista toinen on vielä pahempi. Henkilö saa torjuttua toisen, mutta toista ei pysty välttämään. Seuraa stressiä mutta menköön. Kun x on ohi, tulee välittömästi eteen vielä kolme kertaa pahempi x. Siis todella paha.

Kun yleensä x:n taajuus elämässä ei ole lähelläkään tätä luokkaa eikä tällaista tykitystä, niin väistämättä tulee mieleen ajatus että x:ää manifestoitui syystä tai toisesta hurjasti rajoitusyrityksen seurauksena. Miksi? Itsekö henkilö teki sen itselleen? Miten siihen pitäisi suhtautua? Olla jämäkkänä ja kieltäytyä kärsimästä, entistä topakammin säännöstellä stressiään? Eli onko se testi siitä että miten henkilö pystyy suojaamaan itseään, koko ajan kovenevin panoksin? Vai pitäisikö se ottaa merkkinä siitä että pitää vaan suostua kärsimykseen, että saa poltettua pois lisää egoa?

Ensinnäkin, ihminen on aina vapaa valitsemaan tavoitteensa. Ei ole pakko valita mitään egon pois polttamisen yleviä päämääriä, henkistä kasvua tai mitään muutakaan mitä ei halua. 

Mutta kyllä, on aika tavallista että ihmiset manifestoivat elämäänsä asioita, joita pelkäävät ja joista ovat huolestuneita. Siinähän on tunnelatauskin jo kohdallaan, edistämässä manifestoitumista. Jotkut ihmiset on herkempiä tekemään noin kuin toiset: joillakin se huoli on vain skeptinen epäilys eikä ihminen oikasti pohjimmiltaan usko että niin käy, mutta toisilla se on lähes varmuus että huonosti käy, ja sellainen on omiaan manifestoitumaan herkästi.

Itse omassa elämässäni otan tuollaiset asiat haasteina joita päin haluan mennä. Haluan aina kehittää itseäni, ja olen iloinen jos löytyy päästä tuonkaltaisia haasteita, joita lähteä ratkaisemaan. Minä siis ottaisin X:ää oikein hevoskuurin ja tekisin kaiken luonnollisin ja maagisin keinoin että homma lähtisi sujumaan ja X ei enää pelottaisi. Mutta näin ei ole kenenkään muun pakko tehdä. On myös oikeus säännöstellä stressiään kieltäytymällä X:stä. Mutta jos näyttää että se tulee aina vaan eteen eikä välttely helposti onnistu, se voisi kyllä olla helpompi vain kohdata. Tai sitten pyrkiä kaikin keinoin siihen ettei asia tulisi vastaan niin usein.

Kiitos vastauksesta. Näin jälkikäteen ajatellen tuo alleviivattu ajatus on minulle tietyllä tavalla uusi ja oikeastaan olen sen, käsittämätöntä kyllä, vasta tässä kaaosmagiaketjussa oikeasti ymmärtänyt. Tietenkin olen aiemminkin ajatellut että ihminen on vapaa valitsemaan tavoitteensa, mutta olen ollut melko lailla aivopesty ajattelemaan että setti joista "vapaa" tavoite valitaan on hyvinkin rajallinen. Esim. introverttina viesti on ollut lapsuudesta asti vahvasti se että olet vääränlainen ja vapaasti voit valita lähinnä sen kuinka paljon ekstrovertimmaksi pyrit. Ja nuorempana imetyistä new age -vaikutteista taas jäi mieleen se idea että ego on kaiken pahan alku ja juuri ja elämän päätavoite sen nitistäminen.... Mitä enemmän mietin mottoa "Nothing is True. Everything is Permitted", sitä enemmän se miellyttää. Miten on mahdollista etten ole tätä aiemmin tajunnut :D. "Everything is permitted" minulla toki niissä rajoissa että ketään en halua satuttaa.

Niinpä. Monen noituusperinteen oppi on tyyliä "An' it harm none, do what ye will". Tee mitä tahdot, jos se ei satuta ketään. Tämäkin on vaikea oppi monelle nykyihmiselle, jolle monesta tuutista syötetään, millainen pitäisi olla pärjätäkseen tässä maailmassa. 

Esimerkiksi minä olen aika ääripäästä introvertti enkä todellakaan pyytele sitä anteeksi enkä yritä muuttaa sitä. Se on omanlaisensa erityislahjakkuus magiaan, joka on paljolti mielen tason manipulointia. Ego - termiä käytetään monella tapaa eri piireissä, mutta jos se tarkoittaa fyysisellä ja psyykkisellä tasolla toimeenpanevaa tietoisuuden osaa, niin sellaisen jokainen tarvitsee niin kauan kuin tässä kolmiulotteisesssa todellisuudessa toimii. Siitä luopuminen olisi sulaa hulluutta. Parempi on pikemminkin vahvistaa sen kyvykkyyttä. Onko sitten muita todellisuuden tasoja joissa ego on avuton ja hyödytön? Ehkä on, mutta miksipä ei hyödyntäisi egotietoisuutta sillä todellisuuden tasolla, jota varten se on syntynyt, täällä ajan ja paikan konsensustodellisuudessa?

Veit sanat suustani.

MGKS kirjoitti:

a Sorceress of Eris kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäjät, mitä mieltä tästä. Henkilöllä on elämänalue x joka stressaa, johtuen mm egoon ja temperementtiin liittyvistä kysymyksistä. Henkilö ei kuitenkaan ole vielä viksuuntunut tarpeeksi pystyäkseen olemaan stressaamatta. Sen sijaan henkilö päättää rajoittaa x:ää elämässään, jolloin stressikin vähenee, koska elämä on ruuhkavuosina ihan tarpeeksi kuormittavaa jo ilman x:ääkin.

Pian tarjoutuukin tilaisuus pistää töpinäksi kun tulee eteen paha x. Koehenkilömme torjuu sen ja onnittelee itseään, hyvin tehty. Saman tien x:n tilalle tulee pyytämättä ja tilaamatta kaksi uutta x:ää, joista toinen on vielä pahempi. Henkilö saa torjuttua toisen, mutta toista ei pysty välttämään. Seuraa stressiä mutta menköön. Kun x on ohi, tulee välittömästi eteen vielä kolme kertaa pahempi x. Siis todella paha.

Kun yleensä x:n taajuus elämässä ei ole lähelläkään tätä luokkaa eikä tällaista tykitystä, niin väistämättä tulee mieleen ajatus että x:ää manifestoitui syystä tai toisesta hurjasti rajoitusyrityksen seurauksena. Miksi? Itsekö henkilö teki sen itselleen? Miten siihen pitäisi suhtautua? Olla jämäkkänä ja kieltäytyä kärsimästä, entistä topakammin säännöstellä stressiään? Eli onko se testi siitä että miten henkilö pystyy suojaamaan itseään, koko ajan kovenevin panoksin? Vai pitäisikö se ottaa merkkinä siitä että pitää vaan suostua kärsimykseen, että saa poltettua pois lisää egoa?

Ensinnäkin, ihminen on aina vapaa valitsemaan tavoitteensa. Ei ole pakko valita mitään egon pois polttamisen yleviä päämääriä, henkistä kasvua tai mitään muutakaan mitä ei halua. 

Mutta kyllä, on aika tavallista että ihmiset manifestoivat elämäänsä asioita, joita pelkäävät ja joista ovat huolestuneita. Siinähän on tunnelatauskin jo kohdallaan, edistämässä manifestoitumista. Jotkut ihmiset on herkempiä tekemään noin kuin toiset: joillakin se huoli on vain skeptinen epäilys eikä ihminen oikasti pohjimmiltaan usko että niin käy, mutta toisilla se on lähes varmuus että huonosti käy, ja sellainen on omiaan manifestoitumaan herkästi.

Itse omassa elämässäni otan tuollaiset asiat haasteina joita päin haluan mennä. Haluan aina kehittää itseäni, ja olen iloinen jos löytyy päästä tuonkaltaisia haasteita, joita lähteä ratkaisemaan. Minä siis ottaisin X:ää oikein hevoskuurin ja tekisin kaiken luonnollisin ja maagisin keinoin että homma lähtisi sujumaan ja X ei enää pelottaisi. Mutta näin ei ole kenenkään muun pakko tehdä. On myös oikeus säännöstellä stressiään kieltäytymällä X:stä. Mutta jos näyttää että se tulee aina vaan eteen eikä välttely helposti onnistu, se voisi kyllä olla helpompi vain kohdata. Tai sitten pyrkiä kaikin keinoin siihen ettei asia tulisi vastaan niin usein.

Kiitos vastauksesta. Näin jälkikäteen ajatellen tuo alleviivattu ajatus on minulle tietyllä tavalla uusi ja oikeastaan olen sen, käsittämätöntä kyllä, vasta tässä kaaosmagiaketjussa oikeasti ymmärtänyt. Tietenkin olen aiemminkin ajatellut että ihminen on vapaa valitsemaan tavoitteensa, mutta olen ollut melko lailla aivopesty ajattelemaan että setti joista "vapaa" tavoite valitaan on hyvinkin rajallinen. Esim. introverttina viesti on ollut lapsuudesta asti vahvasti se että olet vääränlainen ja vapaasti voit valita lähinnä sen kuinka paljon ekstrovertimmaksi pyrit. Ja nuorempana imetyistä new age -vaikutteista taas jäi mieleen se idea että ego on kaiken pahan alku ja juuri ja elämän päätavoite sen nitistäminen.... Mitä enemmän mietin mottoa "Nothing is True. Everything is Permitted", sitä enemmän se miellyttää. Miten on mahdollista etten ole tätä aiemmin tajunnut :D. "Everything is permitted" minulla toki niissä rajoissa että ketään en halua satuttaa.

Niinpä. Monen noituusperinteen oppi on tyyliä "An' it harm none, do what ye will". Tee mitä tahdot, jos se ei satuta ketään. Tämäkin on vaikea oppi monelle nykyihmiselle, jolle monesta tuutista syötetään, millainen pitäisi olla pärjätäkseen tässä maailmassa. 

Esimerkiksi minä olen aika ääripäästä introvertti enkä todellakaan pyytele sitä anteeksi enkä yritä muuttaa sitä. Se on omanlaisensa erityislahjakkuus magiaan, joka on paljolti mielen tason manipulointia. Ego - termiä käytetään monella tapaa eri piireissä, mutta jos se tarkoittaa fyysisellä ja psyykkisellä tasolla toimeenpanevaa tietoisuuden osaa, niin sellaisen jokainen tarvitsee niin kauan kuin tässä kolmiulotteisesssa todellisuudessa toimii. Siitä luopuminen olisi sulaa hulluutta. Parempi on pikemminkin vahvistaa sen kyvykkyyttä. Onko sitten muita todellisuuden tasoja joissa ego on avuton ja hyödytön? Ehkä on, mutta miksipä ei hyödyntäisi egotietoisuutta sillä todellisuuden tasolla, jota varten se on syntynyt, täällä ajan ja paikan konsensustodellisuudessa?

Veit sanat suustani.

Tähän täsmennyksenä se, että yllättävän moni magiankin maailmassa katsoo ego-tietoisuuden olevan jotain, josta olisi päästävä eroon. Ego on kuitenkin välttämätön käyttöliittymä mainitsemaasi kolmiulotteiseen todellisuuteen sekä ympärillämme olevien muiden ego-tietoisuuksien välille. 

Vierailija kirjoitti:

Kaaosmaagi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaaosmaagi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin oppia lisää näistä jutuista. Onko netissä jotain "alkeita" joista aloittaa? Muistelen että luin aikoinaan salaisuuden, mutten sen erityisemmin asiaa harjoittanut. Nyt olen terapiassa tehnyt paljonkin tuollaisia omaan mieleen vaikuttavia harjoitteita, turvapaikkoja sun muita, joilla olen saanut tuloksia aikaan. Voisi kuvitella, että näissä on jotain samaa mekanismia?

Hö. Minun vetovoimat ei selkeästi toimi, kun ei saa vastauksia. :D

Kaaosmagia, yksikertaista tutoriaalia netistä https://ultraculture.org/blog/2015/11/13/psychonaut-field-manual/

Tämä on hieno ja äärimmäisen kansantajuinen opas. MUTTA alun varoitus kannattaa ottaa tosissaan sillä osa siinä olevista tekniikoista on vaarallisia tai vähintäänkin hyvin pelottavia käyttäjälleen. Väittäisin jopa tämän oppaan olevan hetkittäin täysin edesvastuuton tyyliin vuoden 1971 "Anarchist Coocbook".

Molemmilla teoksilla voi räjäyttää päänsä vahingossa tavoilla, jotka eivät ole kivoja.

Millä tavoilla pään räjäytys ilmenee? Nimimerkillä kaverin puolesta kysyn

Alat nähdä pöpöjä ja kuulla ääniä. Pahat henget vainoavat sinua. Tunnet olevasi kirottu tai riivattu. Take your pick.

Näistä syistä on parempi käydä se pidempi tie, vaikka se voi ollakin tylsää. Useimmissa kirjoissahan puhutaan alkuun pitkästyttävästi kaikesta muusta kuin magiasta: ihmisen mielen ja todellisuuden luonteesta, keskittymisestä, tietoisuudentiloista, itsetutkiskelusta jne. Ne asiat vaan on hyvä oikeasti käydä läpi että osaa hahmottaa havainnot joita saa sitten kun alkaa oikeasti tekemään juttua ja kokee asioita joita useimmat ei koe. 

Itselleni ei käynyt ikinä kovin huonosti mutta ahdistusta on kyllä ollut jossain vaiheessa. Ensimmäisen kerran sitä aiheutti se että onnistuin kolmannen silmän avaamisessa aika äkkiä ja oli aika vaikea sopeutua siihen että en pääse eroon siitä että koen jatkuvasti sellaisia elämyksiä joita en ennen kokenut. Ei mulla ollut mitään ongelmia tietää mitkä on muiden näkemän todellisuuden juttuja ja mitkä ei. enkä käyttäytynyt missään vaiheessa oudosti, mutta melkoisia kuumotuksia oli ennen kuin totuin. Jossain vaiheessa iski myös välillä paniikkikohtauksia siitä kun en tiennyt mikä kaikista todellisuuksista joita oli mahdollista kokea on se ns. yhteinen jossa on läheiset ihmiseni, ja että mitä sillä on väliäkäään, kun ne kaikki oli unenomaisia. Joskus tuli mieleen jopa että mitä väliä vaikka tap paisi jonkun kun ei se ole edes millään perimmäisellä tavalla olemassa sen enempää kuin minäkään. Tuollaisia käy helposti jos kokemuksissa etenee liian nopeasti verrattuna maailmankuvan, minätietoisuuden ja oman etiikan kehitykseen.

Nyt on kyllä niin sekopäistä juttua, että melkein huolettaa kanssaihmisten turvallisuus. Kyllä me kaikki ollaan olemassa tässä ihan samassa todellisuudessa. Sun pää on vain irrallaan tästä osittain. Se, että laitoit viestin tähän ketjuun ja minä luen ja vielä jopa vastaan siihen on totta. Jos tap pai sit jonkun, on se myös olemassaoleva asia ja joutuisit siitä vastuuseen tässä todellisuudessa. Tietenkin voit seota vielä enemmän ja joutua tahdonvastaiseen pakkohoitoon ja pakenet pääsi sisälle vielä enemmän.

Tämä ketju on kyllä aivan dingdong. Olen jonkun verran hörhö, mutta tämä ketju on niin ultimaattinen huipentuma hörhöydestä, että tunnen itseni melkein normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaaosmaagi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaaosmaagi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin oppia lisää näistä jutuista. Onko netissä jotain "alkeita" joista aloittaa? Muistelen että luin aikoinaan salaisuuden, mutten sen erityisemmin asiaa harjoittanut. Nyt olen terapiassa tehnyt paljonkin tuollaisia omaan mieleen vaikuttavia harjoitteita, turvapaikkoja sun muita, joilla olen saanut tuloksia aikaan. Voisi kuvitella, että näissä on jotain samaa mekanismia?

Hö. Minun vetovoimat ei selkeästi toimi, kun ei saa vastauksia. :D

Kaaosmagia, yksikertaista tutoriaalia netistä https://ultraculture.org/blog/2015/11/13/psychonaut-field-manual/

Tämä on hieno ja äärimmäisen kansantajuinen opas. MUTTA alun varoitus kannattaa ottaa tosissaan sillä osa siinä olevista tekniikoista on vaarallisia tai vähintäänkin hyvin pelottavia käyttäjälleen. Väittäisin jopa tämän oppaan olevan hetkittäin täysin edesvastuuton tyyliin vuoden 1971 "Anarchist Coocbook".

Molemmilla teoksilla voi räjäyttää päänsä vahingossa tavoilla, jotka eivät ole kivoja.

Millä tavoilla pään räjäytys ilmenee? Nimimerkillä kaverin puolesta kysyn

Alat nähdä pöpöjä ja kuulla ääniä. Pahat henget vainoavat sinua. Tunnet olevasi kirottu tai riivattu. Take your pick.

Näistä syistä on parempi käydä se pidempi tie, vaikka se voi ollakin tylsää. Useimmissa kirjoissahan puhutaan alkuun pitkästyttävästi kaikesta muusta kuin magiasta: ihmisen mielen ja todellisuuden luonteesta, keskittymisestä, tietoisuudentiloista, itsetutkiskelusta jne. Ne asiat vaan on hyvä oikeasti käydä läpi että osaa hahmottaa havainnot joita saa sitten kun alkaa oikeasti tekemään juttua ja kokee asioita joita useimmat ei koe. 

Itselleni ei käynyt ikinä kovin huonosti mutta ahdistusta on kyllä ollut jossain vaiheessa. Ensimmäisen kerran sitä aiheutti se että onnistuin kolmannen silmän avaamisessa aika äkkiä ja oli aika vaikea sopeutua siihen että en pääse eroon siitä että koen jatkuvasti sellaisia elämyksiä joita en ennen kokenut. Ei mulla ollut mitään ongelmia tietää mitkä on muiden näkemän todellisuuden juttuja ja mitkä ei. enkä käyttäytynyt missään vaiheessa oudosti, mutta melkoisia kuumotuksia oli ennen kuin totuin. Jossain vaiheessa iski myös välillä paniikkikohtauksia siitä kun en tiennyt mikä kaikista todellisuuksista joita oli mahdollista kokea on se ns. yhteinen jossa on läheiset ihmiseni, ja että mitä sillä on väliäkäään, kun ne kaikki oli unenomaisia. Joskus tuli mieleen jopa että mitä väliä vaikka tap paisi jonkun kun ei se ole edes millään perimmäisellä tavalla olemassa sen enempää kuin minäkään. Tuollaisia käy helposti jos kokemuksissa etenee liian nopeasti verrattuna maailmankuvan, minätietoisuuden ja oman etiikan kehitykseen.

Nyt on kyllä niin sekopäistä juttua, että melkein huolettaa kanssaihmisten turvallisuus. Kyllä me kaikki ollaan olemassa tässä ihan samassa todellisuudessa. Sun pää on vain irrallaan tästä osittain. Se, että laitoit viestin tähän ketjuun ja minä luen ja vielä jopa vastaan siihen on totta. Jos tap pai sit jonkun, on se myös olemassaoleva asia ja joutuisit siitä vastuuseen tässä todellisuudessa. Tietenkin voit seota vielä enemmän ja joutua tahdonvastaiseen pakkohoitoon ja pakenet pääsi sisälle vielä enemmän.

Tämä ketju on kyllä aivan dingdong. Olen jonkun verran hörhö, mutta tämä ketju on niin ultimaattinen huipentuma hörhöydestä, että tunnen itseni melkein normaaliksi.

Käsittääkseni kaikki ketjussa olevat oikeasti magian kanssa tekemisissä olevat ovat kertoneet magian olevan potentiaalisesti vaarallista käyttäjälleen ja lisäksi joka tapauksessa melkoisen pelottavaa. Se ei missään tapauksessa ole kaikille.

Siinä mielessä "Vetovoiman laki" on mukava Magia Light(TM) versio aiheesta, jolla on huomattavasti vaikeampi polttaa näppinsä. Tosin tulosten aikaan saaminen sen metodeilla on myös hankalaa. Ilmaiseksi ei saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä monet edelleen harrastaa. Siihenkin on nykyään myös mobiili-appseja sun muuta, esim. the Secret sovellus. Ja asiaan keskittyneitä instagram tilejä yms. 

Itse olen harrastanut yli 10 vuotta mutta en julkisesti siitä puhu kellekään livenä, koska en halua hörhön mainetta. Tuttavapiirissäni kun ei tuollaisiin juttuihin uskota.

Toimiiko se oikeasti?

Itselläni on toiminut, mutta jos luet tätä ketjua niin huomaat, että toimii vain osalle ihmisistä, joilla sattuu ei-tietoiset uskomukset mahdollisen rajoista, omista kyvyistä, siitä millainen maailma on jne olemaan otolliset. Monella ei toimi siksi, että suurin osa mieltä on alitajuntaa ja siellä voi olla skeptisiä ajatuskuvioita joita ei onnistu muuttamaan vain visualisoimalla. Tästä ketjusta oppii myös, että tuon "alitajunta sabotoi Vetovoiman lain käyttöni" ongelman ratkaisuun on olemassa erilaisia tekniikoista kyllä.

Uskon vetovoiman lakiin en ole skeptinen, mutta lähinnä kysyin, koska haluan tietää miten muilla laki on toiminut. En tiedä kuinka selittäisin tämän, mutta olen ihastunut mieheen, joka ei tiedä tunteistani. Vuoden ajan on käynyt outoja yhteensattumia, olen nähnyt tietynlaisen puseron ja ostanut sen ja sitten yhtäkkiä samanlainen tai vastaava on miehellä, kesäkuussa pöydälläni oli muistilehtiö jonka kannessa oli kuva Pariisista ja Eiffel-tornista ja pam! kohta huomaan, että ihastukseni on Pariisissa. Kävin kampaajalla ja värjäytin hiukseni ja menee päivä niin miehellä on samanväriset hiukset kuin minulla. Emme siis tiedä näistä mitään, ne vain tapahtuvat. Onko tämä kaikki merkki siitä, että vetovoima vetää meitä yhteen?  Haluaisin saada selityksen näille tapahtumille.

Minun kaverilla on skitsofrenia ja hänen ajatuskuvionsa on samanlaisia kuin sinulla. Pahimoilleen kuitenkin 10x pahempia huonona kautena. En näe itse noissa kuvailemissasi asioissa yhteyttä, mutta sinä näet. Hyvä puoli noissa on, että ne tuo sinulle hauskuutta elämään, joten ei kai noita huonoina asioina voi pitää, ellei mopo lähde käsistä.

Vieläkö taiotte? Itse sain lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaaosmaagi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaaosmaagi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin oppia lisää näistä jutuista. Onko netissä jotain "alkeita" joista aloittaa? Muistelen että luin aikoinaan salaisuuden, mutten sen erityisemmin asiaa harjoittanut. Nyt olen terapiassa tehnyt paljonkin tuollaisia omaan mieleen vaikuttavia harjoitteita, turvapaikkoja sun muita, joilla olen saanut tuloksia aikaan. Voisi kuvitella, että näissä on jotain samaa mekanismia?

Hö. Minun vetovoimat ei selkeästi toimi, kun ei saa vastauksia. :D

Kaaosmagia, yksikertaista tutoriaalia netistä https://ultraculture.org/blog/2015/11/13/psychonaut-field-manual/

Tämä on hieno ja äärimmäisen kansantajuinen opas. MUTTA alun varoitus kannattaa ottaa tosissaan sillä osa siinä olevista tekniikoista on vaarallisia tai vähintäänkin hyvin pelottavia käyttäjälleen. Väittäisin jopa tämän oppaan olevan hetkittäin täysin edesvastuuton tyyliin vuoden 1971 "Anarchist Coocbook".

Molemmilla teoksilla voi räjäyttää päänsä vahingossa tavoilla, jotka eivät ole kivoja.

Millä tavoilla pään räjäytys ilmenee? Nimimerkillä kaverin puolesta kysyn

Alat nähdä pöpöjä ja kuulla ääniä. Pahat henget vainoavat sinua. Tunnet olevasi kirottu tai riivattu. Take your pick.

Näistä syistä on parempi käydä se pidempi tie, vaikka se voi ollakin tylsää. Useimmissa kirjoissahan puhutaan alkuun pitkästyttävästi kaikesta muusta kuin magiasta: ihmisen mielen ja todellisuuden luonteesta, keskittymisestä, tietoisuudentiloista, itsetutkiskelusta jne. Ne asiat vaan on hyvä oikeasti käydä läpi että osaa hahmottaa havainnot joita saa sitten kun alkaa oikeasti tekemään juttua ja kokee asioita joita useimmat ei koe. 

Itselleni ei käynyt ikinä kovin huonosti mutta ahdistusta on kyllä ollut jossain vaiheessa. Ensimmäisen kerran sitä aiheutti se että onnistuin kolmannen silmän avaamisessa aika äkkiä ja oli aika vaikea sopeutua siihen että en pääse eroon siitä että koen jatkuvasti sellaisia elämyksiä joita en ennen kokenut. Ei mulla ollut mitään ongelmia tietää mitkä on muiden näkemän todellisuuden juttuja ja mitkä ei. enkä käyttäytynyt missään vaiheessa oudosti, mutta melkoisia kuumotuksia oli ennen kuin totuin. Jossain vaiheessa iski myös välillä paniikkikohtauksia siitä kun en tiennyt mikä kaikista todellisuuksista joita oli mahdollista kokea on se ns. yhteinen jossa on läheiset ihmiseni, ja että mitä sillä on väliäkäään, kun ne kaikki oli unenomaisia. Joskus tuli mieleen jopa että mitä väliä vaikka tap paisi jonkun kun ei se ole edes millään perimmäisellä tavalla olemassa sen enempää kuin minäkään. Tuollaisia käy helposti jos kokemuksissa etenee liian nopeasti verrattuna maailmankuvan, minätietoisuuden ja oman etiikan kehitykseen.

Nyt on kyllä niin sekopäistä juttua, että melkein huolettaa kanssaihmisten turvallisuus. Kyllä me kaikki ollaan olemassa tässä ihan samassa todellisuudessa. Sun pää on vain irrallaan tästä osittain. Se, että laitoit viestin tähän ketjuun ja minä luen ja vielä jopa vastaan siihen on totta. Jos tap pai sit jonkun, on se myös olemassaoleva asia ja joutuisit siitä vastuuseen tässä todellisuudessa. Tietenkin voit seota vielä enemmän ja joutua tahdonvastaiseen pakkohoitoon ja pakenet pääsi sisälle vielä enemmän.

Tämä ketju on kyllä aivan dingdong. Olen jonkun verran hörhö, mutta tämä ketju on niin ultimaattinen huipentuma hörhöydestä, että tunnen itseni melkein normaaliksi.

Kyllä minä tiedän hyvin että on olemassa tietty ihmisten yhteinen ns. konsensustodellisuus, joka on yhteismanifestaatio, ei vain omani. Siksi keinoni vaikuttaa siihen edes magian keinoin ovat rajalliset varsinkin silloin, kun asia koskee muutakin kuin omaa välitöntä elinpiiriäni. Tiedän myös hyvin, että jos tässä konsensustodellisuudessa teen rikoksia, niin tämän todellisuuden säännöin kärsin niistä myös rangaistuksen. Oli tietty lyhyt aika kyllä kun aloin ymmärtää miten "epävakaa" konstruktio lopulta on edes tämä konsensustodellisuus, jolloin koin että millään siinä ei ole mitään väliä, mutta koskaan tämä ei ole johtanut siihen ettenkö olisi esim. työelämässä normaalisti toimimaan ja  näyttelemään ikään kuin uskoisin tämän ihmisten todellisuuden olevan yksi ja ainoa objektiivinen todellisuus. Silti vaikka pystynkin kokemaan myös muita todellisuuksia, joita jakaa myös muut olennot kuin minä itse. Ja tietysti niitä yksityisiä todellisuuksia. 

Itse olen kyllä kohta 20 vuotta pärjännyt oikein hyvin vähän erikoisemman todellisuusnäkemyksen kanssa, mutta tässä ketjussa on kyllä toistuvasti muistutettu, että ei turvallisuushakuisille, ei niille joille on jo valmiiksi ongelmia todellisuudentajun (eli sen, että tulkitsee energian ja hiukkasten todellisuuden riittävän samalla tavalla kuin muut, jotta pystyy kokemaan saman konsensustodellisuuden kuin muut eikä sekoita siihen asiaan kuulumattomia havaintoja ns. harhoina) tai psyyken kanssa jne. Mutta paljon on niitäkin jotka harrastavat päivittäin erilaisia tietoisuuden tasoja ja kokevat toisenlaisia todellisuuksia, ja toimivat konsensustodellisuudessa aivan tavallisina ihmisinä, joiden esoteerisista harrastuksista ei välttämättä edes kukaan tiedä.