Lue keskustelun säännöt.
Onko 5-vuotiaana tyhmä vai kuuro?
ristiriitaiset tunteet
13.08.2019 |
Monta kertaa päivässä toinen vastaa ihan järjettömiä vastauksia puheenaloituksiini. Esimerkiksi sanoessani "mennään ulos", hän sanoo "ai uimaan" tms. Yritän puhua selvästi ja selkeästi, mutta keskustelu kääntyy usein päättömäksi. Muutenkin tulee hänen kanssa päivässä useita rasittavia tilanteita, koska on vitkastelija ja hidastempoinen, jää esim. toljottamaan kaupassa jotain asiaa eikä pysy perässä. Tuota pitäisin kuitenkin temperamenttierona. Lisäksi on sitkeä inttämään jotain, tänään intti pari tuntia että meillä on varmasti sipsiä kaapeissa piilossa, vaikka ei ole. Selitin että ei ole. Tänään ei syödä sipsiä. Silti jatkoi sitä jatkamistaan. Vuorovaikutus on siis hänen kanssaan ristiriitaista. Koen negatiivisia tunteita häntä kohtaan usein, ärsyyntymistä yms. Vastapainoksi tulee kyllä kehuttua häntä paljon sellaisissa asioissa, joita osaa. Ja kerron usein rakastavani. Totta kai rakastan.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että pelleilee ja näsäviisastelee, on olevinaan hauska vastaamalla "ai uimaan"? Meillä ainakin oli tätä. :-D Saattaa olla myös, että vanhempien liika selkeä artikulointi ärsyttää ja pistää tavallaan vaan vettä myllyyn lisää härnäämällä?
Voi olla että lapsellasi on vain hyvä mielikuvitus. Se tekee lapsesta vähän sellaisen hassun haaveilihan jolle pitää selittää asioita useamman kerran vaikka varmasti sen itsekin ymmärtää. Ei tarvitse huolestua.
Hän on suloinen. Toki on myös hupailua ja viisastelua yms. leikittelyä. Mutta toisinaan tuntuu ihan tosissaan vastaavan "väärin". Enkä usko että osaa vielä näytellä niin hyvin. On tosin joskus nauranut ironiselle jutuille tarinoissa tms. Sekin on ihmetyttänyt minua, olen jäänyt niissä kohden itse miettimään, onko sallittua nauraa tuollaisille jutuille. Näemmä niille voi nauraa.
Mutta oikeasti joudun usein venyttämään pinnaa hänen seurassaan. En välillä itsekään ymmärrä, miksi. Toisen lapsen kanssa ei ole vaikeuksia, vaikka hänenkin kanssaan tulee eteen pulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika oli tollanen, nyt jo aikuinen. Add.
Voitan testata, kun hän sanoo ” ai uimaan”. Vastaat vain ,kuulit kyllä , eikä muuta .Katsot aina miten hän jatkaa juttuaan, niin siitä tiedät onko se näsäviisastelua vai mitä. Ohitat siis tilanteita selittelemättä. Mitä tapahtuu, oletko kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uloshan voi mennä uimaan mennäkseen? Mitä tyhmää tuossa kysymyksessä nyt oli?
Meillä myös poika oli tuollainen, ja nyt ADD piirteisyys todettu. Voi toki olla myös 5-vuotiaan tavallista ajatuksen kulkua, todennäköisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen kanssa pitää alkaa inttämään? Sanot asiasta kerran, kahdesti jos ei kuullut. Turha alkaa selvittämään onko niitä sipsejä vai miksi mennään ulos.
Minun kanssa alkoi 10-vuotias inttämään astmastani koulussa. Sanoi että sairaana ei tulla kouluun ja ei uskonut että Astma ei tartu eikä parane. Lopetin inttämisen ja käskin kysyä asiasta opettajaltaan. Säilyi hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen leikittely on kivaa, teen sitä välillä itsekkin vaikka olen jo päälle 30, siis että vastaa johonkin kysymykseen täysin irratinoaalisesti. Jos on oikeasti tauotta jankannut sipsipussista, niin se ei kyllä ihan normaalilta kuulosta, ellet nyt vähän liioitellut (eri asia jos tekee muuta ja palaa taas aiheeseen), muuten fiksuuttahan se on, yrittää jankata niin kauan että kyllästyt ja myönnät :D
Ja mullakin on kyllä diagnosoitu adhd.
T: 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otapa puheeksi päiväkodin työntekijöiden kanssa, heillä pitkä kokemus monenlaisista lapsista. Lisäksi käytössä erityisope eli veo.
Kuulon saa kyllä testattua helposti kotonakin: kuiskaat selän takana, että on karkkia. Tai rapisutat pussia tms. Tai kysyt selän takana hiljaa, lähtisikö hoploppiin. :D
En intä lapsen kanssa, vaan lapsi minulle. Totean vain että ei ole. Mutta hän saattaa hetken päästä aloittaa sen alusta. Välissä käydä vaikka itkemässä eri huoneessa. Ja sitten tulla inttämään. Saatan toistaa että ei ole, ja jatkaa sitä, mitä olin tekemässä. Lopputuloshan sitten oli että lopulta unohti tai uskoi tämän asian. Koska meillä ei kaiken tietämykseni mukaan ole sipsejä. Ja vaikka olisi niin en olisi niitä lapsille tarjonnut tänään.
Luin tuosta add:stä. Toisaalta lapsi on aika tarkkaavainen siinä, mitä kulloinkin tekee. Osaa kyllä syventyä omiin juttuihinsa. Niistä on välillä vaikea saada hänen huomionsa pois.
Rankaisu poistaa liian jankutuksen.
Lapselle pitää tehdä selväksi, että jankutus ei ole hyväksyttävää vaan siitä seuraa rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
En intä lapsen kanssa, vaan lapsi minulle. Totean vain että ei ole. Mutta hän saattaa hetken päästä aloittaa sen alusta. Välissä käydä vaikka itkemässä eri huoneessa. Ja sitten tulla inttämään. Saatan toistaa että ei ole, ja jatkaa sitä, mitä olin tekemässä. Lopputuloshan sitten oli että lopulta unohti tai uskoi tämän asian. Koska meillä ei kaiken tietämykseni mukaan ole sipsejä. Ja vaikka olisi niin en olisi niitä lapsille tarjonnut tänään.
Luin tuosta add:stä. Toisaalta lapsi on aika tarkkaavainen siinä, mitä kulloinkin tekee. Osaa kyllä syventyä omiin juttuihinsa. Niistä on välillä vaikea saada hänen huomionsa pois.
Minunkin lapsi välillä hyvinkin tarkkaavainen ja syventyy (toisinaan liikaakin) omiin juttuihinsa. Lisäksi tutkitusti hyvin älykäs. Siksi(kin) en edes osannut epäillä add:tä ennenkuin vasta ylä-asteella.
Olin itse aivan uuvuksissa ja ajattelin että lapsi vain erityislaatuinen.
Suloinen :)