Keski-ikäisen ihastuminen

Olen ihastunut työkaveriini. Tunne on molemminpuoleinen.
Olen kuitenkin ollut naimisissa jo parikymmentä vuotta ja jollain tasolla rakastan miestäni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä teinistä saakka.

Lapsemme kavereista monen vanhemmat ovat eronneet, yksikin sanoi että vanhempien ero ja isäpuolen (ja hänen lastensa) tulo kuvioihin laski elämänlaatua huomattavasti.

En todellakaan halua samaa kohtaloa omalle lapselleni, mutta toisaalta en tiedä mitä haluan. Olen koko elämäni elänyt muiden tarpeiden mukaan. Toisaalta arki sujuu (koska itse teen myönnytyksiä). En kuitenkaan halua aiheuttaa haasteita puolisonikaan arjen sujuvuudelle vaatimalla esim. autoa käyttööni.

Ihastukseni on samanlainen kuin minä, velvollisuudentuntoinen. Kumpikaan ei halua pettää, mutta ei myöskään hankaloittaa lasten arkea. Eli molemmilla velvollisuus ja lapset ajavat ohi tunteiden.

Toisaalta välillä jo ajattelee, että elämässä voisi olla muutakin kuin velvollisuudet. Miten te muut saatte tunteet tukahdetuttua?