olipa surullista nähdä ex kolmen kiljuvan tenavan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Ihmiset ei tajuakaan miten äänekkäitä ja turhan melusaasteen tuottajia heidän lapset on. Eikä ne ole söpöjä, eikä niiden jutut ole hauskoja, eikä ne tuo turhalla älämölöllään iloa. Pitäkää ne trp kiinni yleisillä paikoilla.

Tämä on harvinaisen totta. Lasten jutut ovat yleensä äärimmäisen typeriä eikä yhtään hauskoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me näytetään nujerretuille 3 kirkuvan lapsen kanssa. Sille ei voi mitään, mutta se on ongelma joka korjaantuu 20 vuodessa.

Ei, sitten astuu kuvioihin lapsenlapset. Aina jotain lapsiperheitä yrittämässä kylään ja lähettelemässä kortteja yms. Parempi olla vain yksi. Erakkona koko loppuelämä. Kyllä ne ulkomaalaiset hoitsut sit huolehtii siellä hoitolaitiksessa, ellei sitä ennen ole saanut nirriä itseltä pois.

Se, että eksäsi ei aikoinaan nuorempana halunnut lapsia, on todella yleistä varsinkin miesten keskuudessa. Monilla haaveet lasten suhteen muuttuu ajan kanssa, joten en kyllä menisi keksimään johtopäätöksiä noilla tiedoilla. Ja mitä tulee väsymykseen, se ei tarkoita ettei mies olisi onnellinen kolmesta lapsestaan :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä se on myötätunto huipussaan. Ihmiset kommentoi asiaa tietämättä yhtään mitään .

Minusta tuntuu että perheelliset yrittää huijata muutkin siihen perhehelvettiin.

Eikun  velathan ne yrittää vetää vielä tavalliset nuoret helvettiin!

Kyllähän se surettaa kun itse ei ole päässyt elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!

Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.

Koska vanhemmista tulee kuuroja lastensa huudolle. Useimmat lapset ovat ihan tauotta äänessä, ja useimmiten vielä kovassa äänessä. Vanhemmat eivät edes huomaa sitä kaikkea hyorimistä ja pyorimistä ja ihkunaa ja huutoa, kun lapsettomalla jo suunnilleen korvat vuotaa verta. Useamman kerran tullut vastaan tilanne jossa vanhemmat huokaavat "huh, onneksi pirjokaaleppi oli hiljaa", kun vieressä lapseton on ajatellut silmiä pyoritellen koko tilaisuuden ajan että "kuinka hemmetissä vanhemmat eivät älyä viedä tuota hirveää häirikkoä pihalle täältä"

Tällaiset kommentit ovat jotenkin aina yhtä hassuja! Ihan kuin niiden kirjoittaja ei olisi ollut ikinä lapsi, vaan hän olisi ollut aina aikuinen, vanha ja tylsä.

Onko tuollaisen kirjoittajien lapsuus ollut huono ja iloton, rakkaudeton ja kurjaakin kurjempi? Eikö heillä todellakaan ole mitään muistikuvaa vaikka ihanista perheen yhteisistä retkistä, uimareissuista ja naurua täynnä olevista ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä?

Minulla oli ainakin hyvä lapsuus sisarussarjan nuorimpana. Olen 45 vuotias ja välit sisaruksiin ovat vieläkin todella hyvät. Vanhempieni luona kävin eilen viimeksi ja tänään koulun jälkeen nuorummaiseni on menossa taas isovanhempiensa luokse.

Sitä saa, mitä tilaa!

Johtuen vauvapalstan aihepiiristä, on aivan loogista, että kaikkiin postauksiin missä kyseenalaistetaan vaovojen ja lasten autuus, suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. 

Olet niin negatiivinen että ei ihme että olet ex

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se surettaa kun itse ei ole päässyt elämässä eteenpäin.

Miten lasten hankkiminen on elämässä eteenpäin menemistä? Minusta se on taantumista ja lauman perässä lampaana juoksemista.

Ap kuulostaa joko katkeralta tai kateelliselta. Itse olen lapseton, mutta veikkaan, että kaikki vanhemmat välillä näyttää uupuneilta. Ei se tarkoita että olisi elämäänsä tyytymätön. Ex ei halunnut lapsia ap:n kanssa, mutta elämäntilanteet ja mieli muuttuu. Ex mies tuskin ajatteli ap:stä yhtään mitään, hänellä on nyt eri kuviot.

Ap kirjoitteletko minun miehestäni? Hän ei exien kanssa lapsia halunnut ja nykyisin kolme pientä tenavaa

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitteletko minun miehestäni? Hän ei exien kanssa lapsia halunnut ja nykyisin kolme pientä tenavaa

Ap mikä ikä, paikkakunta?

Mä näin sittarin kassalla kun entinen(ei siis minun exäni, emme koskaan ole olleet mitenkään yhdessä) pelimiestaidoistaan tuttu mies oli juurikin kolmen huutavan mukulan kanssa maksamassa vaippaostoksia :D Huoasin hänet, ja yritin tervehtiä, hän väisteli katsettani ja koko olemuksesta näki että häntä hävetti koko tilanne. Kaikkea hyvää tietysti heille toivon, tilanne vain oli niin huvittava, kun muistaa miten ne frendit oli like brothers ja naisia kaatui :D

Vierailija kirjoitti:

Mä näin sittarin kassalla kun entinen(ei siis minun exäni, emme koskaan ole olleet mitenkään yhdessä) pelimiestaidoistaan tuttu mies oli juurikin kolmen huutavan mukulan kanssa maksamassa vaippaostoksia :D Huoasin hänet, ja yritin tervehtiä, hän väisteli katsettani ja koko olemuksesta näki että häntä hävetti koko tilanne. Kaikkea hyvää tietysti heille toivon, tilanne vain oli niin huvittava, kun muistaa miten ne frendit oli like brothers ja naisia kaatui :D

Oi voi, ei miehet muutu, jos pelimiehiä ovat.  Tuo on vain hetkellinen välivaihe, kun ei oikein ole mahdillisuuksia pelittää, mutta sekin aika vielä tulee.  Lapset on isompia, niin jo alkaa sama meno.  Ja AINA löytyy nainen, joka luulee pystyvänsä kesyttämään pelimiekkosen.  

Mutta eri tapaukseen.  Olin kirpparilla ja siellä oli hyvin nuori perhe, jolla oli kolme lasta ja yksi tulollaan.  Lapset oli aika vinkuloita, juoksivat ja mekkaloivat, mutta eniten mekkaloi se perheen isä.  Koko ajan kaikui se miehen komentaminen ja käskyttäminen ja kieltäminen.  Ei varmaan tajunnutkaan, miten kovalla äänellä huusi ja miten se kuului joka nurkkaan.  Kun pääsin ulos sieltä, ajattelin, että tuossa perheessä varmaan on samanlainen meno niin kotona kuin muuallakin.  Silloin ei huomaa sitä äänekkyyttä, kun siihen in tottunut.

Ap meni lukkoon kysymyksestä

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko asiaa täällä päivitellä?

Ei oo toisaalta ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun täällä päivitellään kaikenlaisia asioita mitkä ei vaikuta aloittajien elämään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se surettaa kun itse ei ole päässyt elämässä eteenpäin.

Miten lasten hankkiminen on elämässä eteenpäin menemistä? Minusta se on taantumista ja lauman perässä lampaana juoksemista.

Mitä hienoa on vela lauman perässä juoksemisessa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!

Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.

Kyllä se kiljuminen käy hermoille, oli kiljumisen syy mikä hyvänsä. Et sinäkään siedä suoraan ikkunasi alla pidettäviä läpi yön kestäviä bileitä, vaikka juhlijoilla olisi miten hauskaa. Juhlijoille se totta kai on ilo kun on kivaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!

Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.

Koska vanhemmista tulee kuuroja lastensa huudolle. Useimmat lapset ovat ihan tauotta äänessä, ja useimmiten vielä kovassa äänessä. Vanhemmat eivät edes huomaa sitä kaikkea hyorimistä ja pyorimistä ja ihkunaa ja huutoa, kun lapsettomalla jo suunnilleen korvat vuotaa verta. Useamman kerran tullut vastaan tilanne jossa vanhemmat huokaavat "huh, onneksi pirjokaaleppi oli hiljaa", kun vieressä lapseton on ajatellut silmiä pyoritellen koko tilaisuuden ajan että "kuinka hemmetissä vanhemmat eivät älyä viedä tuota hirveää häirikkoä pihalle täältä"

Tällaiset kommentit ovat jotenkin aina yhtä hassuja! Ihan kuin niiden kirjoittaja ei olisi ollut ikinä lapsi, vaan hän olisi ollut aina aikuinen, vanha ja tylsä.

Onko tuollaisen kirjoittajien lapsuus ollut huono ja iloton, rakkaudeton ja kurjaakin kurjempi? Eikö heillä todellakaan ole mitään muistikuvaa vaikka ihanista perheen yhteisistä retkistä, uimareissuista ja naurua täynnä olevista ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä?

Minulla oli ainakin hyvä lapsuus sisarussarjan nuorimpana. Olen 45 vuotias ja välit sisaruksiin ovat vieläkin todella hyvät. Vanhempieni luona kävin eilen viimeksi ja tänään koulun jälkeen nuorummaiseni on menossa taas isovanhempiensa luokse.

Mitä sinä sekoilet? Mitä ihmettä asiaan liittyy millainen lapsuus ihmisellä on ollut? Tai sinun sukulaisvierailujesi määrä ja laatu? Nyt en ihan oikeasti ymmärrä mitä tässä haetaan. -eri