Lue keskustelun säännöt.
olipa surullista nähdä ex kolmen kiljuvan tenavan kanssa
13.08.2019 |
ei koskaan halunnut lapsia. nyt oli väsyneen, nujerretun oloinen, poikamainen hymy oli poissa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Mä näin sittarin kassalla kun entinen(ei siis minun exäni, emme koskaan ole olleet mitenkään yhdessä) pelimiestaidoistaan tuttu mies oli juurikin kolmen huutavan mukulan kanssa maksamassa vaippaostoksia :D Huoasin hänet, ja yritin tervehtiä, hän väisteli katsettani ja koko olemuksesta näki että häntä hävetti koko tilanne. Kaikkea hyvää tietysti heille toivon, tilanne vain oli niin huvittava, kun muistaa miten ne frendit oli like brothers ja naisia kaatui :D
Jos mies on kaupassa 3 huutavan "mukulan"(miten ne nyt aina huutaakin?) kanssa, niin tuskin hän on niitä lapsiaan hävennyt. Jos jotakin aikuista ihmistä hävettää omat lapset, niin tuskin hän olisi niitä kolmen kappalein tehnyt. Muutenkin tuntuu oudolta, että joku häpeäisi omia lapsiaan. Yleensä niistä ollaan kyllä sanomattoman ylpeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksä ei halunnut lapsia. Ei kenenkään naisen kanssa. Oli jo yksi vahinkolapsi eksänsä kanssa. Minua ei harmittanut, mutta ajattelin aina että hyvä se on miehen sanoa, ettei lapsia halua. Vahinkolapsia silti sattuu, ja hänelle varmaan useampi vielä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!
Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.
Ei tarvi mennä, kun lähimpään markettiin ja on todellakin vähemmistönä ne lapset, jotka ei kilju.
Vierailija kirjoitti:
Oliko hän myös lihonneen viintä juoneen näköinen?
Ei vaan kiljuva juoneen näköinen.
Samoin kävi mulle. Jouduimme aikoinaan eroamaan, koska sairastuin vakavasti. Sitten näin hänet Stockan herkussa. Työnteli lastenrattaita ja kaksi lasta kiinni housunlahkeissa. Jotenkin alistuneesti viittasi lapsiin ja sanoi Meillä on nyt tällaisia.
Surku tuli. Oli niin pallo nilkassa oloinen vässykkä, tohvelisankari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä juuri jos vain nainen päättää lapsista. Jos lapsia ei halua siihen ei pidä suostua toisen takia. Katkeroittaa.
Kolme lasta. Siinä niitä on sen verran, että jos kaikki on vastentahtoisesti hankittu, niin tossukka nielköön kohtalonsa. Yhden yllätys lapsen tajuan, mutten kolmea.
Kukas on kertonut miehen "tahdosta"?
Aivan, kaikkitietävä ex...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!
Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.
Koska vanhemmista tulee kuuroja lastensa huudolle. Useimmat lapset ovat ihan tauotta äänessä, ja useimmiten vielä kovassa äänessä. Vanhemmat eivät edes huomaa sitä kaikkea hyorimistä ja pyorimistä ja ihkunaa ja huutoa, kun lapsettomalla jo suunnilleen korvat vuotaa verta. Useamman kerran tullut vastaan tilanne jossa vanhemmat huokaavat "huh, onneksi pirjokaaleppi oli hiljaa", kun vieressä lapseton on ajatellut silmiä pyoritellen koko tilaisuuden ajan että "kuinka hemmetissä vanhemmat eivät älyä viedä tuota hirveää häirikkoä pihalle täältä"
Tällaiset kommentit ovat jotenkin aina yhtä hassuja! Ihan kuin niiden kirjoittaja ei olisi ollut ikinä lapsi, vaan hän olisi ollut aina aikuinen, vanha ja tylsä.
Onko tuollaisen kirjoittajien lapsuus ollut huono ja iloton, rakkaudeton ja kurjaakin kurjempi? Eikö heillä todellakaan ole mitään muistikuvaa vaikka ihanista perheen yhteisistä retkistä, uimareissuista ja naurua täynnä olevista ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä?
Minulla oli ainakin hyvä lapsuus sisarussarjan nuorimpana. Olen 45 vuotias ja välit sisaruksiin ovat vieläkin todella hyvät. Vanhempieni luona kävin eilen viimeksi ja tänään koulun jälkeen nuorummaiseni on menossa taas isovanhempiensa luokse.
Mitä sinä sekoilet? Mitä ihmettä asiaan liittyy millainen lapsuus ihmisellä on ollut? Tai sinun sukulaisvierailujesi määrä ja laatu? Nyt en ihan oikeasti ymmärrä mitä tässä haetaan. -eri
Lapsuuden kokeminen myönteisenä ajanjaksona varmasti vaikuttaa asenteisiin sitten aikuisena.
Minusta tämä oli erittäin hyvä kommentti liittyen juurikin aiheeseen.
Kun lapsuudessa kokee elämän hyvänä, kasvaa samassa hengessä. Sieltä hyvästä alusta saa voimavaroja sekä mallin, miten toteuttaa asioita omassa elämässään. Kun pystyy säilyttämään hyvät suhteet sisaruksiinsa läpi elämän, on se hienoa jatkuvuutta - läheisissä on eheys ja henkinen turva.
On suuri kiitoksen aihe saada kokea, että on olemassa joku sisaruksen kaltainen, jonka olet tuntenut lapsuudesta lähtien ja joka tuntee sinut, aivan toisin kuin muut.
Tällainen pitkäaikainen tunteminen voi olla luonteeltaan myös negatiivista, ja silloinhan siitä tuskin saa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä näin sittarin kassalla kun entinen(ei siis minun exäni, emme koskaan ole olleet mitenkään yhdessä) pelimiestaidoistaan tuttu mies oli juurikin kolmen huutavan mukulan kanssa maksamassa vaippaostoksia :D Huoasin hänet, ja yritin tervehtiä, hän väisteli katsettani ja koko olemuksesta näki että häntä hävetti koko tilanne. Kaikkea hyvää tietysti heille toivon, tilanne vain oli niin huvittava, kun muistaa miten ne frendit oli like brothers ja naisia kaatui :D
Ilmeisesti toivoi, etteivät muut jonossa luulisi, että hän tuntee sinut.
Tekstin perusteella näyttää yhä kaihertavan, ettet koskaan päässyt hänen exäkseen :D
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Samoin kävi mulle. Jouduimme aikoinaan eroamaan, koska sairastuin vakavasti. Sitten näin hänet Stockan herkussa. Työnteli lastenrattaita ja kaksi lasta kiinni housunlahkeissa. Jotenkin alistuneesti viittasi lapsiin ja sanoi Meillä on nyt tällaisia.
Surku tuli. Oli niin pallo nilkassa oloinen vässykkä, tohvelisankari.
Hän sääli sinua ja tunsi syyllisyyttä erostanne. Siksi vältti korostamasta nykyistä onneaan, ettet haavoittuisi.
- Näköjään onnistui pönkittämään itsetuntoasi.
Me täällä palstalla emme sääliä tuhlaa, joten todetaan nyt faktat: Ne isät ovat aivan hulluina niihin housulahkeissa riippuviin pikkuisiinsa, joita ovat yhdessä rakastettunsa kanssa toivoneet, odottaneet, synnyttäneet, hoivanneet. Ne ovat ihan biologisestikin syy elää ja ponnistella, vaikka välillä väsyttäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi. Hetken päästä hänen elämäntilanteensa on jo erilaisempi, mutta sä poljet samassa kuopassa. Surullista.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Samoin kävi mulle. Jouduimme aikoinaan eroamaan, koska sairastuin vakavasti. Sitten näin hänet Stockan herkussa. Työnteli lastenrattaita ja kaksi lasta kiinni housunlahkeissa. Jotenkin alistuneesti viittasi lapsiin ja sanoi Meillä on nyt tällaisia.
Surku tuli. Oli niin pallo nilkassa oloinen vässykkä, tohvelisankari.
Just joo. Voiko naista sanoa edes naiseksi jos ei halua lapsia. Pikkulapsi aika on rankkaa mutta todellakin sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näin sittarin kassalla kun entinen(ei siis minun exäni, emme koskaan ole olleet mitenkään yhdessä) pelimiestaidoistaan tuttu mies oli juurikin kolmen huutavan mukulan kanssa maksamassa vaippaostoksia :D Huoasin hänet, ja yritin tervehtiä, hän väisteli katsettani ja koko olemuksesta näki että häntä hävetti koko tilanne. Kaikkea hyvää tietysti heille toivon, tilanne vain oli niin huvittava, kun muistaa miten ne frendit oli like brothers ja naisia kaatui :D
Jos mies on kaupassa 3 huutavan "mukulan"(miten ne nyt aina huutaakin?) kanssa, niin tuskin hän on niitä lapsiaan hävennyt. Jos jotakin aikuista ihmistä hävettää omat lapset, niin tuskin hän olisi niitä kolmen kappalein tehnyt. Muutenkin tuntuu oudolta, että joku häpeäisi omia lapsiaan. Yleensä niistä ollaan kyllä sanomattoman ylpeitä.
Ei vaan halunnut nähdä milelenvikaista eksäänsä
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Samoin kävi mulle. Jouduimme aikoinaan eroamaan, koska sairastuin vakavasti. Sitten näin hänet Stockan herkussa. Työnteli lastenrattaita ja kaksi lasta kiinni housunlahkeissa. Jotenkin alistuneesti viittasi lapsiin ja sanoi Meillä on nyt tällaisia.
Surku tuli. Oli niin pallo nilkassa oloinen vässykkä, tohvelisankari.Hän sääli sinua ja tunsi syyllisyyttä erostanne. Siksi vältti korostamasta nykyistä onneaan, ettet haavoittuisi.
- Näköjään onnistui pönkittämään itsetuntoasi.
Me täällä palstalla emme sääliä tuhlaa, joten todetaan nyt faktat: Ne isät ovat aivan hulluina niihin housulahkeissa riippuviin pikkuisiinsa, joita ovat yhdessä rakastettunsa kanssa toivoneet, odottaneet, synnyttäneet, hoivanneet. Ne ovat ihan biologisestikin syy elää ja ponnistella, vaikka välillä väsyttäisikin.
Joo tosi hulluina niihin näyttävät olevan kun moni mies ei tee yhtään mitään lastensa eteen ja moni mies ei kestä lapsiarkea vaan jättää perheensä kuin nallin kalliolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!
Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.
Ei tarvi mennä, kun lähimpään markettiin ja on todellakin vähemmistönä ne lapset, jotka ei kilju.
Ei, vaan sinä et huomaa muuta kuin ne kiljukaulat. Hiljaa rauhallisesti oleva lapsi ei saa sinulta minkäänlaista huomiota.
Ei minunkaan lapseni ole koskaan kaupassa tai missään yleisellä paikalla kiljuneet. Mutta ei tässä mitään poikkeuksia olla. Yleensä jos jossain kauppakeskuksessa joku yksittäinen lapsi kiljuu, niin se on sitten ihmisten mielestä niin, että kaikki mukulat aina kiljuu. Eikä huomaa ollenkaan, että siellä on kaksikymmentä muuta mukulaa, jotka on ihan rauhallisesti. Kai se on niin, että kun itsellä on lapsia, niin silloin huomaa ne muutkin lapset. Minun jo pitkäaikaisen kokemukseni perusteella voin sanoa, että valtaosa lapsista käyttäytyy ihan rauhallisesti.
Kerran lentokoneessa yksi pikkulapsi huusi koko matkan ajan, n. 3 tuntia. Kuulin kun lähellä istuva ihminen sanoi kaverilleen, että miksi noita lapsia otetaan mukaan matkalle, kun ne aina huutaa ja häiritsee. Teki mieleni sanoa hänelle, että katsopa tuossakin lähelläsi istuvaa pikkupoikaa, n. 2-vuotiasta. Hän istui aivan hiljaa koko matkan ajan. Hän ei vaan herättänyt huomiota.
Sir-Selostaja kirjoitti:
Ymmärrän tunteen täysin. Kun katson facebookista luokkatovereiden kuvia, eniten vanhenneet / pahiten kuluneet ovat ihmisiä jotka ovat hoitaneet lapsia. En sano että lasten hankkiminen on tyhmää tai muuta vastaavaa, mutta se ei todellakaan sovi kaikille.
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, kuten myös vaimoni, mutta silti hämmentää miten paljon ihmiset suuttuvat kun joku kehtaa sanoa että lapsia omaavat ihmiset näyttävät kuluneilta ja väsyneiltä.
Mä olen huomannut omassa tuttavapiirissä eri tavalla. Lasten vanhemmat on paremmassa kuosissa kun lapsettomat. Väsyneeltä voi toki näyttää mutta yleinen ulkonäkö on parempi. Olen monesti ajatellut, että kroppa pysyy kunnossa kun on lapsia. Ruoka on harvemmin mitään kotiin tilattavaa ja kuvittelisin että ruoka-ajat säännölliset jne .Alkoholinkäyttö minimissään. Ja nukutaan kunnollisia yöunia ( en puhu vauvoista ) sekä ulkoillaan paljon.
Mulla ei ole lapsia ( eikä tule ) ja siksi elänkin juuri päinvastoin kuin lapsiperheessä elävät. Ja se näkyy :(.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien mielestä lapset kiljuvat aina? Minulla on kolme lasta ja en muista, että he olisivat kiljuneet muuten kuin innoissaan ollessaan ja sehän on vain vanhemman ilo kun lapsilla on kivaa!
Meillä on ainakin elämä lasten kanssa ollut oikein sopuisaa ja on vieläkin lasten ollessa jo teinejä. Me vanhemmat olemme jälkikasvustamme onnellisia ja nauru raikaa kodissamme suurimman osan aikaa. Sama juttu näyttää olevan myös perheellisillä ystävillämme, naapurissa ja lastemme ystävillä. Ei meillä kiljuta ikävästi kuin silloin tällöin, en edes muista koska viimeksi niin olisi ollut.
Koska vanhemmista tulee kuuroja lastensa huudolle. Useimmat lapset ovat ihan tauotta äänessä, ja useimmiten vielä kovassa äänessä. Vanhemmat eivät edes huomaa sitä kaikkea hyorimistä ja pyorimistä ja ihkunaa ja huutoa, kun lapsettomalla jo suunnilleen korvat vuotaa verta. Useamman kerran tullut vastaan tilanne jossa vanhemmat huokaavat "huh, onneksi pirjokaaleppi oli hiljaa", kun vieressä lapseton on ajatellut silmiä pyoritellen koko tilaisuuden ajan että "kuinka hemmetissä vanhemmat eivät älyä viedä tuota hirveää häirikkoä pihalle täältä"
Tällaiset kommentit ovat jotenkin aina yhtä hassuja! Ihan kuin niiden kirjoittaja ei olisi ollut ikinä lapsi, vaan hän olisi ollut aina aikuinen, vanha ja tylsä.
Onko tuollaisen kirjoittajien lapsuus ollut huono ja iloton, rakkaudeton ja kurjaakin kurjempi? Eikö heillä todellakaan ole mitään muistikuvaa vaikka ihanista perheen yhteisistä retkistä, uimareissuista ja naurua täynnä olevista ruokapöydän ääressä vietetyistä hetkistä?
Minulla oli ainakin hyvä lapsuus sisarussarjan nuorimpana. Olen 45 vuotias ja välit sisaruksiin ovat vieläkin todella hyvät. Vanhempieni luona kävin eilen viimeksi ja tänään koulun jälkeen nuorummaiseni on menossa taas isovanhempiensa luokse.
Mitä sinä sekoilet? Mitä ihmettä asiaan liittyy millainen lapsuus ihmisellä on ollut? Tai sinun sukulaisvierailujesi määrä ja laatu? Nyt en ihan oikeasti ymmärrä mitä tässä haetaan. -eri
No sitä siinä ilmeisesti haettiin, että myös sinulla on saattanut olla lapsuus, joka oli täynnä äänekästä iloa ja riemua, täysillä menemistä ja välillä negatiivistakin tunteiden purkamista, ja myös sinun lapsuudessasi on ollut joku tympeä täti, joka on paheksunut sinun vilkkauttasi ja äänenkäyttöäsi.
Tai sitten olet kasvanut tiukan tunnekylmässä kodissa, jossa niin iloa kuin suruakaan ei saanut ääneen näyttää eikä siihen maailmaan muutenkaan saanut kuulua mitään äänekkäitä häiriötekijöitä. Ja niin sinusta itsestäsi on tullut se tympeä täti.
Tai sitten.... no niin, mitä tahansa, mistä syystä sinusta on tullut sellainen, että lasten äänet eivät sovi korvillesi. Mutta onneksi olet vähemmistössä ja omaksi onneksesi asut Suomessa, etkä esim. Lähi-Idässä, missä meteli on normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Samoin kävi mulle. Jouduimme aikoinaan eroamaan, koska sairastuin vakavasti. Sitten näin hänet Stockan herkussa. Työnteli lastenrattaita ja kaksi lasta kiinni housunlahkeissa. Jotenkin alistuneesti viittasi lapsiin ja sanoi Meillä on nyt tällaisia.
Surku tuli. Oli niin pallo nilkassa oloinen vässykkä, tohvelisankari.Hän sääli sinua ja tunsi syyllisyyttä erostanne. Siksi vältti korostamasta nykyistä onneaan, ettet haavoittuisi.
- Näköjään onnistui pönkittämään itsetuntoasi.
Me täällä palstalla emme sääliä tuhlaa, joten todetaan nyt faktat: Ne isät ovat aivan hulluina niihin housulahkeissa riippuviin pikkuisiinsa, joita ovat yhdessä rakastettunsa kanssa toivoneet, odottaneet, synnyttäneet, hoivanneet. Ne ovat ihan biologisestikin syy elää ja ponnistella, vaikka välillä väsyttäisikin.
Joo tosi hulluina niihin näyttävät olevan kun moni mies ei tee yhtään mitään lastensa eteen ja moni mies ei kestä lapsiarkea vaan jättää perheensä kuin nallin kalliolle.
Tunnen monta miestä, jotka tekevät kaikkensa lapsiarkensa eteen.
Ja se lapsiarki voi olla hyvin mukavaa - riippuu niistä aikuisista, jotka sitä pyörittävät.
Kukaan täysijärkinen ei suostu 3 kertaa isäksi, jos ei isäksi halua. Ja jos suostuu vastoin omaa tahtoaan, niin oma on moka. Sen verran täytyy ihmisessä olla kanttia, että osaa ehkäistä , jos ei lasta halua. Myös se mies voi ehkäistä. niinhän nainenkin tekee, jos ei lasta halua.