Uusperheen teini jätti haukkumasanansa näkyvilleni

Samalla mitalla takaisin. Unohdat jonkun lapun jonnekin missä tilität vastaavia juttuja sekopääteinistä.

Et voi tehdä mitään, koska olet avannut vihon. Ja vaikka olisi ollut aukikin, et olisi saanut lukea sitä.

Anna nuoren tuulettaa! Ei noi pysyviä tunteita varmaankaan ole, kiukunpuuskan varsin järkevä purkamiskanava.

Ihan ydinperheen äitinä en haluaisi tietää, millä kielellä minusta puhuttiin selän takana, vaikka kiukuttelun alla varmasti oli myös kiintymys. Sitä vastaan kapinoidaan, kenestä välitetään.

Älkää menkö yhteen miehen tai naisen kanssa, jolla on lapsia entisestä liitosta.

Mulla oli mahdollisuus mennä naimisiin miehen kanssa, jolla oli 6 vuotias poika. Sanoin ei kiitos. Jatkoimme tapailua vielä muutaman vuoden, mutta lopulta hän jätti minut, koska en halunnut perhettä.

Löysi varmaan halukkaan äitipuoleksi. En tiedä, koska katosi kartalta kokonaan.

Se voi tosiaan olla vain purkautumiskeino, päiväkirjaa vastaava, tunnekuohussa kirjoitettua eikä siten kerro mitään todellista suhteestanne.

Mitä itse ajattelisit jos joku tunkeutuisi sinun yksityiseen elämään lukemalla sinun kirjoittamia tekstejä?

Fiksu likka! Kirjoittaa turhautuneisuutena paperille sen sijaan että syytäisi päin naamaa pahaa oloaan. Sinuna olisin vaiti, ei sinulla olisi ollut asiaa lukea teinin päiväkirjaa. Olet aikuinen, olet se jonka pitäisi ymmärtää. Teinillä on lyhyen elämänsä kovin vaihe menossa ja vielä puberteetin myllerryksiin tulee ventovieras ihminen hänen kotiinsa, hänen ja vanhempiensa väliin. Respect pimulle!

Mulla oli lapsena tuollainen tapa purkaa suuttumusta. Koitin keksiä mitä ikävimpiä haukkumasolvauksia perheeni jäsenistä silloin kun suututti ja koin että oli toimittu jotenkin ikävästi, epäreilusti tms. Pahan olon purkaminen rumiin sanoihin paperille ja päytälaatikon pohjalle auttoi karkoittamaan pahan mielen.

Ei varmaan kannata antaa tuolle ihan liikaa painoarvoa. Tietty voit vähän miettiä, olteko ollut ihan reilu noissa joissain tilanteissa. Mutta ota tosiaan huomioon, että sinä olet se aikuinen ja toinen on lapsi, joka kasvaa ja opettelee myös sitä tunteiden ja harmien käsittelyä jne. Aivotkin kehittyvät vielä monta vuotta. Ja uusperhekuviot eivät ole lapsille mitään helppoja, vaikka sinänsä sujuisikin pääasiassa ihan hyvin.

Tuntuu varmasti kamalalta. Mutta mulla on sama kokemus edellisen kirjoittajan kanssa. Kun olin teini, purin kaiken vihani juuri kirjoittamiseen. Varmasti karua tekstiä, jos äitini on joskus sattunut vahingossa lukemaan.

Kiitos kommenteissanne. Päädyin juttelemaan miehen kanssa yleisellä tasolla siitä, olenko liian vaativa tai epäreilu tai miten hän näkee tytön tilanteen. Mies sanoi, että on ollut tuittu jo pienestä eli välillä tulistuu, mutta tykkää kuulemma minusta kovasti. Että hän huomaisi, jos jokin olisi pielessä. Vähän parempi olo jo, vaikka huomaan varovani tyttöä alitajuisesti. Hän on ollut koulun jälkeen tosi väsynyt ja kertoi ärsyyntyvänsä kaikista ja kaikille.

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Tuollaisissa tilanteissa ihmiset punnitaan.

Sulla on nyt mahdollisuus näyttää, mistä sut on tehty.

Harvemmin ne lapset tykkää äiti ja isäpuolista oikeasti.He ovat vaan joutuneet sopeutumaan tilanteeseen,kun 2 aikuista haluaa olla yhdessä.Kylmä tosiasia.Usein ihmiset tekevät niin nopeita ratkasuja,että lapsilla ei ole aikaa rauhassa tutustua uuteen ihmiseen.