Anopin hoitamisesta kysymys

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin se kauenmpana asuva käly, olisin ehdottomasti kiitollinen veljeni vaimon työstä. MUTTA SILTI VOISIN PUUTTUA ASIOIHIN JA ”OHJEISTAA” jos se minusta tuntuisi tarpeelliselta.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että äitini ei saisi miniälleen sanottua joitain asioita, jotka kuitenkin häntä häiritsisivät ja hän valittaisi niistä minulle toivoen, että minä toimittaisin sanan perille sellaisessa muodossa, että hän itse ei vaikuttaisi hankalalta ja kiittämättömältä. Tämä on varsin ymmärrettävää tilanteessa!jossa hän tajuaa olevansa riippuvainen ja kiitollisuudenvelassa miniälleen - mutta ne tarpeet ja ongelat ovat silti ihan todellisia! Vaikka ne siltä miniältä piilotetaankin. Ja kyllä, minä tekisin parhaani mukaan niin kuin äitini toivoo.

Tai jos näkisin, että äiti ei enää pysty niitä ruokia sieltä pakastimesta sulattamaan ja lämmittämään, tai pureskelemaan tiettyjä ruokia, tai alkaa saada vatsavaivoja jostain. Tai ei pääse matalasta sängystä ylös mutta voisi päästä jos seinässä olisi joku tuki mistä ottaa kiinni. Tai jotain. Kyllä minulla on oikeus pitää huolta äitini toiveista ja tarpeista siinä määrin kuin pystyn, vaikka joku toinen huolehtisi niistä isommalta osalta. Enkä ymmärrä, miksi tämän jonkun toisen pitäisi saada olla ainoa, joka huomaa tai tulee ajatelleeksi asioita.

Eivät ne ole sellaisia asioita, sen ymmärtäisinkin, vaan että sängyn alta pitää imuroida huolella tai että milloinkas ne ikkunat onkaan pesty tai kuinka usein tarkistan jääkaapin sisällön ja parasta ennen-päivämäärät. Tällaista ohjeistusta tulee, ei mitään edellä kuvaamaasi. Ihan kuin siivoustyönjohtaja. Kyllä se ärsyttää :/ Ap

Hei käly, kiva kun otit puheeksi äitisi asiat. Katsos, olen ajatellut lopettaa piikomisen. Voin jatkaa vielä tiistaihin saakka, niin ehdit järjestää tarvittavat asiat siihen mennessä. Vai tuleeko liian hoppu? Sori, olin ajattelematon; voin jatkaa keskiviikkoon saakka. Pitää lopettaa, kun jäi tämä matkan varaaminen kesken. Moikka!

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin se kauenmpana asuva käly, olisin ehdottomasti kiitollinen veljeni vaimon työstä. MUTTA SILTI VOISIN PUUTTUA ASIOIHIN JA ”OHJEISTAA” jos se minusta tuntuisi tarpeelliselta.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että äitini ei saisi miniälleen sanottua joitain asioita, jotka kuitenkin häntä häiritsisivät ja hän valittaisi niistä minulle toivoen, että minä toimittaisin sanan perille sellaisessa muodossa, että hän itse ei vaikuttaisi hankalalta ja kiittämättömältä. Tämä on varsin ymmärrettävää tilanteessa!jossa hän tajuaa olevansa riippuvainen ja kiitollisuudenvelassa miniälleen - mutta ne tarpeet ja ongelat ovat silti ihan todellisia! Vaikka ne siltä miniältä piilotetaankin. Ja kyllä, minä tekisin parhaani mukaan niin kuin äitini toivoo.

Tai jos näkisin, että äiti ei enää pysty niitä ruokia sieltä pakastimesta sulattamaan ja lämmittämään, tai pureskelemaan tiettyjä ruokia, tai alkaa saada vatsavaivoja jostain. Tai ei pääse matalasta sängystä ylös mutta voisi päästä jos seinässä olisi joku tuki mistä ottaa kiinni. Tai jotain. Kyllä minulla on oikeus pitää huolta äitini toiveista ja tarpeista siinä määrin kuin pystyn, vaikka joku toinen huolehtisi niistä isommalta osalta. Enkä ymmärrä, miksi tämän jonkun toisen pitäisi saada olla ainoa, joka huomaa tai tulee ajatelleeksi asioita.

Tiedätkö mitä. Minä kyllä tällaisessa tapauksessa hernehtisin aika kovasti, vaikka rauhallinen ihminen olenkin. 

Sinä voisit sanoa äidillesi, että sanoo pojalleen, että tarvitsee tangon sängyn viereen. Tai hän voi sanoa suoraan miniälleen, ettei pysty syömään jotain ruokaa.

Ja ensimmäisenä. Sinun pitäisi nuo valittamiset osoittaa veljellesi, eikä veljesi vaimolle, joka tekee pyyteetöntä auttamistyötä äitisi hyväksi. Sillä sinähän siitä hyödyt, kun äitiäsi ei panna attendon kalliiseen firmaan ja perintösi eivät mene sinne. Se miniä ei hyödy tippaakaan äitisi rahoista, vaan sinä ja veljesi ne peritte.

Joten puhelin käteen ja veljen numero siihen, eikä veljen vaimon. Tai sitten tulet itse ruuvaamaan sen tangon seinään ja tekemään äitisi mieleistä ruokaa.

Tässä se taas tulee esiin se miniöitten lähtökohtainen kauna ja katkeruus anoppeja kohtaan.  Ei mitään merkitystä sillä, tekeekö joku näitä asioita ihan mielellään, vaan ilman muuta on oltava anoppia kohtaan ynseä eikä missään nimessä saa tätä auttaa, oli anoppi millainen tahansa.   Oikein vihaksi tuntuu pistävän, että joku todella auttaa anoppiaan, eikä edes purnaa siitä.  Ei ole sun asia, ei ole sun asia.... jne.

Joku auttaa kuulkaas ihan vaikka naapuriaankin, ilman että se on hänen "asiansa."   Anopistakin SAA pitää, jos siltä kerran tuntuu.  

"Sinähän siitä hyödyt, kun..." jne.  Niinpä niin.  Rahahan se tietysti merkitsee.  Jos tuonkin kirjoittajan käly tekisi todella tuota pyyteetöntä työtä, niin kuin hän kirjoittaa, niin eikö siis tällä kälyllä olisi oikeutta "hyötyä" tippaakaan noista rahoista, jotka eivät siis menisi joillekin attendoille sun muille?  Kivasti olisi tämäkin ihminen valmis jättämään kälynsä tyhjin näpein ja ottamaan vain ahneesti itselleen perintöjäämät.  Eikös sille kälylle kuuluisi maksaa korvausta siitä, että pyytettömästi hoiti anoppiaan?

En vastaisi kälyn puheluihin. Soittakoon veljelleen, jos on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

En vastaisi kälyn puheluihin. Soittakoon veljelleen, jos on asiaa.

Just näin. Siitäkin huolimatta, että AP on se, joka ehtii parhaiten käymään anopin luona, hän ei ole AP:n äiti. AP:n käly soittakoon veljelleen, jos on jotain asiaa muorin hoitamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin se kauenmpana asuva käly, olisin ehdottomasti kiitollinen veljeni vaimon työstä. MUTTA SILTI VOISIN PUUTTUA ASIOIHIN JA ”OHJEISTAA” jos se minusta tuntuisi tarpeelliselta.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että äitini ei saisi miniälleen sanottua joitain asioita, jotka kuitenkin häntä häiritsisivät ja hän valittaisi niistä minulle toivoen, että minä toimittaisin sanan perille sellaisessa muodossa, että hän itse ei vaikuttaisi hankalalta ja kiittämättömältä. Tämä on varsin ymmärrettävää tilanteessa!jossa hän tajuaa olevansa riippuvainen ja kiitollisuudenvelassa miniälleen - mutta ne tarpeet ja ongelat ovat silti ihan todellisia! Vaikka ne siltä miniältä piilotetaankin. Ja kyllä, minä tekisin parhaani mukaan niin kuin äitini toivoo.

Tai jos näkisin, että äiti ei enää pysty niitä ruokia sieltä pakastimesta sulattamaan ja lämmittämään, tai pureskelemaan tiettyjä ruokia, tai alkaa saada vatsavaivoja jostain. Tai ei pääse matalasta sängystä ylös mutta voisi päästä jos seinässä olisi joku tuki mistä ottaa kiinni. Tai jotain. Kyllä minulla on oikeus pitää huolta äitini toiveista ja tarpeista siinä määrin kuin pystyn, vaikka joku toinen huolehtisi niistä isommalta osalta. Enkä ymmärrä, miksi tämän jonkun toisen pitäisi saada olla ainoa, joka huomaa tai tulee ajatelleeksi asioita.

Eivät ne ole sellaisia asioita, sen ymmärtäisinkin, vaan että sängyn alta pitää imuroida huolella tai että milloinkas ne ikkunat onkaan pesty tai kuinka usein tarkistan jääkaapin sisällön ja parasta ennen-päivämäärät. Tällaista ohjeistusta tulee, ei mitään edellä kuvaamaasi. Ihan kuin siivoustyönjohtaja. Kyllä se ärsyttää :/ Ap

Ehdota, että käly soittaa puolisollesi, että pitäiskö anopin luo tilata siivouspalvelu, koska sinun roolisi on vaan vähän ehtiessäsi autella. Tai kysy milloin käly tulee ne ikkunat pesemään. Jääkaapin sisällön kohdalla varmaan sulkisin luurin.

Kälylläsi on luultavasti hiono omatunto, kun ei itse ehdi/pysty auttamaan. Ja tottakai huoli äidistään. Anna kälyn huolien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja myöntele säyseästi. Ikkunanpesusta tms. kausityöstä voit hyvin sanoa, että ehtisikö käly käydä tekemässä, kun sinä lähellä asuvana voit helpommin auttaa päivittäisissä askareissa. 

Laittaisin kälylke viestin, että loukkasin juuri selkäni, tuleppa itse imuroimaan

Vierailija kirjoitti:

Tässä se taas tulee esiin se miniöitten lähtökohtainen kauna ja katkeruus anoppeja kohtaan.  Ei mitään merkitystä sillä, tekeekö joku näitä asioita ihan mielellään, vaan ilman muuta on oltava anoppia kohtaan ynseä eikä missään nimessä saa tätä auttaa, oli anoppi millainen tahansa.   Oikein vihaksi tuntuu pistävän, että joku todella auttaa anoppiaan, eikä edes purnaa siitä.  Ei ole sun asia, ei ole sun asia.... jne.

Joku auttaa kuulkaas ihan vaikka naapuriaankin, ilman että se on hänen "asiansa."   Anopistakin SAA pitää, jos siltä kerran tuntuu.  

"Sinähän siitä hyödyt, kun..." jne.  Niinpä niin.  Rahahan se tietysti merkitsee.  Jos tuonkin kirjoittajan käly tekisi todella tuota pyyteetöntä työtä, niin kuin hän kirjoittaa, niin eikö siis tällä kälyllä olisi oikeutta "hyötyä" tippaakaan noista rahoista, jotka eivät siis menisi joillekin attendoille sun muille?  Kivasti olisi tämäkin ihminen valmis jättämään kälynsä tyhjin näpein ja ottamaan vain ahneesti itselleen perintöjäämät.  Eikös sille kälylle kuuluisi maksaa korvausta siitä, että pyytettömästi hoiti anoppiaan?

mitä horiset. Juuri minun kälyni tekee eniten äitimme puolesta. Ei tulisi mieleenkään valittaa. Siksi ärsyttää, kun joku tyttö kirjoittaa, että soittais kyllä kälylleen, että miksi ei oo ruuvannut tankoa sängyn viereen. Ja rahasta. Minä en odota äitini rahoja, kun niitä ei ole. Kälylleni voisin kiitokseksi itse maksaa, jos hän suostuisi ottamaan vastaan, mutta kun ei ota. Mutta tarkoitan juuri näitä tyttöjä, jotka soittelevat vaativia puheluita kälyilleen, että kun nyt et oo tarpeeksi hienojakoista ruokaa tehny. Suu suppuun tai hoitaa itse tai hoitaa mammansa attendon firmaan. Mutta kun eivät halua, kun menee perinnöt. Mieluummin haukutaan sitä miniää huonosta hoidosta.

Minä itse olen kiitollinen veljeni vaimolle, että jaksaa äitiämme auttaa. Ja sen vähäisen perinnönkin antaisin hänelle, jos voisin

Älä vastaa kälylle. Ei sinulla ole velvollisuutta raportoida tekemisiäsi sille. Sano, että soittaa miehellesi eli veljelleen jos on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin se kauenmpana asuva käly, olisin ehdottomasti kiitollinen veljeni vaimon työstä. MUTTA SILTI VOISIN PUUTTUA ASIOIHIN JA ”OHJEISTAA” jos se minusta tuntuisi tarpeelliselta.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että äitini ei saisi miniälleen sanottua joitain asioita, jotka kuitenkin häntä häiritsisivät ja hän valittaisi niistä minulle toivoen, että minä toimittaisin sanan perille sellaisessa muodossa, että hän itse ei vaikuttaisi hankalalta ja kiittämättömältä. Tämä on varsin ymmärrettävää tilanteessa!jossa hän tajuaa olevansa riippuvainen ja kiitollisuudenvelassa miniälleen - mutta ne tarpeet ja ongelat ovat silti ihan todellisia! Vaikka ne siltä miniältä piilotetaankin. Ja kyllä, minä tekisin parhaani mukaan niin kuin äitini toivoo.

Tai jos näkisin, että äiti ei enää pysty niitä ruokia sieltä pakastimesta sulattamaan ja lämmittämään, tai pureskelemaan tiettyjä ruokia, tai alkaa saada vatsavaivoja jostain. Tai ei pääse matalasta sängystä ylös mutta voisi päästä jos seinässä olisi joku tuki mistä ottaa kiinni. Tai jotain. Kyllä minulla on oikeus pitää huolta äitini toiveista ja tarpeista siinä määrin kuin pystyn, vaikka joku toinen huolehtisi niistä isommalta osalta. Enkä ymmärrä, miksi tämän jonkun toisen pitäisi saada olla ainoa, joka huomaa tai tulee ajatelleeksi asioita.

Tiedätkö mitä. Minä kyllä tällaisessa tapauksessa hernehtisin aika kovasti, vaikka rauhallinen ihminen olenkin. 

Sinä voisit sanoa äidillesi, että sanoo pojalleen, että tarvitsee tangon sängyn viereen. Tai hän voi sanoa suoraan miniälleen, ettei pysty syömään jotain ruokaa.

Ja ensimmäisenä. Sinun pitäisi nuo valittamiset osoittaa veljellesi, eikä veljesi vaimolle, joka tekee pyyteetöntä auttamistyötä äitisi hyväksi. Sillä sinähän siitä hyödyt, kun äitiäsi ei panna attendon kalliiseen firmaan ja perintösi eivät mene sinne. Se miniä ei hyödy tippaakaan äitisi rahoista, vaan sinä ja veljesi ne peritte.

Joten puhelin käteen ja veljen numero siihen, eikä veljen vaimon. Tai sitten tulet itse ruuvaamaan sen tangon seinään ja tekemään äitisi mieleistä ruokaa.

Miksi ihmeessä siitä pitäisi puhua veljen kanssa, jos se kuitenkin on käly, joka asiaa hoitaa? Mitä hyötyä kenellekään olisi lisätä systeemiin vielä yksi välikäsi? Eivätkä ne ole valituksia, ne ovat toteamuksia. Kälyni on ihan itse ottanut asian hoitaakseen. Minun puolestani hän saa sen hoitaa, mutta ei ole mitään syytä, miksi hänellä silti pitäisi olla ainoa oikea mielipide siitä, miten se olisi järkevä hoitaa. Esimerkiksi äidilläni on siihen paljonkin ihan legitiimiä sanottavaa.

Ja btw, en minäkään hyödy mistään perintörahoista, perintöfirma oli isäni nimissä ja hän testamenttasi sen veljelleni. Äidillä ei ole kuin sossun toimeentulotuki.

En ota vastuuta appivanhempien hoitamisesta ellen tee sitä sitten tuonpuoleisesta (olen hoitaja ammatiltani). Vastuu on lapsilla. Voin toki neuvotella siitä miten minusta asiat tulisi hoitaa. Jos mies tai hänen siskonsa pyyttää vaikka tarkistamaan jääkaapin sisällön teen sen kyllä tai voin kertoa että tein sen eilen tms. Jos se jääkaappi pitäisi miehen sisaren mielestä tarkistaa joka tiistai, ehdottaisin kyllä nopeasti että sen voi hoitaa kotihoito jos siihen on tarvetta. En sitoudu säännöllisiin ennalta suunniteltuihin/ohjelmoituihin hoitotoimiin. Sama siivouksen suhteen, käydessä voi tehdä jotakin jota pyydetään, mutta siivoamaan en ala ohjeella "kerran viikossa pitää tehdä tuo tai tuo, kaksi kertaa tämä ja tuo jne. Mies saa sisarensa kanssa hoitaa asian keskenään tai sitten esim. hoitaa siivoojan hoitamaan asian säännöllisesti. Kuljetuksista sovitaan tilanteen mukaan, kuka läheisistä milloinkin parhaiten ehtii saattajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä olisin se kauenmpana asuva käly, olisin ehdottomasti kiitollinen veljeni vaimon työstä. MUTTA SILTI VOISIN PUUTTUA ASIOIHIN JA ”OHJEISTAA” jos se minusta tuntuisi tarpeelliselta.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että äitini ei saisi miniälleen sanottua joitain asioita, jotka kuitenkin häntä häiritsisivät ja hän valittaisi niistä minulle toivoen, että minä toimittaisin sanan perille sellaisessa muodossa, että hän itse ei vaikuttaisi hankalalta ja kiittämättömältä. Tämä on varsin ymmärrettävää tilanteessa!jossa hän tajuaa olevansa riippuvainen ja kiitollisuudenvelassa miniälleen - mutta ne tarpeet ja ongelat ovat silti ihan todellisia! Vaikka ne siltä miniältä piilotetaankin. Ja kyllä, minä tekisin parhaani mukaan niin kuin äitini toivoo.

Tai jos näkisin, että äiti ei enää pysty niitä ruokia sieltä pakastimesta sulattamaan ja lämmittämään, tai pureskelemaan tiettyjä ruokia, tai alkaa saada vatsavaivoja jostain. Tai ei pääse matalasta sängystä ylös mutta voisi päästä jos seinässä olisi joku tuki mistä ottaa kiinni. Tai jotain. Kyllä minulla on oikeus pitää huolta äitini toiveista ja tarpeista siinä määrin kuin pystyn, vaikka joku toinen huolehtisi niistä isommalta osalta. Enkä ymmärrä, miksi tämän jonkun toisen pitäisi saada olla ainoa, joka huomaa tai tulee ajatelleeksi asioita.

Tiedätkö mitä. Minä kyllä tällaisessa tapauksessa hernehtisin aika kovasti, vaikka rauhallinen ihminen olenkin. 

Sinä voisit sanoa äidillesi, että sanoo pojalleen, että tarvitsee tangon sängyn viereen. Tai hän voi sanoa suoraan miniälleen, ettei pysty syömään jotain ruokaa.

Ja ensimmäisenä. Sinun pitäisi nuo valittamiset osoittaa veljellesi, eikä veljesi vaimolle, joka tekee pyyteetöntä auttamistyötä äitisi hyväksi. Sillä sinähän siitä hyödyt, kun äitiäsi ei panna attendon kalliiseen firmaan ja perintösi eivät mene sinne. Se miniä ei hyödy tippaakaan äitisi rahoista, vaan sinä ja veljesi ne peritte.

Joten puhelin käteen ja veljen numero siihen, eikä veljen vaimon. Tai sitten tulet itse ruuvaamaan sen tangon seinään ja tekemään äitisi mieleistä ruokaa.

Miksi ihmeessä siitä pitäisi puhua veljen kanssa, jos se kuitenkin on käly, joka asiaa hoitaa? Mitä hyötyä kenellekään olisi lisätä systeemiin vielä yksi välikäsi? Eivätkä ne ole valituksia, ne ovat toteamuksia. Kälyni on ihan itse ottanut asian hoitaakseen. Minun puolestani hän saa sen hoitaa, mutta ei ole mitään syytä, miksi hänellä silti pitäisi olla ainoa oikea mielipide siitä, miten se olisi järkevä hoitaa. Esimerkiksi äidilläni on siihen paljonkin ihan legitiimiä sanottavaa.

Ja btw, en minäkään hyödy mistään perintörahoista, perintöfirma oli isäni nimissä ja hän testamenttasi sen veljelleni. Äidillä ei ole kuin sossun toimeentulotuki.

Sittenhän sinä voit itse ottaa hoitovastuun ja lkaa niitä ikkunoita pesemään. Tuskin kälysi kovin innoissaan muiden kiireiden keskellä hammasharjalla listoja pesee, että sinulle kelpaa. Hän on sinun javeljesi äiti, ei kälyn