Lue keskustelun säännöt.
Millaista on opiskelijan arki nykyisin?
11.08.2019 |
Siskonpoika valitteli keväällä, kun heillä on niin vähän lähiopetusta (säästösyistä), lukujärjestykset muuttuu koko ajan ja etätehtäviä tulee yhtäkkiä. Sanoin iloisesti, että sinullehan jää sitten mukavasti vapaa-aikaa. Hän hymähti, että eipä ole varaa tehdä mitään. Onko se opiskelijan elämä nykyisin niin ankeaa? Kysyn siksi, kun omista opiskeluajoista kohta 20 vuotta. Silloin amk:ssa oli pääsääntöisesti opetusta klo 8-16 (keskellä päivää tunnin tauko). Vapaa-aikana kävin maksuttomalla kuntosalilla, kavereiden kanssa istuttiin tuntikausia kahvilassa, tehtiin ruokaa välillä yhdessä, pyöräilin ja saunoin 3 krt. viikossa (taloyhtiössä oma saunavuoro ja 2 lenkkisaunaa).
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä vuoden katsonut sivusta avomiehen opiskelua ammattikorkeassa, ja kyllä sitä töissä köyvänä jää enemmän vapaa-aikaa.
Hänellä on luentoja 6-8 h päivässä. Illat ja viikonloput menee sitten tehtäviä tehdessä. Keväällä luennot kesti toukokuun viimeiselle viikolle. Sitten pari viikkoa vapaata, jonka aikana teki ne tehtävät mihin ei ollut aika riittänyt kevään aikana. Kesäkuun puolessavälissä alkoi kesäopinnot, projektityö, jonka palautti viime viikolla. Nyt on 3 vkoa vapaata ennen luentojen alkua. Tämän ajan tekee opparia 8-16 h päivässä. Nopeuttaa kyllä opintoja kesäopinnoilla ja sillä, että aloitti opinnäytetyön jo ekan vuoden opiskeluiden jälkeen.
No lomilla ihmiset muutenkin vaan laiskottelee ja lepää laakereillaan. Hyvä jos opiskelee niin valmistuu takaisin työelämään vain nopeammi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekniikan alalla harjoittelut on lähes poikkeuksetta palkallisia. Insinööriliittokaan ei suosittele palkattomia harjoitteluja. Monella on myös jo valmiina pätevyyksiä tai vastaavaa ammattitaitoa.
Joo joskus vuosituhannen vaihteessa. Nykyään palkallisen dippatyöpaikan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys
Vierailija kirjoitti:
Iso osa opiskelijoista ei ole nuoria, jos nyt sopii huomauttaa. Iso osa porukasta on jotain muuta kuin toiselta asteela vastavalmistunutta ja omissa opinnoissani en ole kokenut omaa ikääni (30v) mitenkään erikoiseksi ja saman ikäistä porukkaa on ollut reippaasti vuosikurssilla.
Voithan sinä sitten kertoa, millaista on aikuisen opiskelijan arki.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kohta keskustelu varmasti kääntyy siihen, että miksi opiskelijat asuvat liian kalliissa asunnoissa. Tässä pitää muistaa se, että opiskelijoille ei riitä opiskelija-asuntoja, joten täytyy muuttaa yksityisiin vuokra-asuntoihin. Yliopistokaupungeissa yksityisten vuorahinnat ovat pilvissä.
Asun pienessä yliopistokaupungissa 300km päässä Helsingistä ja täällä vuokra-asunnot lähtevät 650€/kk hinnoista. Siihen kun lisäät veden, sähkön, ruokailut, bussilipun ja muut opintojen kustannukset ei paljon yhteiskunnan tuet riitä. Kadullakaan ei ole miellyttävää asua.Opiskelu Suomessa ei ole ilmaista. Se maksaa tuhansia ja tuhansia.
Meillä taas paikkakunnalla pitkään ollut myynnissä opiskelija-asumiskäytössä ollut suurehko taloyhtiö. Ei ole riittävästi asukkaita, josta seurauksena ei tule riittävästi tuloja, että kaikki kulut tulisi katetuksi. Remontin tarvetta on, maksajaa ei. Keskustaan matkaa noilta opiskelija-asunnoilta alle 2 km, mutta tyhjillään kolmasosa asunnoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse opiskelisin, yrittäisin kerätä opiskelijakavereista joukon, jonka kanssa vuokraisin isomman kämpän. Sillä saisi vuokraa alennettua.
Niin varmaan. Minun kavereistani kaikki olivat parisuhteessa, joko erillään tai yhdessä asuivat. Parhaalla ystävälläni oli 2 lastakin. Mikä intressi avoliitossa asuvilla olisi muuttaa jonkun kaveriporukan yhteiskämppään?
Asuin itse Saksassa vuoden kolmen luokkatoverin kanssa isossa yhteiskämpässä, ei kiitos ikinä enää. Jouduin ostamaan oman jääkaapin, koska yhteinen jääkaappi oli aina täynnä joko kaljaa tai homehtunutta ruokaa. Kylppäri haisi aina hieltä, kun eräät säilytti siellä likapyykkiään. Yksi puhui aina pitkiä puheluita seinän takana puolen yön jälkeen. Hankin korvatulpat, joiden kanssa korvat kutisee epämiellyttävästi. Onneksi nuo ajat ovat ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa opiskelijoista ei ole nuoria, jos nyt sopii huomauttaa. Iso osa porukasta on jotain muuta kuin toiselta asteela vastavalmistunutta ja omissa opinnoissani en ole kokenut omaa ikääni (30v) mitenkään erikoiseksi ja saman ikäistä porukkaa on ollut reippaasti vuosikurssilla.
Voithan sinä sitten kertoa, millaista on aikuisen opiskelijan arki.
-ap
Olen kertonutkin, mm. Viestissä 58. Raskasta on ollut, mutta tulotaso tuplaantui jo alemman korkeakoulututkinnon aikana ja menestys opinnoissa on stressistä huolimatta aivan eri tasoa kuin nuorena (olen kai sellainen hikipinko nykyään). Töissä on alanvaihtajana pakko käydä opintojen ohella, jos haluaa pitää suotuisat uranäkymät, rahakaan ei ole niin tärkeää (eikä asumistukeakaan saa tietenkään kun asuu omassa talossa, opintolainalla mentäisi muuten).
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulu on vitsi. Ryhmätöitä tehdään ja niitä esitellään toisille. Siinä on oppitunnit. Ohjelmat ei toimi, välillä ei edes tietokoneet käynnisty. Etätehtäviä tulee niin, että etäviikon alussa ei ole mitään ja toiseksi viimeisenä päivänä lävähtää pitkä lista tehtäviä. Ne ovat tasoa leikkaa ja liimaa netistä jotain shaibaa.
Valmistun pian enkä koe osaavani mitään. Työharjoittelut ovat sentään olleet vähän antoisampia, mutta eipä siellä kentällä ilahduta opisjelijoista, joilla ei ole kunnon pohjaa sille työlle. Harjoittelupaikat ovat lisäksi kiven alla.
Oppimisongelmaisena ja entisenä epävarmana ja ujona nuorena askarruttaa, että opinko kaiken tarvittavan. Haaveena on ollut pitkään toinen ammatti, jota nyt opiskelen. Minua vain hirvittää etätehtävät ja luokassa oleminen on kuuntelua ja ryhmätehtäviä. Opiskelutoverit on ihan mukavia ja on muutama, joiden kanssa tulen juttuun.
Mietityttää, minkälaisen arvosanan tulen saamaan ensimmäisestä harjoittelusta. Odotan sitä innolla, mutta myös epäillen omia kykyjä. Käytännön jutut taatusti sisäistän nopeasti. Teoria on taas sellainen, jota pitää käydä läpi ja mielellään yksi asia kerrallaan. Ammatillinen erityisopettaja on olemassa, mutta häneenkin pitää olla yhteydessä Wilman kautta.
Tämä nykyajan koulu on niin paskaa, missä opiskelijan pitää itse opettaa itseään ja lähteä heti harjoitteluun. Joitain asioita minulle kyllä on jäänyt mieleen, joten en ihan tyhjin käsin ole lähdössä harjoitteluun. En vain tosin ihan pikavauhdilla opi teoriaa eikä oppiessa todellakaan pidä tehdä montaa asiaa samaan aikaan verrattuna vaikkapa adhd-sukulaiseni, joka taatusti tuon taidon osaa, mutta tarkkuus voi kärsiä, kun taas minulla on se puoli kunnossa ja töissäkin on kehuttu, että osaan keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutus etenkin amk:ssa on nykyisin luokkaa:”ota selvää itse, opeta itse itseäsi”. Kontaktiopetusta ei ole, verkkokursseja ja itsenäisiä projekteja, raportteja raporttien perään ja opinnäytetyö, jota kukaan ei todellisuudessa valvo millään tavalla. Kaikki saa tehdä itse ja selvittää itse. Opettajat voisi irtisanoa, sillä heillä ei ole kokonaisuuden kannalta enää mitään merkitystä. Kukaan ei kuitenkaan vastaa mihinkään kysymykseen eikä kukaan vastaa mistään. Kukaan ei enää opeta mitään. ”Ota selvää itse” on vakiovastaus ihan kaikkeen.
Se aika, mikä ei mene loputtomien raporttien ja ”työelämäprojektien” tekemisessä, menee töissä. Vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Naimisissa ollessa on turha haaveilla mistään tuista - vaikka olisikin avioero meneillään. Joten teen töitä aamut, päivät, illat, yöt, viikonloput ja pyhät. Sinä aikana minä en ole koulutehtävien parissa tai töissä, liikun tai nukun, jotta jaksan työskennellä ja opiskella. Siinäpä se elämä menee.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan ihmettelen, kuinka opiskelijoilla on aikaa tienata ilta- ja viikonlopputöissä. Jotta saat kokoon vuodessa 55 opintopistettä, se tarkoittaa vähän alle 40 tuntia täyttä opiskelua/viikko.
Hah, nykyiset opeta itse itseäsi selvitä itse -kurssien läpäisyvaatimukset on pakko pitää aika matalana, koska opetusta ei ole, kukaan ei ohjaa, oppiminen on täysin opiskelijan omalla vastuulla. Minä ihmettelen miksi teitä opettajia enää edes pidetään palkkalistoilla, kun ei teillä ole mitään virkaa minkään suhteen. Kurssien tehtävät voi joku vaan kirjoittaa kerran nettiin ja that’s it. Joku robotti tarkistamaan ja vastaamaan perusvastauksen”ota selvää itse” jokaiseen kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AMK-opiskelijalla on touko-, kesä-, heinä- ja elokuu aikaa tienata työharjoittelussa. Onko pakko ottaa kuitenkin lainaa?
Ei työharjoitteluista tienaa yhtään mitään ainakaan SOTE-aloilla. Ihan ilmaisena työvoimana siellä ollaan. Jos on oman alan hommissa ihan palkkatöissä, niin esim. oma kouluni on todella nihkeä myöntämään mitään hyväksilukuja yhtään mistään. Vaikka vastuut ja tehtävät ovat palkkatöissä paljon suuremmat mitä harjoittelussa. Onko järkeä? Ei, mutta ei nykyisessä järjestelmässä muutenkaan ole mitään päätä eikä häntää. Koulutusta ajetaan aika rajusti alas Suomessa ihan joka asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaa ilmaiset kuntosalit ja saunat. Eikä lenkkeilyt tai muutkaan ilmaiset tekemiset. Kavereiden kanssa jos istuvat kahvilla ja ovat naama kiinni omassa puhelimessa. Todennäköisesti jäävät mieluummin kotiin olemaan naama kiinni puhelimessa.
Ja se joka valittaa että kelan raha riittää viidesosaan elämisestä, niin sille pitää olla kaikki uusinta merkkiä ja viimeisen päälle vaikka opiskelijana ei olisi varaa.Niin juuri, aivan. Kela tosiaan kustantaa opiskelijoille oikein luksuselämän; massia tulee ovista ja ikkunoista niin paljon, että kaikki aika menee sen pohtimiseen minkä merkkilaukun ostaisi seuraavaksi.
Itselleni jäisi opinto- ja asumistuesta vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen käteen muutama euro. Ei muuta kuin nettikauppoihin shoppailemaan merkkituotteita. Ja asun siis todella edullisessa vuokrakämpässä.
/3
Tämä juuri, kela ja sossu maksaa opiskelijoille kaiken, sii ihan kaiken. Maksetaan puhelimet, maksetaan tietokoneet, maksetaan kirjat, maksetaam opiskelu, maksetaan asuminen ja maksetaan vieläpä kouluruuatkin! Itse jouduin tekemään ensin töitä ja säästämään kirjoihin ja koulumaksuihin ennen kuin pääsin opiskelemaan. Silloin ei edes ajateltu että opiskelu voisi olla Suomessa ilmaista.
Minulla on amk-opintojen jälkeen 12 000€ opintolainaa siksi, että minun täytyi opiskellessa asua jossain ja syödäkin jotain. 250€/kk opintorahaa ja asumistukea roposia päälle ei kata juuri mitään.
Opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä Suomessa, jotka pakotetaan hankkimaan elämän perusasiat lainalla ja silti heitä haukutaan jatkuvasti.
Ruoka ei myöskään ole ilmaista, se maksaa n. 2€/pv eli 50€/kk. Kuulostaa pieneltä, mutta kun suhteutat sen opiskelijan tukiin niin eipäs olekaan enää niin pieni summa.
Kannattaa aloittaa vaikkapa amk-opinnot ja katsoa miten helppoa on tehdä töitä ja opiskella.
Kannattaa huomioida että sen opintolainan saa osittain tai jopa kokonaan anteeksi jos elämä ei mene ihan putkeen. Kenenkään ei tässä maassa pidä keikkua velkahirressä. Ainakaan opintolainan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaa ilmaiset kuntosalit ja saunat. Eikä lenkkeilyt tai muutkaan ilmaiset tekemiset. Kavereiden kanssa jos istuvat kahvilla ja ovat naama kiinni omassa puhelimessa. Todennäköisesti jäävät mieluummin kotiin olemaan naama kiinni puhelimessa.
Ja se joka valittaa että kelan raha riittää viidesosaan elämisestä, niin sille pitää olla kaikki uusinta merkkiä ja viimeisen päälle vaikka opiskelijana ei olisi varaa.Niin juuri, aivan. Kela tosiaan kustantaa opiskelijoille oikein luksuselämän; massia tulee ovista ja ikkunoista niin paljon, että kaikki aika menee sen pohtimiseen minkä merkkilaukun ostaisi seuraavaksi.
Itselleni jäisi opinto- ja asumistuesta vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen käteen muutama euro. Ei muuta kuin nettikauppoihin shoppailemaan merkkituotteita. Ja asun siis todella edullisessa vuokrakämpässä.
/3
Tämä juuri, kela ja sossu maksaa opiskelijoille kaiken, sii ihan kaiken. Maksetaan puhelimet, maksetaan tietokoneet, maksetaan kirjat, maksetaam opiskelu, maksetaan asuminen ja maksetaan vieläpä kouluruuatkin! Itse jouduin tekemään ensin töitä ja säästämään kirjoihin ja koulumaksuihin ennen kuin pääsin opiskelemaan. Silloin ei edes ajateltu että opiskelu voisi olla Suomessa ilmaista.
Minulla on amk-opintojen jälkeen 12 000€ opintolainaa siksi, että minun täytyi opiskellessa asua jossain ja syödäkin jotain. 250€/kk opintorahaa ja asumistukea roposia päälle ei kata juuri mitään.
Opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä Suomessa, jotka pakotetaan hankkimaan elämän perusasiat lainalla ja silti heitä haukutaan jatkuvasti.
Ruoka ei myöskään ole ilmaista, se maksaa n. 2€/pv eli 50€/kk. Kuulostaa pieneltä, mutta kun suhteutat sen opiskelijan tukiin niin eipäs olekaan enää niin pieni summa.
Kannattaa aloittaa vaikkapa amk-opinnot ja katsoa miten helppoa on tehdä töitä ja opiskella.
Kannattaa huomioida että sen opintolainan saa osittain tai jopa kokonaan anteeksi jos elämä ei mene ihan putkeen. Kenenkään ei tässä maassa pidä keikkua velkahirressä. Ainakaan opintolainan suhteen.
Niin jos haluaa menettää luottotiedot. Koska ne lähtevät jos ei maksa lainaa takaisin ja opintolaina on laina siinä kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni jäisi opinto- ja asumistuesta vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen käteen muutama euro. Ei muuta kuin nettikauppoihin shoppailemaan merkkituotteita. Ja asun siis todella edullisessa vuokrakämpässä.
/3
Itselläni kului opinto- ja asumistuki kokonaisuudessaan vuokraan silloin 20v sitten. Senpä takia otin opintolainaa (en kuitenkaan täyttä määrää) ja tein töitä opiskelujen ohessa joka vuosi kesäkuusta syyskuuhun ja joulukuun. Ekat kesälomat pidin työelämässä vuoden kulutta valmistumisesta. Lukukausien aikana lomailin, pelailin pleikkaa, hengailin kaverien kanssa, ryypiskelin ja juhlin, ostin auton, matkustelin. Koulusta valmistuin ihan hyvin arvosanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 29-vuotias ja juuri jatkoin opintoja, kolme vuotta sitten valmistuin. Myös muutaman vuoden minua vanhempi mieheni on opiskelija.
Luentoja on ma ja ti iltaisin, sekä ma ja ke aamulla. Toisiaan ke iltapäivästä, lisäksi yksi verkkokurssi.
Aivan karsea määrä deadlineja jo ensimmäisellä viikolla. Yksi tehty, nyt vielä kymmenisen sivua odottelee tekemistään, huh.
Me ei muutettu halpaan opiskelijakämppään, joten vuokra korkea, mutta n. 1800 e yhteisillä kuukausituloilla pärjätään.
Opintotuet 500 e
Asumistuki 550 e
Palkka 600 e
Opintolaina 200-300 e
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä heitä, jotka ehtivät käydä töissä opiskeluiden aikana. Itse herään joka aamu klo 8 ja opiskelupäiväni loppuu klo 21.30. Viikonloppuisinkin opiskelen 4-6h. Näin saan juuri ja juuri kaikki tehtävät ja tentit tehdyiksi. Jos kävisin töissä, en tiedä milloin opiskelisin. Alussa kävin ja niinä vuosina ei kyllä juuri opintopisteitä kertynyt...
Eiköhän se alasta riipu. Ja koulusta. Toki minullakin olisi viikonloput vapaat, jos arkisin tekisin hommat kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias ja juuri jatkoin opintoja, kolme vuotta sitten valmistuin. Myös muutaman vuoden minua vanhempi mieheni on opiskelija.
Luentoja on ma ja ti iltaisin, sekä ma ja ke aamulla. Toisiaan ke iltapäivästä, lisäksi yksi verkkokurssi.
Aivan karsea määrä deadlineja jo ensimmäisellä viikolla. Yksi tehty, nyt vielä kymmenisen sivua odottelee tekemistään, huh.
Me ei muutettu halpaan opiskelijakämppään, joten vuokra korkea, mutta n. 1800 e yhteisillä kuukausituloilla pärjätään.
Opintotuet 500 e
Asumistuki 550 e
Palkka 600 e
Opintolaina 200-300 e
Niiiin ja halvat opiskelijalounaat + naurettavan halpa kuntosali/ryhmäliikunta ovat nannaa. Myös halvempi matkakortti ja muut alet.
Mutta ihan hulluna tekemistä ja moni luento on ihan pakollinen, tai suositeltava vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulu on vitsi. Ryhmätöitä tehdään ja niitä esitellään toisille. Siinä on oppitunnit. Ohjelmat ei toimi, välillä ei edes tietokoneet käynnisty. Etätehtäviä tulee niin, että etäviikon alussa ei ole mitään ja toiseksi viimeisenä päivänä lävähtää pitkä lista tehtäviä. Ne ovat tasoa leikkaa ja liimaa netistä jotain shaibaa.
Valmistun pian enkä koe osaavani mitään. Työharjoittelut ovat sentään olleet vähän antoisampia, mutta eipä siellä kentällä ilahduta opisjelijoista, joilla ei ole kunnon pohjaa sille työlle. Harjoittelupaikat ovat lisäksi kiven alla.
Oppimisongelmaisena ja entisenä epävarmana ja ujona nuorena askarruttaa, että opinko kaiken tarvittavan. Haaveena on ollut pitkään toinen ammatti, jota nyt opiskelen. Minua vain hirvittää etätehtävät ja luokassa oleminen on kuuntelua ja ryhmätehtäviä. Opiskelutoverit on ihan mukavia ja on muutama, joiden kanssa tulen juttuun.
Mietityttää, minkälaisen arvosanan tulen saamaan ensimmäisestä harjoittelusta. Odotan sitä innolla, mutta myös epäillen omia kykyjä. Käytännön jutut taatusti sisäistän nopeasti. Teoria on taas sellainen, jota pitää käydä läpi ja mielellään yksi asia kerrallaan. Ammatillinen erityisopettaja on olemassa, mutta häneenkin pitää olla yhteydessä Wilman kautta.
Tämä nykyajan koulu on niin paskaa, missä opiskelijan pitää itse opettaa itseään ja lähteä heti harjoitteluun. Joitain asioita minulle kyllä on jäänyt mieleen, joten en ihan tyhjin käsin ole lähdössä harjoitteluun. En vain tosin ihan pikavauhdilla opi teoriaa eikä oppiessa todellakaan pidä tehdä montaa asiaa samaan aikaan verrattuna vaikkapa adhd-sukulaiseni, joka taatusti tuon taidon osaa, mutta tarkkuus voi kärsiä, kun taas minulla on se puoli kunnossa ja töissäkin on kehuttu, että osaan keskittyä.
Ensimmäinen vuosi meni hyvin. Meillä oli hyvä ryhmä ja opetusta sentään oli lähiopetusviikoilla. Nyt kun on suuntautumisopinnot meneillään ja ammattikoulutus uudistui, niin meno on järkyttävää.. Nuoriso ja aikuiset opiskelevat yhdessä. Toisilla ei ole juuri mitään kielitaitoa ja tunti keskeytyy vähän väliä, kun joku kysyy jotain (yleensä kysymykset ovat uskomattomia, tyyliin "mitä tarkoittaa "myynti"). Tunneille tullaan miten sattuu huvittamaan ja sieltä hypätään omille tauoille alvariinsa ja vuorotellen, jotta jatkuvat keskeytykset on taattu. Omia videoita moni katsoo myös ja niitä he sitten naureskelevat yhdessä.
Opetus on sitä, että annetaan tehtäväpaperi ammattiohjelman käytöstä. Ilman mitään perehdytystä asiaan. Parhaita hetkiä (sarkasmia, huom.) on ne, kun joku etevämpi opiskelija joutuu opettajaksi, kun opettajakaan ei osaa.
Onneksi valmistun pian. En jaksaisi yhtään vuotta enää.
Yksinäistä.
Opiskelu tapahtuu pääasiassa yksin läppärin tai kirjan parissa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen suorittanut noin 120 opintopistettä, ja lähiopetusta olen saanut:
- 2 harjoittelua (täysipäiväistä läsnäoloa 4 viikkoa kertaa kaksi)
- seminaari 2h viikossa noin joka toinen viikko (ajalla loka-joulukuun puoliväli + helm-huhtikuu)
- yksi kurssi massaluennolla. Luentoja taisi olla 3 x 3h
Eli yli sata opintopistettä pelkästään kahden vuoden ajalta on pitänyt tehdä aivan yksin vailla minkäänlaista tukea. Joku on tarkistanut esseen tai tentin sen suorittamisen jälkeen ja kirjannut arvosanan. Miltähän mahtaisi nykyvanhemmista tuntua kun kuulisivat opettajan opiskelleen kirjekurssilla ja tehneen harjottelut siihen päälle?
opintojen prissa ei ihmisiä näe, ja ne muutamat ylioppilaskunnan jumpat eivät minua kiinnosta. Ainejärjestön bileissäkään ei viitsi määräänsä enempää riekkua. Eli jos ei fuksisyksynä heti saanut itseään johonkin tiiviiseen kaveriporukkaan, on kyllä tässä vaiheessa yksinäistä.
Kaverittomuus, rahattomuus, tuen puute. Olo on kuin mielenterveyspotilaalla kun opiskelijastatuksella elää. Otin yhden vuoden aikalisän opinnoista ja menin täysipäiväisesti töihin ja ai että sitä vapauden tunnetta! Stressi katosi, voin hyvin, pystyin suunnittelemaan elämääni.
Mun opiskelijaelämä on tosi lepposaa, kiitos opintolainan. Keikkaa heitän sillon tällöin ku huvittaa. Koulun suhteen on lepposaa ja saan helposti hyviä arvosanoja. Ei valittamista.
Oon tässä vuoden katsonut sivusta avomiehen opiskelua ammattikorkeassa, ja kyllä sitä töissä köyvänä jää enemmän vapaa-aikaa.
Hänellä on luentoja 6-8 h päivässä. Illat ja viikonloput menee sitten tehtäviä tehdessä. Keväällä luennot kesti toukokuun viimeiselle viikolle. Sitten pari viikkoa vapaata, jonka aikana teki ne tehtävät mihin ei ollut aika riittänyt kevään aikana. Kesäkuun puolessavälissä alkoi kesäopinnot, projektityö, jonka palautti viime viikolla. Nyt on 3 vkoa vapaata ennen luentojen alkua. Tämän ajan tekee opparia 8-16 h päivässä. Nopeuttaa kyllä opintoja kesäopinnoilla ja sillä, että aloitti opinnäytetyön jo ekan vuoden opiskeluiden jälkeen.