Minkäikäinen olit Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aikoihin? Miten onnettomuus vaikutti sinun elämään?
Oletko kenties paremmin valmistautunut vastaavaan onnettomuuteen nykyään?
Kommentit (29)
Eikä vieläkään tuulivoimaa kirjoitti:
Suomen kaikkien ydinvoimaloiden alasajo on aloitettava välittömästi.
Ei ydinvoimaa Suomeen!
Ydinvoima tappaa vähiten ihmisiä ja elukoita tuotettua wattituntia kohden tilastojen valossa, on edullisin kun huomioidaan uusiutuvien piilokustannukset ja balansointitarpeet, on skaalautuvin pystyessään kattamaan kaiken energiatarpeen koko planeetalla ilman muiden tuotantomuotojen avustusta ja ydinpolttoaineita riittää pitkään vielä Auringon sammumisen jälkeenkin, kun uusiutuvistakin loppuu silloin puhti.
Aika vajaa saa olla, jos näiden seikkojen valossa sitä vastustaa. Mut joillakin ihmisillä tunteilu ja pelkotilat ovat vaan niin väkeviä, että faktoille ollaan sokeita.
Olin 22-vuotias Helsingissä.
Muistan, että viranomaiset vakuuttivat turvallisuutta, mutta jotain kehotuksia tuli kuitenkin, ettei poimisi marjoja ja sieniä tai ainakaan söisi niitä kovin paljon.
Kämppikseni oli raskaana ja tietysti oli huolissaan. Mutta terve lapsi tuli, nyt jo siis pitkälle yli kolmikymppinen.
Isäni ilmeisesti oli lähikontaktissa äitini kanssa noihin aikoihin, putkahdinhan maailmaan 1987. Ilmeisesti säteilyn seurauksena suuret korvat ja 42 jalat.
Olin kaksi, sateen jälkeen olimme leikkineet hiekkalaatikossa ja isälläni on myöhemmin ollut todella huono omatunto tästä. Minulla todettiin 20 vuotiaana leukemia ja koska lääkärit eivät osanneet sanoa mistä se johtui, niin isäni oli ruvennut syyttämään itseään. Hän ajatteli että altistumiseni pienenä aihetti tämän. Vaikka se on voinut johtua ihan mistä tahansa.
Olin noin miinus puolitoistavuotias. Toivon todella, ettei kyseisestä onnettomuudesta seurannut ydinlaskeuma ole vaikuttanut elämääni (tai kehooni) mitenkään!
Synnyin vuosi myöhemmin. Ei minusta ihan normaali tullut, fyysisesti eikä muutenkaan. Tiedä sitten mistä johtuu.
32 vuotta, seuraavana vuonna vihdoinkin 6 vuoden jälkeen olin raskaana. Olin ulkona pamausyönä ja joskus raskauden aikana kävi mielessä vaikuttaako laskeuma. No ei vaikuttanut.
Huvittavaa tai miten sen ottaa , oli viranomaisten neuvostoliittolainen tiedotus.
Ei sieltä ole mitään tänne tullut eikä tule. Kesti aika kauan kun tunnustettiin, että juu taisi sittenkin jotain tulla.
16-v. Kilpparivajis ilman sukurasitetta. Lääketiede ei halua edes tutkia ikäluokkaani, vaikka monella (naisella) kilpirauhasen ongelmia (syöpä, vajis). Silloin ei ollut mitään varotoimia tai suojaamista. Määrät olivat kuulemma niin "vähäiset".
Olin eppuluokalla, en muista mitään koko tapauksesta.