Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäiseksi asti teillä syötiin yhdessä?
09.08.2019 |
14v ei halua enää syödä mun kanssa kun on kavereillaan. Tai sit vaan irtaantumassa äidistään :D Me asutaan kaksin mutta mulla on itellä 3 sisarusta ja syötiin aina illalla yhdessä kunnes muutettiin kotoa. Tavallaan ois kiva nytkin mut välillä tytär yllättää ja haluaa kokata ja syödä yhdessä :)
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko syödä yhdessä?
Nykyaika on kaikkine menoineen niin hektistä, että jos olis pakko syödä edes yksi ateria yhdessä, se voisi mennä jonnekin klo 21 tienoille.
Ja vuorotöitä tekevälle ei välttämättä sopisi mikään aika.
Ei kai se mikään eriyinen pakko ole syödä yhdessä. - Mutta ésimerkiksi lapsuudenkodissani tapa syödä yhdessä oli muuakin kuin mekaanista syömistä; samalla vaihdettiin kuulumisia, suunniteltiin ja pohdittiin tulevia menoja ja velvotteita. Oltiin kiinnostuneita siitä mitä oli viime aikoina tapahtunu joko itselle tai ympärillä muille tai, mitä oli ollut esim uutisissa jne. Uskon tai ainakin luulen, että tämä tapamme yrittää syödä yhdessä on lähenäny meiä perheenä enemmän kuin se, etä kukin vuorollaan olisi yksin ai saunnaisesti jonkun toisen kanssa käynyt jääkaapilla ja syöny mitä olisi löytänyt.
Meillä opetettiin, ettei pidä puhua ruoka suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin lähes joka päivä yhdessä. Edelleen syömme yhdessä silloin, kun me lapset (20-26v) käymme kotona.
Miten edes käytännössä toimii eri aikaan syöminen? Joku tekee ruuan ja kaikki käyvät erikseen kauhomassa lautaselleen? Eikö kaikki kuitenkin kauho suht samaan aikaan (kuka nyt kylmää ruokaa haluaisi syödä), niin olisivat luontevasti yhtä aikaa syömässä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin lähes joka päivä yhdessä. Edelleen syömme yhdessä silloin, kun me lapset (20-26v) käymme kotona.
Miten edes käytännössä toimii eri aikaan syöminen? Joku tekee ruuan ja kaikki käyvät erikseen kauhomassa lautaselleen? Eikö kaikki kuitenkin kauho suht samaan aikaan (kuka nyt kylmää ruokaa haluaisi syödä), niin olisivat luontevasti yhtä aikaa syömässä?
Et taida olla käytännön ihmisiä?
Ei kai varsinaisesti koskaan. Joskus sitä kokeiltiin, mutta lopetettiin aika pian
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin lähes joka päivä yhdessä. Edelleen syömme yhdessä silloin, kun me lapset (20-26v) käymme kotona.
Miten edes käytännössä toimii eri aikaan syöminen? Joku tekee ruuan ja kaikki käyvät erikseen kauhomassa lautaselleen? Eikö kaikki kuitenkin kauho suht samaan aikaan (kuka nyt kylmää ruokaa haluaisi syödä), niin olisivat luontevasti yhtä aikaa syömässä?
Voihan myös syödä samaan aikaan, mutta eri huoneissa? Eri aikaan syöminen onnistuu ihan vain lämmittämällä ruokaa eri aikoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko syödä yhdessä?
Nykyaika on kaikkine menoineen niin hektistä, että jos olis pakko syödä edes yksi ateria yhdessä, se voisi mennä jonnekin klo 21 tienoille.
Ja vuorotöitä tekevälle ei välttämättä sopisi mikään aika.
Ei kai se mikään eriyinen pakko ole syödä yhdessä. - Mutta ésimerkiksi lapsuudenkodissani tapa syödä yhdessä oli muuakin kuin mekaanista syömistä; samalla vaihdettiin kuulumisia, suunniteltiin ja pohdittiin tulevia menoja ja velvotteita. Oltiin kiinnostuneita siitä mitä oli viime aikoina tapahtunu joko itselle tai ympärillä muille tai, mitä oli ollut esim uutisissa jne. Uskon tai ainakin luulen, että tämä tapamme yrittää syödä yhdessä on lähenäny meiä perheenä enemmän kuin se, etä kukin vuorollaan olisi yksin ai saunnaisesti jonkun toisen kanssa käynyt jääkaapilla ja syöny mitä olisi löytänyt.
Meillä opetettiin, ettei pidä puhua ruoka suussa.
No ei kai ne kaikki yhtäaikaa puhu? Eikä hotki niin, että koko aterian ajan kaikilla on suu täynnä ruokaa.
Me ei syöty yhdessä. Kaikilla oli omat menonsa, isä vuorotöissä, minä aina notkuin muualla kuin kotona, veljellä omat harrastuksensa, äidillä omat puuhansa.
Muistan kun olin ehkä 9-vuotias, niin yritettiin kerran viikossa syödä yhdessä. Muutamaan kertaan jäivät :D
Enkä tuosta mennyt rikki, läheisiä ollaan ja nyt juhlapäivinä tai joskus muuten vaan syödään yhdessä rennosti.
Nuorena oli outoa kun parin kaverin oli "pakko mennä kotiin syömään", ja jos eivät olleet tiettyyn kellon aikaan niin vanhemmat soittelivat perään vihaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä syömisessä on kai olennaisinta juuri kuulumisten vaihto. Jos tyttäresi on iltapäivällä usein kaverinsa luona, olisiko päivällisaikaa mahdollista siirtää illemmaksi tai sitten ottaa tavaksi syödä iltapala yhdessä?
Meillä syötiin tosi harvoin yhdessä. Meitä oli siis äiti ja isä ja meitä lapsia neljä (äiti ja isä kuolleet). Vain silloin kun isä oli jossain ryyppyreissullaan (liian harvoin!) Söimme me muut yhdessä ja se oli oikeasti mukavaa. Kun isä oli kotona, sillä oli krapula ja silloin kaikki pysytteli omissa oloissaan ja vähän salaa kävi hakemassa ruokaa tai sitten ei syönyt ollenkaan. Jos isä oli kotona kännissä, silloinkin häntä välteltiin, kun ei kukaan halunnut joutua yhtäkkisen juopporaivon kohteeksi. Syötiin sitten kun isä oli sammunut, yleensä yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudenkodissani syötiin yhdessä kotoa muuttamiseen asti, mutta yläasteikäisenä ei tarvinnut enää välttämättä olla ruoka-aikaan kotona jos oli kavereiden luona tms. Varhaisteininä poljin usein koulusta jonkun kaverin luo ja tulin kotiin klo 18-20 välillä. Samoin kaverit tulivat välillä meille suoraan koulusta. Kenenkään perheessä ei tuntunut olevan ongelma että ruoka-aikaan oltiin muualla ja sitten kotiin tullessa lämmitettiin mikrossa oma annos. Mutta jos oltiin kotona niin syömään tultiin samaan aikaan muun perheen kanssa ja kaverit odottivat sen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin lähes joka päivä yhdessä. Edelleen syömme yhdessä silloin, kun me lapset (20-26v) käymme kotona.
Miten edes käytännössä toimii eri aikaan syöminen? Joku tekee ruuan ja kaikki käyvät erikseen kauhomassa lautaselleen? Eikö kaikki kuitenkin kauho suht samaan aikaan (kuka nyt kylmää ruokaa haluaisi syödä), niin olisivat luontevasti yhtä aikaa syömässä?
Aromipesässä ruoka pysyy lämpimänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä syömisessä on kai olennaisinta juuri kuulumisten vaihto. Jos tyttäresi on iltapäivällä usein kaverinsa luona, olisiko päivällisaikaa mahdollista siirtää illemmaksi tai sitten ottaa tavaksi syödä iltapala yhdessä?
Yhdessä syömisestä ei seuraa se, että kuulumisia vaihdetaan. Voin kuvitella seuraavan:
"Mites on päivä mennyt?"
"Iha ok"
"Mitäs oot tehnyt?"
"En mitää erityistä"
Ja sitten hiljaisuudessa mutustetaan seuraava 10 min
Koko se perhe syö yhdessä, joka on ruoka-aikaan kotona, ja periaatteessa on yhteiset ruoka-ajat. Poikkeuksia voi olla, mutta kylä 17-vuotiaskin tulee mieluusti samaan pöyttän, jutellaan päivän juttuja ja niitä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä, jotka olettavat, että syödessä pitää puhua syntyjä syviä, ovat ilmeisesti katsoneet liikaa amerikkalaisia sarjafilmejä.
Päivällisen söimme yhdessä aina sinne asti kun saman katon alla asuimme :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä syömisessä on kai olennaisinta juuri kuulumisten vaihto. Jos tyttäresi on iltapäivällä usein kaverinsa luona, olisiko päivällisaikaa mahdollista siirtää illemmaksi tai sitten ottaa tavaksi syödä iltapala yhdessä?
Yhdessä syömisestä ei seuraa se, että kuulumisia vaihdetaan. Voin kuvitella seuraavan:
"Mites on päivä mennyt?"
"Iha ok"
"Mitäs oot tehnyt?"
"En mitää erityistä"
Ja sitten hiljaisuudessa mutustetaan seuraava 10 min
Tuotakin se voi olla lasten ollessa teini-iässä, mutta jos yhdessä syömisen tapaa pidetään yllä keskustelukin muuttuu jossakin vaiheessa taas monipuolisemmaksi. Toisaalta ruokapöydässä voi joskus olla vaikka lasten ystäviä, jolloin keskustelu saa taas uusia sävyjä. Hyvin kasvatettu teinikin on kyläillessään avoin ja keskustelutaitoinen, vaikka kotona oman perheen läsnä ollessa joskus uppoutuukin teiniangstin valtaan.
Vuorotyöläisillä ei tietenkään onnistu joka päivä perheen yhteinen ruokailu, mutta hyvin harva taitaa olla aina iltavuorossa.
En edes muista, äitini teki vuorotyötä joten olin varmaan todella pieni kun ruokailut yhdessä jäi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä syömisessä on kai olennaisinta juuri kuulumisten vaihto. Jos tyttäresi on iltapäivällä usein kaverinsa luona, olisiko päivällisaikaa mahdollista siirtää illemmaksi tai sitten ottaa tavaksi syödä iltapala yhdessä?
Yhdessä syömisestä ei seuraa se, että kuulumisia vaihdetaan. Voin kuvitella seuraavan:
"Mites on päivä mennyt?"
"Iha ok"
"Mitäs oot tehnyt?"
"En mitää erityistä"
Ja sitten hiljaisuudessa mutustetaan seuraava 10 min
Tuotakin se voi olla lasten ollessa teini-iässä, mutta jos yhdessä syömisen tapaa pidetään yllä keskustelukin muuttuu jossakin vaiheessa taas monipuolisemmaksi. Toisaalta ruokapöydässä voi joskus olla vaikka lasten ystäviä, jolloin keskustelu saa taas uusia sävyjä. Hyvin kasvatettu teinikin on kyläillessään avoin ja keskustelutaitoinen, vaikka kotona oman perheen läsnä ollessa joskus uppoutuukin teiniangstin valtaan.
Vuorotyöläisillä ei tietenkään onnistu joka päivä perheen yhteinen ruokailu, mutta hyvin harva taitaa olla aina iltavuorossa.
Ei se välttämättä ole teiniangstia vaan esim. sitä, että ei jaksa höpötellä turhista asioista, kun on löpissyt koko päivän koulussa. En minä ainakaan jaksaisi raportoida päivästäni, vaikka teini-ikä meni ohi ajat sitten. Mieluummin luen/katson tietokoneelta jotain samalla kun syön
Miksi ihmisillä on pakkomielteitä yhdessä syömisestä. Kai se on sama syökö erikseen vai yhdessä, joitakin toisen ruuan tunkeminen suuhun ällöttää, ruuan tuoksusta puhumattakaan ja astioiden kolina ottaa korviin. Viikonloppuisin yläasteikäiset ja vanhemmat syövät yhdessä. Se voi lopettaa ihan milloin tahansa, vapauttakaa teinit jo.
Olen melkein kade; tai olisin jos uskaltaisin tunnustaa...
Perheetön sinkku, joka aina toisinaan haikailee aikaan, jolloin mm. koko perhe (lapsuuden perhe) syötiin yhdessä.. - Omat vanhemapni asuvat useamman tuhannen kilometrin päässä.