Onko lapseton aina lapsellinen?

Jännä aihe, kun se menee aina ihmisillä joilla niitä lapsia jo on, niin tunteisiin. Jos oikeasti haluat keskustella aiheesta etkä vain pilkata ja provota kuten aloitus valitettavasti vähän siltä vaikuttais, niin vastaan mielelläni muutamaan kohtaan.

 

Väite:

-" ei löydy sopivaa puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe"

Minkä vuoksi lapsia pitäisi tehdä ihmisen kanssa, jonka kanssa se menisi joko tappeluksi, tai sitten elettäisiin omaa elämää molemmat tahoillamme? Mammapalsta ainakin on täynnä jäätäviä ulostuloja  mitä tulee huoltajuuskiistoihin, etävanhemmuuteen, elatusmaksuihin ja ihan vaan arjen pyörittämiseen sillonkin kun ollaan yhdessä. Lapsen tekoon tarvitsee kaksi, on lapsellista tehdä se puhtaasti omasta mielihalusta "mä nyt haluun muksun" eikä sitten ollenkaan ajatella minkälaisen ihmisen kanssa sen tekee.

"- ei halua uhrata omaa vapautta, rahoja, uraa, vapaa-aikaa yms nautintoja"

Minkä takia pitäisi? Lapsen kasvattaminen on kallista, on lapsellista ja tyhmää hankkia lapsi jos sitä ei ole varaa elättää. Vapaa-aikansa saa jokainen käyttää parhaakseen katsomalla tavalla. Todella naiivia olettaa että oman eletyn elämän mukaisesti eläisivät kaikki muutkin. Toiselle on nautinto seurata lapsen kasvua ja vaikka ensiaskelia, toiselle on nautinto tulla tyhjään asuntoon. Sinun nautintosi ei ole minun nautintoni.

"- maailman pelastaminen väestöräjähdykseltä ja ekokatastrofilta"

Yllättävän moni ajattelee noin., se on totta. Mutta mainitsemaasi ""voin ratkaista maailman isot ongelmat omalla ideologisella puhtaudellani"." -ajattelutapaa ei kyllä käytä varmaan kukaan muu kuin ne, joilla on vilkas maailmanpelastus-fantasia jo valmiiksi. Ison maailman ongelmia ei kyllä kukaan ole vielä tähän päivään mennessä ratkaissut lasten teolla :D Eipä kyllä tekemättämyydelläkään. Ison maailman ongelmat voidaan ratkaista vain siten, että jokainen tekee ne omat valinnat ja jos tietää paremman vaihtoehdon, valitsee sitten tietoisesti sen. Ääripäille tämä tarkoittaa varmasti lisääntymättä jättämistä, sillä faktojen valossa lapsen tekeminen on suurin mahdollinen "huono" teko ympäristölle. Luothan sinä siinä uuden ihmisen kuluttamaan varoja.

Miksi pidät noita em. ominaisuuksia jotenkin lapsellisina? Mikä sinua häiritsee siinä, että joku muu tykkää muusta tekemisistä kuin sinä? Ja eikös ole vain hyvä, kun yhen/kahden ihmisen valinnan vuoksi sinun lapsellasi on paremmat edellytykset menestyä elämässä, kun heidän lapsensa ei ole esteenä? :) Aivan aidosti kiinnostaa miksi ajattelet vapaaehtoisesti lapsettomien olevan jotenkin itsekkäämpiä tai lapsellisia, kun he ovat oikeastaan vain riittävän kypsiä ja ei-lapsellisia huomaamaan kykenemättömyytensä tai haluttomuutensa olla hyviä vanhempia. Minusta rakkautta vaille jääneet lapset on surullisinta mitä maailmassa on.

No jos olen muiden mielestä lapsellinen, niin eipä oikeastaan kiinnosta yhtään. Mulla on kuitenkin aikuisempi mieli kuin monella lapsen tehneellä, se että on tehnyt lapsen ei tee ihmisestä AIKUISTA.

Viihdyn oman itseni kanssa omissa oloissani, minulla on ollut mahdolliselle lapselleni monta loistavaa isäehdokasta joista yksi melkein sai ylipuhuttuakin minut, mutta en onneksi menettänyt järkeäni.. Nyt hän on onnettomassa liitossa ja 3 lapsen isä. Melkein kaikki muutkin exäni ovat perustaneet perheen, mutta ovat toivottavasti onnellisia.

Olen kyllä suhteessa, onneksi miehen kanssa ollaan samoilla linjoilla eikä lapsia ole luvassa. 

Syyni olla tekemättä lapsia on täysin tuo, etten jaksaisi niitä. Tunnen itseni ja olisin todella stressaantunut jokapäiväisestä kaupassa käynnistä, ruuan tekemisestä (korkeintaan kahdelle kun tekee, se ei ole jokapäiväistä), ÄÄNISTÄ, lapsen kasvattamisesta järkeväksi, sosiaalisissa jutuissa ramppaamisesta, jossain ihmisessä kiinniolemisesta (!!!), JA TÄRKEIN: en kestäisi, että joku ihminen roikkuisi minussa edes henkisesti niin kiinni, etten saisi elää elämääni näin vähän kuin hetken mielijohteesta asioiden tekemiseen.

Jos olen näiden seikkojen vuoksi lapsellinen, en ymmärrä miten se vaikuttaa muiden elämään ja siihen, että minua pitää haukkua. Miksi ette hyväksy tätä?

No ei ne syyt sille lapsen tekemiselle ole yhtään sen aikuismaisempia.

Lapsi kyllä kasvattaa ihmistä. Lapsettomat tuttavani ovat monet aika lapsellisia.

Lapsen saaminen ei automaattisesti vie lapsellisia piirteitä, jos on tottunut siihen "minä haluun" -ajatusmalliin. Siitä pääsee sitten "nauttimaan" se lapsikin, ollen vanhempansa mini me, täyttymättömien tavoitteiden toteuttaja, ja vanhempana läheisriippuvuuden, syyllistämisen ja kiukuttelun kohde.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kyllä kasvattaa ihmistä. Lapsettomat tuttavani ovat monet aika lapsellisia.

Millainen on mielestäsi lapsellinen tuttava ts. mitkä piirteet tai asiat tekevät lapsellisen?

Mä toivon ettei musta koskaan tulekaan liian aikuista, olen tyytyväinen tällaisena lapsellisena lapsettomana. Mies löytyy, mutta sekin kävi toissapäivänä teettämässä vasektomian, että onneksi ollaan molemmat yhtä lapsellisia.

Elämä on ihan parasta ilman kirkuvia kakkatykkejä, en vaihtaisi tätä mihinkään❤️

T. N43

Mun havaintojen mukaan kaikkein lapsellisimpia ovat nelikymppiset lapselliset, jotka jotenkin taantuu teineiksi kun ero tulee. Tällainen aikuinen lapseton vanhapiika katsoo sitä menoa kyllä ihmeissään.

Ketä se voi haitata jos joku olisikin lapsellinen. No kasvattaahan se lapsi huolehtimaan ja hoivaamaan mutta mitäs jos ei ole hoivaviettiä eikä ole sillä saralla halukkuutta kasvamaan tai voihan sitä hoivaansa jakaa sitten vaikka aikuisille tai eläimille jos tuntee paremmin viihtyvänsä tai tuntee ne helpommiksi. Pienten lastenhan kanssa sitä pitää olla lapsellinen sillä ei niiden kanssa ainakaan mitään henkeviä keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Mun havaintojen mukaan kaikkein lapsellisimpia ovat nelikymppiset lapselliset, jotka jotenkin taantuu teineiksi kun ero tulee. Tällainen aikuinen lapseton vanhapiika katsoo sitä menoa kyllä ihmeissään.

Niillä on nuoruus jäänyt elämättä kun on ollut pallo jalassa ja teinien kanssa sitä koitetaan kokea uudelleen. huvittaa minuakin vaikken ole vanhapiika enkä eronnut mutta olen saanut teini-iän ja nuoruuden elää täysillä niin ettei mitään ole jäänyt kaipaamaan tai tunnetta että jotain jäi kokematta. 

Lapsettomien elämä pyörii oman navan ympärillä.

Ap:n väite älytön. En piittaa ilmastonmuutoksesta, enkä tavoittele uraa tai nautintoja. Lapsia en ole koskaan halunnut. Muiden eteen olen tehnyt paljon. Lapsellisuus ei liity mitenkään lapsettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä pyörii oman navan ympärillä.

No totta kai. Kenenkäs muunkaan navan ympärillä jos ei muita napoja ole. Ihan tervettä olla itsekäs ja jos ei ensin itseään rakasta niin ei ketään muutakaan tai voihan sitä aina näytellä. 

Vanhemmuus ei tee ihmisestä hyvää, kunnioitettavaa tai aikuismaista. Iso osa vanhemmista ei ymmärrä mitä on riittävän hyvä vanhemmuus, lapsilla ei ole rajoja eikä turvallisuuden tunnetta. Kypsymättömät ihmiset tekevät lapsia paikatakseen parisuhdettaan, täydentääkseen itseään tai ihan vaan kun muutkin tekee lapsia. Se että vapaaehtoisesti valitsee lapsettomuuden ja sen mukana tulevat aloituksen mukaiset hyökkäykset, kuvaa ennemminkin sitä, kuinka paljon on valintaa ennen tehnyt ajatustyötä ja kuinka valmis on toistuvasti puolustamaan omaa valintaansa. Kuinka monen lapsia tehneen pitää puolustaa omaa valintaansa toistuvasti... Itse olen lapseton vapaaehtoisesti ja kuntoutan työkseni vanhempiensa tuhoamia lapsia :/

Miksi on niin paljon huostaanotettuja lapsia? Sitä aina mietin, kun puhutaan kuinka ihanaa se perhe-elämä aina on. Me mieheni kanssa emme halua lapsia, nautimme elämästä oman valintamme mukaan.

Lapsia kun tekee niin tervetuloa yhteiskuntaan ja hyväksytään sinut vaikka olisit kuinka kykenemätön lapsia kasvattamaan. Juu ei tarvitse puolustella eikä selitellä yhtään mitään, kyllä yhteiskunta auttaa. Ei tarvitse muuttua ihmisenä vaan odottaa että muut muuttuvat ja palvelevat sinua kuin kuningasta tai kuningatarta. 

Elatusmaksunsa maksamatta jättäviä, veronmaksajille maksunsa jättäviä miehiä ei kukaan arvostele vaan se on miehekästä. 

Eikä todellakaan ole lastensuojelun aiheena aina vanhempien päihdeongelmat, kyllä alkaa olla iso osa lasun syistä ihan vaan kykenemättömyys olla tasapainoinen ja johdonmukainen vanhempi lapselle. Tämä vaikuttaa sitten lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Huostaanotot lisääntyvät kun ajatellaan että lapsen kanssa pääsee helpolla, saa harrastaa omia harrastuksiaan ja lapsi menee siinä sivussa mutta sitten kun tulee se hetki ettei enään menekkään niin mitään ei enään mahdeta sille. Se on ottanut vallan ja vanhemmilla ei ole mitään keinoja, ei älykkyyttäkään laittaa stoppia. Siinä on ollut eroja ja suhde sekoiluja ja mitä kaikkee se lapsi onkaan nähnyt niin sen jälkeen sitä ei pysty myöhästyneenä enään kasvattamaan. 

Jos vanhemmat pysyvät yhdessä eivätkä keskity suhde sekoiluihinsa niin lapsella on paremmat edellytykset selviytyä. 

Turha syyttää lapsettomia sillä eivät he ole töpänneet vaikka kuinka katkeruudessa tulisi mieleen piikitellä lapsettomia itsekkäiksi ja tie miksi napansa ympärillä pyöriviksi. Miksi sinä syyttäjä et ole omaa napaasi hoidellut?