Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan umpikujassa, vanhempieni vallan alla, epätoivoinen olo
08.08.2019 |
Vielä 4 vuotta sitten elämä oli mallillaan. Sitten tein tyhmimmän päätöksen, mitä voi tehdä. Vanhempani tarjosivat minulle osakkuutta yrityksessään ja pitkän harkinnan jälkeen suostuin. Nyt olen yrityksessä osakas 45%:lla ja asun yrityksen nimissä olevassa asunnossa perheeni kanssa.
Pikkuhiljaa tilanne on mennyt voimakastahtoisen äitini toimesta siihen, että jos perheemme asioita ei tehdä hänen tahtonsa mukaan, hän uhkailee minua työhön liittyvillä asioilla, palkanalennuksella, että joudumme perheineni lähtemään firman omistamasta asunnosta pennittömänä, jne.
En saa millään osuuttani yrityksestä myytyä kenellekään. Pienehkössä perheyrityksessä palkkakaan ei ole kovin suuri ja perheemme elää melkeinpä "kädestä suuhun", koska miehellänikään ei ole mikään huima palkka, joten säästöjä ei jää. Muuten toki säästäisimme ja pesämunan saatuamme muuttaisimme omaan aauntoon.
Äitini vaatii meitä viettämään jokaisen joulun heidän luonaan. Viime jouluna olisimme menneet miehen sukulaisille, mutta alkoi niin kova uhkailu työpaikastani, palkastani ja asunnosta saman tien pihalle laittamisesta, että oli.pakko taipua.
Lisäksi, jos lapsemme ei vietä tarpeeksi aikaa isovanhemmilla, tai ei ole yhteydessä heihin lähes päivittäin, äitini syyttää minua kiristämisestä ja taas sama uhkailu, samoista aiheista alkaa. Siksi joudun pyytämään lapsia soittamaan lähes päivittäin mummolle, jotta uhkailu ei ala. Välillä vaikea saada 12v soittamaan, kun mummo "kuulustelee" lasta puhelimessa, mitä on tehnyt, kenen kaverin kanssa ollut, jne., utelee perheasioitamme ja lasten kavereiden ja heidän perheiden asioita. Lapsi ei jaksa tuota kuulustelua.
Lisäksi jo muutettuamme äitini ilmoitti, että asuntoon ei tietyillä.miehen sukulaisilla ole asiaa, eivät saa käydä luonamme kylässä heidän enemmistönään omistamassa asunnossa, eikä asuntoon saa tulla kukaan ystäväperheemme, jolla on eläin mukana. Tällä pääsi rajoittamaan, että hyvät ystävämme ei voi tulla meille ja tämäkin aika on heidän käytettävissään ja lapsemme olisivat heillä.
Tilanne ei ollut alkuunkaan tällainen ennen osalkuuttani ja muuttoamme firman omistamaan asuntoon. Tilanne on kärjistynyt tähän 4 vuoden aikana. Meidän pitäisi tilittää kaikki asiamme vanhemmilleni, muuten uhkailu alkaa. Isäni ei tee tuota, vain äitini, mutta isäni ei puutu äitini käytökseen lainkaan.
Nyt uhkailuja on osoitettu kahdesti vanhemmalle lapsellemme, koska hän ei toiminut mummon tahdon mukaan, eikä koulun jälkeen mennyt mummolaan, vaan kaverilleen, minun luvallani. Mummo oli huutanut ja uhkaillut lasta, että pian ei äiti saa enää rahaa mistään ja joudumme asumaan kadulle.
Kadun nyt niin paljon neljä vuotta sitten tehtyä päätöstä. En nuku kunnolla, mietin, miten pääsen tilanteesta pois. Mietin,miten oma äitini voi toimia noin. Tunnen olevani ansassa.
Mieheni kanssa olemme puhuneet paljon asiasta ja ulospääsystä, mutta taloudellisesti tekee todella tiukkaa.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo pois muuttamiset ja uuden työn etsimiset eivät välttämättä auta mitään. Kun äiti on tuolle uhkailun linjalle lähtenyt, niin hän löytää aina uutta millä uhkailla. Hän voi uhkailla vaikka välien katkaisemisella "sitten lapsilla ei ole isovanhempia lainkaan". Ja sehän alkaa ap:tä surettamaan, kun hänen taipumattomuutensa vuoksi lapset menettävät isovanhempansa ja onhan se nyt kurjaa, jos lapsilla ei heitä ole, lapsilla on oikeus isovanhempiin. Ja niin ap taas taipuu vallan alle.
Tai äiti voi uhkailla perinnöttömyydellä, tai voi uhata levittää paikkansapitämättömiä juoruja tai voi alkaa marttyyriksi, kun lapsi jätti heidät pulaan yrityksessä, ja sitä marttyyritarinaa levittää sitten koko suvulle ja ap:sta on kurjaa, kun häntä mustamaalataan. Ja taas ap taipuu mieluummin äidin vallan alle.
Eli mikään toimenpide ei toimi kikkakolmosena, vaan oleellinen asia on se, että ap:n on vain alettava pitää puolensa. Toki etäisyyden ottaminen henkisestä väkivallasta on tervettä joka tapauksessa.
Kyllä asiat muuttuisivat siinä mielessä että äidillä olisi vähemmän uhkauksen aiheita. Mitä haittaa tuommoisen mummon menetyksestä lapsille olisi? Hänhän on alkanut jo huutaa ja uhkailla lapsenlapsilleenkin.
Ilman muuta on hyvä asia, että mummolla on vähemmän aseita, joilla uhkailla. Tarkoitinkin sitä, että mummo kyllä tuntee ap:n sen verran hyvin, että löytää tilalle varmasti jotain muuta millä pystyy vetoamaan ap:hen, minkä tietää kolahtavan. Että kannattaa siihenkin varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina se jaksaa ihmetyttää, että on olemassa vanhempia, jotka suorastaan vihaavat lastaan. Jos näitä juttuja lukisi vain täältä, niin voisi vielä ajatella niiden olevan trolleja. Mutta ikävä kyllä tunnen vastaavaa tosielämässäkin. Ja juuri tuo on tuttua, että siihen vanhemman vallan alla oloon on tottunut lapsesta asti, joten sieltä ei osaa edes pyristellä pois. Vaan ap:n tyyliin, kun äiti sanoo, että näin on tehtävä, niin aikuinen lapsi laittaa hartiat kumaraan ja tekee niin.
Olen ollut tilanteissa, missä tuolla aikuiselle lapselle iskee epätoivo, että mitä nyt tehdään, kun äiti vaatii noin. Lapselle iski selvästikin jokin lamaannus ja hän kuvitteli, että nyt on tehtävä niin kuin äiti vaatii. Neuvoin häntä, että viestiin voi laittaa, että nyt ei onnistu, jospa toisella kertaa sitten. Noin yksinkertaista ei enää pysty ajattelemaan, kun on lapsesta asti niin nujerrettu.
Sinun, ap, pitää nyt murtautua ulos tuosta lapsuuden tottumuksesta alistua. Et ole enää lapsi, vaan aikuinen, joka ohjaa itse omaa elämäänsä.
Olipa hyvä kuvaus. Mulla on myös vanhemmat jotka siis aidosti vihaavat lapsiaan. Ovat jotenkin kieroutuneita ja persoonallisuusvikaisia toki, eihän normaali vanhempi halua lapselleen pahaa. Mutta nää haluaa. Haluavat että lapsilla on kurjaa, vaikeaa, vastoinkäymisiä. Eivät missään nimessä auta koskaan vaan hädän hetkellä ilkkuvat ja v*ttuilevat (”siitäs sait, nytpähän opit, mitäs luulit liikoja itsestäsi”). Lasten hyvät saavutukset ohitetaan ja niitä ei noteerata yhtään (esim valmistuminen yliopistosta, työpaikan saanti, ylennys) mutta ovat jeti aivan liekeissä kun sattuu jotain ikävää lapselle (yt-potkut, tapaturma, kriisi, sairaus).
Jotkut vanhemmat oikeasti elävät pahansuopuudesta ja ilkeydestä. Pahinta on tässä se että minä pääsin näistä vanhemmista irti vasta 40v iässä. Siihen saakka alistuin, kestin, nöyrryin ja ajattelin että näin se vaan menee, tollasia ne vaan on, ja ei saa itse olla hankala kun ”pitää kunnioittaa vanhempiaan”. Tällä lauseella ne syyllisti lapsiaan koko lapsuutemme, aina piti vanhempia kunnioittaa (vaikka perseilivät, hakkasivat lapsiaan, olivat tylyjä ja ilkeitä).
Ymmärrän apta, ei ole helppoa. Mutta ainoa leino on vaan riuhtaista itsensä irti. Mikään muu ei tuohon sairaaseen kuvioon tehoa.
Sitten kun ap saat voimaa, menet muualle töihin ja asumaan, niin kiellä yhteydenpito lapseltasi ja äidiltösi, selitä lapsen iän tason mukaan tilanne hänelle ja laita äitisi numerolle estot tyttäresi puhelimeen.
Äitisi on narsisti ja on varmasti jo aiheuttanut lapsellesi vahinkoa, ja tulee aiheuttamaankin jos annat tämän jatkua vielä.
Apn kannattaa suojella lapsia, ettei niille käy samoin kuin Aplle itselleen eli ehdollistuvat kynnysmatoiksi.
Aloittaja, sinulla ei ole ainoastaan oikeus pitää puoliasi vaan VELVOLLISUUS suojella lapsiasi heidän väkivaltaisilta ja vahingollisilta isovanhemmiltaan. Ryhdistäydy, aikuinen ihminen! Irtisanoudu, ala etsimään uutta työpaikkaa. Ala välittömästi etsiä perheelleenne uutta asuntoa. Juttele miehesi ja lähimpien ystäviesi kanssa, heidän tukensa välien katkaisussa on arvokasta. Älä aikaile tai jossittele enää yhtään. Väliaikainen työttömyyskin on on parempi ratkaisu kuin jäädä tilanteeseen odottelemaan hetkeksikään.
Muuta ja irtisanoudu. Sen jälkeen voit hengähtää hetken ja voitte miettiä miehesi kanssa, mitä teette firman osakkeille. Älä pidä mitään yhteyttä vanhempiisi tai pidä yhteys etukäteen päättämissäsi rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, sinulla ei ole ainoastaan oikeus pitää puoliasi vaan VELVOLLISUUS suojella lapsiasi heidän väkivaltaisilta ja vahingollisilta isovanhemmiltaan. Ryhdistäydy, aikuinen ihminen! Irtisanoudu, ala etsimään uutta työpaikkaa. Ala välittömästi etsiä perheelleenne uutta asuntoa. Juttele miehesi ja lähimpien ystäviesi kanssa, heidän tukensa välien katkaisussa on arvokasta. Älä aikaile tai jossittele enää yhtään. Väliaikainen työttömyyskin on on parempi ratkaisu kuin jäädä tilanteeseen odottelemaan hetkeksikään.
Muuta ja irtisanoudu. Sen jälkeen voit hengähtää hetken ja voitte miettiä miehesi kanssa, mitä teette firman osakkeille. Älä pidä mitään yhteyttä vanhempiisi tai pidä yhteys etukäteen päättämissäsi rajoissa.
Tämä on se oikea neuvo, mutta Ap ehkä tarvitsee apua asian toteutuksessa. Siis keskusteluapua. Samanlaisten vanhempien lapsena tiedän että Ap on tavallaan kieroutunut vallankäytön sitein äitiinsä, joka psaa vedellä oikeista naruista ja saada Apn joko alistumaan, pelkäämään, syyllistymään tai ahdistumaan, aina äidin tahdon mukaan.
Paras olisi jos olisi terapeutti tak joku rohkea ystävä tukemassa.
Mom kirjoitti:
Äitisi suurin pelko on että menettää teidät eli ala uhkailla häntä lähtemisellä, jos käytös ei muutu.
Omistat osakkuuden firmasta, vaikka et olisi siellä töissä eli voit käyttää sitä panttina asuntolainaan.
Pantiksi ei kelpaa osa perheyrityksestä. Koko yritys mahdollisesti kaikkien osakkaiden pantatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mikä teksti :( Ap:n tilanne voisi hyvin olla omani mikäli äidilläni olisi perheyritys. Äitini on hyvin hallitseva ja yrittää saada lapsiaan liekaan keinolla millä hyvänsä, koska silloin hänellä on konsti millä painostaa toimimaan oman tahtonsa mukaan. Onneksi tajusin tämän melko varhain ja olenkin opiskelemisesta lähtien pyrkinyt täydelliseen itsenäisyyteen jotta pääsisin hänen vaikutusvallastaan ylitse.
Nykyäänkin hän maireasti yrittää tarjota vaikka mitä apuja ja lainoja, mutta sillä sekunnilla kun ne hyväksyisi alkaisi painostus. Juuri nuo joulut yms on tuttuja vääntelykapuloita. Hrr, kylmät väreet menee ajatuksestakin!
Tässä on nyt saatu tämä dynamiikka käännettyä aika hassuksi kun se todellinen valtasuhde ei ole lopulta lainkaan sellainen kuin miltä se nyt näyttäytyy. Oikeasti nämä vanhemmat tarvitsevat lastaan. Lapsi on töissä yrityksessä ja iso omistaja joten hän on oikeasti hyvin tärkeä yritykselle. Jos ap heittäytyisi kaikein puolin hankalaksi töissä ja firman asioissa niin vanhemmat olisivat vaikeuksissa.
Kyse on siis vain siitä että vanhemmat käyttävät hyväksi lapsen hyväntahtoisuutta ja kiltteyttä ja ovat saaneet hänet uskomaan että heillä on valtaa lapsen työpaikkaan, asumiseen ja perheeseen. Todellisuudessa näin ei ole ja jos Ap laittaisi kovan kovaa vastaan niin totuus kyllä valkenisi vanhemmille aika nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi mikä teksti :( Ap:n tilanne voisi hyvin olla omani mikäli äidilläni olisi perheyritys. Äitini on hyvin hallitseva ja yrittää saada lapsiaan liekaan keinolla millä hyvänsä, koska silloin hänellä on konsti millä painostaa toimimaan oman tahtonsa mukaan. Onneksi tajusin tämän melko varhain ja olenkin opiskelemisesta lähtien pyrkinyt täydelliseen itsenäisyyteen jotta pääsisin hänen vaikutusvallastaan ylitse.
Nykyäänkin hän maireasti yrittää tarjota vaikka mitä apuja ja lainoja, mutta sillä sekunnilla kun ne hyväksyisi alkaisi painostus. Juuri nuo joulut yms on tuttuja vääntelykapuloita. Hrr, kylmät väreet menee ajatuksestakin!
Samanlainen isä mulla. Ei puhettakaan että olisi voinut pyytää esim asuntolainan takausta vanhemmilta juuri tuon vallankäytön takia, siispä piti itse säästää 8v että sai omarahaosuuden kasartua. Sisar erehtyi ottamaan vanhemmat takaajaksi ja on saanut jo 10v ajan kuunnelle vanhemmilta miten siaaren asunto ”on oikeastaan heidän”, ”he ovat asunnon sisarelle järkönneet ja siitä pitää olla kiitollinen” ja miten ”mitään et olisi ilman heitä saavuttanut”.
Tuon takauksen voimalla sisarta pakotetaan mökkitalkoisiin, rankametsään, auttamaan vanhempia, hyppäämään siellä joka juhlapyhä. Jos sisar yrittää sano ei, alkaa joko syyllistäminen (meidänhän se asunto tavallaan on) tai sitten uhkailu että mepäs vedetään takaus pois.
Kaikessa vanhempani pyrkivät manipuloimaan, syyllostämään, hyppyyttämään ja orjuuttamaan. Itse pääsen vähemmällä kun en ole ottanut pennin latia rahaa tai muita lahjoja vastaan.
Muista olla varovainen, kun menet muualla töihin. Äitisi ottaa sen selville, vaikka sinua seuraten. Sitten alkaa järjetön vyörytys muka asiakaspalautteita, joissa sinut haukutaan aivan järjettömästi.
Voi valjastaa ystävättärensäkin tekemään samaa kiusaa ajankuluksi mukaan.
Ensin työnantajasi on ymmärtäväinen, mutta mutsin otteiden kovetessa, alkaa hänkin miettiä, ettei savua ilman tulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja tietää osaakkaana melko paljon asioita firman taloudesta ja muutkin tietävät tämän. Joten esim. yksi soitto parille isoimmalle asiakkaalle tai tavarantoimittajalle jossa "ihan luottamuksellisesti" kerrot että firman taloudellinen tilanne on huono ja ehkä kannattaa jatkossa olla varovainen kun käytte kauppaa firmamme kanssa. Siinä on vanhemmille ihan tarpeeksi tekemistä jatkossa niin että ap jää hetkeksi rauhaan.
Itse omistamansa firman maineen vahingoittaminen ei liene edes rikollista...
Ap ei ole sullakaan murot kulhossa kun jo isojen lasten äiti alistut tuollaiseen.
Normaalijärkinen sijassasi laittaisi jo ihan suusanallisesti mummelin kuriin sanomalla tiukasti vastaan noihin jokaiseen asiaan
”lapseni menee kaverilleen ja piste”
”Älä soittele ja kuulustele piste”
”Ystävämme tulevat meille ja piste”
Samat tiukat sanat tossukalle isällesi. Taidat itse olla yhtä tossukka.
Toki sitten muutto ja uusi työ jos et osaa sanoa.
Minun äitini on ihan samanlainen hullu. Jo kun olin lapsi luki päiväkirjani, petti kaikki lupaukset, häpäisi minua, pilkkasi minua, pommitti viesteillä. Miten hänet laitettiin kuriin? Opiskelin hyvän ammatin ja menin hyväpalkkaiseen työhön. Hankin itse miehen kanssa kaikki mitä tarvitsemme. Äitin viesteihin vastaan 1-2 lauseella. Käymme siellä max 1 x vuodessa. Hän käy meillä kerran vuodessa.
Olen ymmärtänyt, että ei ole minun vikani millainen hän on, sekä sen, että hän ei muutu koskaan. Pimeä mikä pimeä. Se miten itse toimin, on minun vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Muista olla varovainen, kun menet muualla töihin. Äitisi ottaa sen selville, vaikka sinua seuraten. Sitten alkaa järjetön vyörytys muka asiakaspalautteita, joissa sinut haukutaan aivan järjettömästi.
Voi valjastaa ystävättärensäkin tekemään samaa kiusaa ajankuluksi mukaan.
Ensin työnantajasi on ymmärtäväinen, mutta mutsin otteiden kovetessa, alkaa hänkin miettiä, ettei savua ilman tulta.
Höpö höpö, tätä varten on sitten poliisi joka tutkii mamman tekemiset. Ei kannata maalata kauhukuvia mitä tämä mummo muka tekisi. En usko pätkääkään tarinaasi.
Asumistukea ap ei saa, koska hänellä on omaisuutta eli nuo kirotut osakkeet.
Eikä kukaan osta osakkeita, se on aivan varma. Kuka haluaisi vain jotain 40 %, kun sillä on vain pienomistaja, eikä sanomisilla ole mitään virkaa yhtiön asioista päätettäessä. Ei niin mitään.
Minunkin "äitini" myi toyboy jugolleen markalla koko yhtiömme. Siis nimellinen kauppahinta voi olla vain tuo, kun kauppasopimus tehdäån.
Toivottavasti ap:llä on vuokrasopimus. Minäkin uskoin, kun hirviömutsi sanoi, että hän on kuolemaisillaan (joku järkky, harvinainen tauti taas) ja tahtoo kuolla tietäen, että minulla on edes katto pään päällä.
Menin onneton lankaan ja hain sopivan kodin. Siitä alkoi varsinainen h.lv.tti. Akka kävi harva se päivä "tarkastamassa", että hänen omistamansa pysyy kunnossa. Kun olin laittanut oven takalukkoon huusivat naapureiden kuullen, että omistaja saa tulla vaikka kirveen kanssa ikkunoista sisään, jos ei muuten päästetä.
Yhtä tilastollista seikkaa en ymmärrä. Väitetään, että 2% ihmisistä on narsisteja. Suomessa olisi siis 110 000 narsistia. Mutta tuollaisia läheistensä orjuuttajia on Suomessa paljon enemmän. Puolet vähintään 65 vuotiaista suomalaisista on tuollaisia. Vähintään 65 vuotiaita on Suomessa 1 200 000, joten puolet siitä tekee 600 000. Narsisteja pitäisi olla Suomessa vain 110 000, mutta tuollaisia orjuuttajia on jo pelkästään 65+ ikäisten joukossa 600 000. Missä vika? Onko siis niin että tuo tuollainen läheisten orjuuttaminen ei ole narsismia? Vai voiko olla että 2% arvio narsistien määrästä on aivan väärä, että tosiasiassa heitä on reippaasti yli 10%?
Vierailija kirjoitti:
Yhtä tilastollista seikkaa en ymmärrä. Väitetään, että 2% ihmisistä on narsisteja. Suomessa olisi siis 110 000 narsistia. Mutta tuollaisia läheistensä orjuuttajia on Suomessa paljon enemmän. Puolet vähintään 65 vuotiaista suomalaisista on tuollaisia. Vähintään 65 vuotiaita on Suomessa 1 200 000, joten puolet siitä tekee 600 000. Narsisteja pitäisi olla Suomessa vain 110 000, mutta tuollaisia orjuuttajia on jo pelkästään 65+ ikäisten joukossa 600 000. Missä vika? Onko siis niin että tuo tuollainen läheisten orjuuttaminen ei ole narsismia? Vai voiko olla että 2% arvio narsistien määrästä on aivan väärä, että tosiasiassa heitä on reippaasti yli 10%?
Arvio on alakanttiin. Olikohan se Hannu Lauerma (johtavia narsistitutkijoita suomessa) joka arvioi että todellinen luku on 5-7% tai vieläkin enemmän.
Lisäksi narsisteja on erilaisia. Esim mun vanhempi on kiilusilmä hakkaaja sadisti, nauttii väkivallasta ja toisten pahoinpitelystä. Sitten on taas niitä jotka ei ikinä tekisi väkivaltaa vaan tekevät sen henkisesti, kaivamalla maata jalkojen alla vähin äänin. Ap:n äiti on välimalli, harrastaa väkivaltaa (henkistä) mutta myös ovelaa muilutusta tekeytymällä ystävälliseksi ja avuliaaksi.
Meidän oikeiden narsistin uhrien kannalta on tosi kurjaa että narsisti on muotisana ja jokaista ex-miestä kutsutaan narsistiksi. Ilkeä ja v*ttumainen ihninen ei ole vielä narsisti. Se on sitä vasta sitten kun empatiakyky puuttuu KOKONAAN, henkilö on täysin sairaudentunnoton eikä yhtään tajua että se oma perseily katkoo ihmissuhteet (narsistihan syyttää aina MUITA, miten muut on ilkeitä hänelle ja kohtelee väärin ja hän on tässä se uhri joka kärsii).
Ap voi maksaa jollekin laitapuolenkulkijalle tai narkkarille vaikkapa 100e siitä hyvästä että tämä henkilö ostaa ap:n osakkeet vaikkapa eurolla. Siinä on sitten vanhemmilla hommaa kun pitää metsästää tämän henkilön nimmaria aina eri papereihin kun kaikkien osakkaiden nimikirjoituksia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ainoa keino päästä irti on häipyä. Jos irtipääseminen on vain rahasta kiinni, se on helppoa.
Älä anna tunteiden hämätä.
Mitä vanhemmiksi vanhemmat käy, sitä enemmän ne takertuu, oli narsisteja tai ei.
Huh. Tuo on jo pelottava pointti, tuo takertuminen vanhetessa. Niinhän sitä aina sanotaan että kun ihmiset vanhenevat niin heistä tulee taas lapsia, mutta en arvannut että heistä tulee noin kieroja lapsia.
Pienet lapset ovat äärimmäisen riippuvaisia vanhemmistaan, se on normaalia, sitä jatkuu muutamia vuosia, eikä se ketään satuta, ei se vanhemmille huono juttu ole. Vanhuksilla ei enää vanhempia ole, joten heistä tulee riippuvaisia lapsistaan. Ja tuo sairas äärimmäinen riippuvuus jatkuu pahimmillaan useita vuosikymmeniä. He eivät vain kaipaa lapsiaan ja toivo saavansa lastensa huomiota, vaan he alkavat kieroilla ja vehkeillä saadakseen huomiota. Todella haitallista lapsille, sairasta omien lasten satuttamista.
Joten kun ihmiset vanhenevat niin he palaavat uhmaikäisiksi.
Aina se jaksaa ihmetyttää, että on olemassa vanhempia, jotka suorastaan vihaavat lastaan. Jos näitä juttuja lukisi vain täältä, niin voisi vielä ajatella niiden olevan trolleja. Mutta ikävä kyllä tunnen vastaavaa tosielämässäkin. Ja juuri tuo on tuttua, että siihen vanhemman vallan alla oloon on tottunut lapsesta asti, joten sieltä ei osaa edes pyristellä pois. Vaan ap:n tyyliin, kun äiti sanoo, että näin on tehtävä, niin aikuinen lapsi laittaa hartiat kumaraan ja tekee niin.
Olen ollut tilanteissa, missä tuolla aikuiselle lapselle iskee epätoivo, että mitä nyt tehdään, kun äiti vaatii noin. Lapselle iski selvästikin jokin lamaannus ja hän kuvitteli, että nyt on tehtävä niin kuin äiti vaatii. Neuvoin häntä, että viestiin voi laittaa, että nyt ei onnistu, jospa toisella kertaa sitten. Noin yksinkertaista ei enää pysty ajattelemaan, kun on lapsesta asti niin nujerrettu.
Sinun, ap, pitää nyt murtautua ulos tuosta lapsuuden tottumuksesta alistua. Et ole enää lapsi, vaan aikuinen, joka ohjaa itse omaa elämäänsä.