Lue keskustelun säännöt.
Miltä elämä yksin tuntuu?
08.08.2019 |
Te jotka olette eläneet koko elämänne ilman kumppania joko omasta tahdostanne, tai kelpaamattomuuttanne, miltä elämänne on tuntunut? Tuntuuko, että sen kumppanin puutteen myötä elämä olisi jotenkin paskaa ja jotain todella tärkeää puuttuu? Vai tuntuuko vaan hyvältä olla yksin ja oman elämänsä herra tai rouva? Kiinnostaisi kuulla yksin jääneiden ihmisten tuntemuksia omasta elämästään ja olemisestaan.
Terveisin Naispelko26
Kommentit (8)
Mä kerron joskus myöhemmin, 16v pois kotoota ja yhteenmuutto toisen kanssa ero 21v ja 22v alkoi uusintakierros joka loppui 43v. Nyt yksinään ja hetken aion ollakkin tai ehkä lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn aika hyvin yksin. Töissä tulen hyvin toimeen muiden kanssa asiapohjalta, mutta yhteistä säveltä muissa kuin työasioissa ei oikein löydy. Ihmettelen aina, miten helposti jotkut ihmiset tutustuvat ja mikä vetää heitä yhteen. Koen että olen melko näkymätön muille. Olen jo viiskymppinen, enkä jaksa enää niin välittää sosiaalisesta paineesta että pitäisi olla tietynlainen. Mietin kuitenkin, miten vanhana pärjää, todennäköisesti on selvittävä yksin.
Ihanan vapaalta. Ei tarvitse sopia mitään pelisääntöjä ja asa tulla ja mennä mielin määrin. Voi herätä ja nukkua häiritsemättä toista tai häiriintymättä toisen elämän äänistä. Jutella voi aina ihmisille netissä tai livenä. Ei saman katon alla tarvitse olla ihmishelvettiä ympärillä.
Hetkellisestä läheisyyden kaipuuta, muuten ei mitään valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn aika hyvin yksin. Töissä tulen hyvin toimeen muiden kanssa asiapohjalta, mutta yhteistä säveltä muissa kuin työasioissa ei oikein löydy. Ihmettelen aina, miten helposti jotkut ihmiset tutustuvat ja mikä vetää heitä yhteen. Koen että olen melko näkymätön muille. Olen jo viiskymppinen, enkä jaksa enää niin välittää sosiaalisesta paineesta että pitäisi olla tietynlainen. Mietin kuitenkin, miten vanhana pärjää, todennäköisesti on selvittävä yksin.
Tähän vastasinkin eilen klp 23.01, joten ei mennyt vastaus läpi. Eli oletko koko ikäsi ollut ilman parisuhdetta? Jos nöin niin nostan hattua. Käsitin niin, että et panisi kumppania pahakseen, mutta jos sopivaa yhteyttä ei kerran löydy niin olet sitten ihan yksi. Olenko ihan hakoteillä?
Itsellänikin on vähän niin, että kun en oikein kellekään tunnu kelpaavan ja eikä oikein sellaista tyylistäni ihmistäkään tunnu löytyvän niin samahan se on vähän luovuttaa ja antaa sen oikean ihmisen tulla vastaan jos on tullakseen. Menee kait se elämä yksinäänkin.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä tuntuu. En kaipaa mihinkään toista ihmistä arkeeni, häiritsisi vain.
Olen joskus nuorena pari kertaa seurustellut. Ihan ok miehiäkin oli, mutta huomasin vaan että olen niin introvertti etten halua vakisuhdetta ollenkaan, ahdistaa sellainen tarve tapailla säännöllisesti, saati ajatukset että joskus pitäisi asua yhdessä. Aseksuaalikin olen joten seksin tarve ei aja suhteeseen. Viihdyn parhaiten yksin.
- nainen ikää 45
No aika vaikea sanoa miltä tuntuu, pakkohan tähän on sopeutua kun ei vaihtoehtoja ole, eikä kokemusta siitä että olisi kumppani.
-ikisinkku n33
Tuntuu hyvältä, olen vapaaehtoisesti yksin. Saan päättää elämästäni, rahoistani ja kämpästäni ihan yksin. En ole ikinä ollut sitä mieltä että elämästäni puuttuisi jotain koska minulla ei ole kumppania.