Lue keskustelun säännöt.
Puuttuuko Suomesta kokonaan toisten tukemisen kulttuuri? "Hädässä ystävä tunnetaan" on täyttää fuulaa.
08.08.2019 |
Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut oikeita ystäviä, ja perheeni lähinnä pilkkaa, jos minulla on vaikeuksia. Mutta olettaisi, että kun tulee perheeseen surua, niin ne vähän kaukaisemmatkin tuttavat tarjoaisi apuaan, pyrkisi olemaan läsnä ja lohduttaisi. Ottaisi edes jotain kontaktia. Perheeltä tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.
Silti en ole koskaan kokenut tällaista. En isoissa enkä pienissä vastoinkäymisissä. En edes, kun perheenjäsen kuolee. Aina kun näistä asioista tulee puhetta, tuntuu että kaikilla on ihan samanlainen kokemus. Vastoinkäymisten aikana ihmiset ei tule lähemmäs vaan päin vastoin loittonee ja katoaa kokonaan. Vaikeuksien edessä jätetään täysin yksin!
Sitten kun taas puhuu ulkomaalaisten tai ulkomailla asuvien suomalaisten kanssa, niin he kertovat aivan päinvastaista. Ystävät tulevat lähes asumaan kotiisi, jos joku kuolee ja perheessä tarvitaan tukea ja apua. Täällä kukaan ei uhraisi omasta arjestaan päivääkään kenenkään toisen takia.
Vai olenko ihan väärässä?
Minulle on elämäni aikana syntynyt kuva, että suomalaiset on todella itsekeskeisiä. Toisten tukeminen on tässä maassa täysin vieras konsepti.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Puhu vain omasta puolestasi, älä yleistä.
Kyllä meidän käytöskulttuurista on aivan luvallista puhua. Ihan jokaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että on sukuja, joissa on tuollainen kuvailemasi latistava ja pilkkaava käytöskulttuuri. Tunnenkin sellaisia ihmisiä. Mutta minun kokemusmaailmassani tuollainen on poikkeuksellista. Valtaosa tuntemistani ihmisitä kuuluvat siihen kastiin, missä kannustetaan, tuetaan ja vaikeuksien ja surun aikana lähennytään.
Se että sinä tunnet enemmän noita latistavia ihmisiä kertoo lähinnä siitä, että olet itse kasvanut sellaisessa vaikutuspiirissä. Ja nyt vanhempana hakeudut automaattisesti kaltaiseesi seuraan, missä muillakin on samanlaisia kokemuksia.
Minun kokemukseni ovat taas täysin päinvastaisia. Siksi kumpikaan meistä ei voi yleistää omaa kokemustaan koskemaan koko kansakuntaa.
Kyllä ihminen usein vaikeuksissa jää yksin. Vaikka olisi itse aikanaan tukenut muita. Onneksi on poikkeuksiakin.
Mun äitille kävi niin, että hän oli aina läsnä kun sattui tai tapahtui. Mutta kun äitille tapahtui isokin ikävyys hän jäi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu vain omasta puolestasi, älä yleistä.
Kyllä meidän käytöskulttuurista on aivan luvallista puhua. Ihan jokaisen.
SINUN yksipuoleisista havainnoistasi ei voida vetää tulkintoja suomalaisten käytöskulttuurista....
Täälläkin apuja moniin asioihin tarjotaan, eri asia että halutaanko niitä apuja ottaa vastaan vaikka oltaisiin kysyttykin.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Hätää kärsivää vain monesti painetaan toisten taholta entistä alemmas, jos se vain suinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun oikeat ystävääni tukevat.
Mutta eivät todellakaan tunge asumaan tai muuten tielle surun iskiessä. Suomessa tunkeilua pidetään huonona käytöksenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Hätää kärsivää vain monesti painetaan toisten taholta entistä alemmas, jos se vain suinkin mahdollista.
No kannattaa vältellä sellaista seuraa. Toisenlaisiakin ihmisiä kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Hätää kärsivää vain monesti painetaan toisten taholta entistä alemmas, jos se vain suinkin mahdollista.
No kannattaa vältellä sellaista seuraa. Toisenlaisiakin ihmisiä kyllä on.
Hehheh... Luuletko että ihmiset ovat tuollaisessa seurassa jos heillä on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla? Hyväosaiset välttelevät vaikeuksia kokeneita. 169
Olen samaa mieltä. Ihmiset katoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äitille kävi niin, että hän oli aina läsnä kun sattui tai tapahtui. Mutta kun äitille tapahtui isokin ikävyys hän jäi yksin.
Sama juttu kävi äidilleni. Vierestä seuranneena ja tuosta kokemuksesta oppineena, en koskaan tarjoa apuani kenellekkään, mutta autan ilomielin jos apua pyydetään! Mutta en siis hössötä tai tuputa apuani. En myöskään odota apua muilta, pyydän toki jos tarvitsen ja toivon että saan sitä apua kun pyydän. Varaudun tosin siihen että en sitä saa.
Niino tommonen kuluu rämäperheisiin wtjengien yms vähemmän arvostettjen reppanoiden tapoihin, parempi väki toimii toisin mutta ennenkaikkea kuten kaikki muukin niin puhtaasti perheen ja vastaavien sisäryhmien sisällä ja hyväksi. Ei ulkopuolisille.
Siten kerjääjät ovat todella outoja kerjätessään täysin tuntemattomilta joilla ei ole mitään syytä antaa heille koskaan mitään. Toisaalta reppanat ei taida ymmärtää oikein mistään mitään muutenkaan.
Nationalismi on vastaavanlainen valtion sisäryhmä, kansalaisille koulutusta, metromatkoja, kaupunkipyöriä jne. Ja tämän vesimelonit haluaa vesittää poistamalla kannatusta kansallisvaltion ja siten sosiaaliturvan, terveydenhuollon jne ylläpidolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puutu. Joiltain suvuilta ja ihmisiltä puuttuu, joiltain ei.
Riippuu ihmisestä ja myös perheestä, kuka auttaa hätään joutunutta ja kuka ei. Kyllä sellaisiakin auttajia on, mutta silti tämä nykyinen Suomi on myös pelottavalla tavalla muuttunut kylmäksi ja kovaksi yhteiskunnaksi. Hoetaan, että jokainen on oman onnensa seppä jne. Vaikeammassa elämäntilanteessa tai huonommasssa yhteiskunnallisessa asemassa olevia usein jopa lytätään, kuten työttömiä, sairaita, KELan tuilla eläviä jne.
Jokaisen ihmsen pitäisi yrittää oppia asettumaan myös muiden asemaan, ja miettiä mitä jos itselle kävisi samoin. Eikä vain tuijottaa omaan napaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitille kävi niin, että hän oli aina läsnä kun sattui tai tapahtui. Mutta kun äitille tapahtui isokin ikävyys hän jäi yksin.
Ja sinä olit silloin missä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitille kävi niin, että hän oli aina läsnä kun sattui tai tapahtui. Mutta kun äitille tapahtui isokin ikävyys hän jäi yksin.
Sama juttu kävi äidilleni. Vierestä seuranneena ja tuosta kokemuksesta oppineena, en koskaan tarjoa apuani kenellekkään, mutta autan ilomielin jos apua pyydetään! Mutta en siis hössötä tai tuputa apuani. En myöskään odota apua muilta, pyydän toki jos tarvitsen ja toivon että saan sitä apua kun pyydän. Varaudun tosin siihen että en sitä saa.
Haluat siis osaltasi vain pahentaa tilannetta? Aika erikoinen logiikka. Ja juuri niin itsekäs kuin mistä aloituksessa puhutaan.
Onhan se kulttuuri IHAN erilainen esim jenkeissä. Naapurit tuovat surutaloon ruokaa ja sukulaiset hoivaavat. Kun podin ihan normiflunssaa, minulle tuotiin kuumaa kanakeittoa ovelle harrastuskaverin taholta Usassa asuessani. Suomessa olen saanut ihan rauhassa sairastaa keuhkokuumeet ja toipua läheisteni menetyksistä. Joku saattaa lähettää tekstarin että otan osaa. On ihan turha lässyttää, että ei ole kulttuurieroavaisuuksia tässä suhteessa, sillä ne ovat oikeasti valtavat.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kulttuuri IHAN erilainen esim jenkeissä. Naapurit tuovat surutaloon ruokaa ja sukulaiset hoivaavat. Kun podin ihan normiflunssaa, minulle tuotiin kuumaa kanakeittoa ovelle harrastuskaverin taholta Usassa asuessani. Suomessa olen saanut ihan rauhassa sairastaa keuhkokuumeet ja toipua läheisteni menetyksistä. Joku saattaa lähettää tekstarin että otan osaa. On ihan turha lässyttää, että ei ole kulttuurieroavaisuuksia tässä suhteessa, sillä ne ovat oikeasti valtavat.
Kiitos!! Ja tämä asia ei korjaannu sillä, että loukkaannutaan sydänjuuria myöten jo asian esille ottamisesta. Kulttuureissa on eroja ja meidän kulttuurissa tämä asia on todella huonosti. Minusta tämä asia täytyy korjata. Meidän jokaisen pitää petrata tässä suhteessa ja aivan saatanasti!
Puhu vain omasta puolestasi, älä yleistä.