Ystävällä suhde varattuun - en jaksa enää!!

Miksi olette ystäviä? Mitä saat ystävältäsi, onko hän sinulle rakas? Kannattaisi miettiä näitä ja jos vastaus on että ystäväsi vie enemmän kuin antaa, parasta laittaa välit poikki.

Et tietenkään voi sanoa ja hengittämiseenkin pitää pyytää lupa, huoh...

Ja roikut hänessä syystä, että ___?

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä sinua kohtaan? Kumpi olikaan tyhmempi käyttäytyvä vai käytöksen mahdollistava?

Tollaset ystävät hakevat omalle toiminnalleen hyväksyntää. Eikä ne aina edes tajua sitä. Sano sille että voitte nähdä mutta miehistä ei puhuta, ja katso miten reagoi. Jos draamailee niin surutta poikki vaan.

Sano sille, että se on nopeammin kuin luulekaan 50v ja sitten sitä harmittaa kun on kuluttanut aikansa varattuihin ym. kinkkisiin miehiin. Se nyt vaan on niiiin turhaa haaskata niihin aikaa. Paljon enemmän saa kunnon suhteesta.

Nostattaako tuo ystävyyssuhde omaa egoasi kuinka olet suhteessa parempi ihminen ja olisi liian tylsää ja tavanomaista jos ei olisi ketään jota haukkua? Siksihän naiset roikkuu huonoissa parisuhteissakin.

Minä sanoisin, että arvomaailmamme ei enää kohtaa, joten on parempi, ettemme enää näe.

Särähti korvaan et mies ei anna ystäväsi tavata muita. Ehkä ystäväsi tarve puhua miehestä on avunpyyntö. Kysy ystävältä suoraan onko mies kontrolloiva tai alistava.

Saathan sinä sanoa mitä haluat, mutta varaudu siihen, että "ystävyytenne" menee poikki. Tosin onko tuo ystävyyttä, että toinen on itsekeskeinen sekopää ja toinen ylemmyydentuntoinen ja pitää toista luuserina. 

Vierailija kirjoitti:

Saathan sinä sanoa mitä haluat, mutta varaudu siihen, että "ystävyytenne" menee poikki. Tosin onko tuo ystävyyttä, että toinen on itsekeskeinen sekopää ja toinen ylemmyydentuntoinen ja pitää toista luuserina. 

Jotkut tarvii sen ”ruman” ystävän näyttääkseen itse paremmalta.

Mun kaverilla on vähän vastaavanlainen tilanne. Poikkeuksena se, että hän ei ollut mikään ikisinkku, vaan naimisissa itsekin uuden miehen tavatessaan. Vuoden verran he vehtasivat molempien puolisoiden selän takana, kunnes kaveri jäi miehelleen kiinni. Avioerohan siitä tuli. Kaveri tosin oli avioeroa jo suunnitellutkin ja omassa päässään päättänyt, että miten taloudelliset asiat ja lasten jutut hoituvat.

Sen jälkeen on vaan haukkunut lastensa isää ja entistä miestään, kun miehelle ei ne hänen valmiiksi ajattelemansa kuviot niin vain käyneetkään. Ihmettelee, että mies ei jousta asumisjärjestelyissä tai että se haluaakin lasten hoitovuorot virallisesti paperille. Kaveri oli ihan oikeasti ajatellut, että mies ottaa lapset aina silloin, kun hänellä on mahdollisuus tavata uutta miesystäväänsä.

Pahempaa on kuitenkin se, että tuskin tuo uusi miesystävä tulee koskaan jättämään omaa vaimoaan kaverini takia. Aina on jotain syitä ja hän lupaa, että kertoo kesäloman jälkeen, sitten kun vaimon uusi työpaikka on varmistunut tai sitten kun lapsen synttärit on vietetty. Sitä ei vaan koskaan tapahdu. Mun kaveri vaan sokeesti luottaa, että kohta he asuvat onnellisesti yhdessä ja tekevät ehkä yhteisiä lapsiakin. Tätä hän sitten haluaa pohtia mun kanssa joka päivä tekstiviesteillä ja aina kun nähdään.

Kaveri ei myöskään suostu ottamaan mitenkään huomioon sitä tosiasiaa, että sillä uudella miehelläkin on lapsia. Kaverin mielikuvissa hän on miehensä kainalossa, he matkustelevat ja tekevät vaikka mitä, mutta niistä lapsista hän ei halua puhua.

Todella ärsyttävää on myös se, että kaverin ja tämän miehen tapaamiset järjestyvät todella lyhyellä varoitusajalla, esim. jos miehen vaimo lähtee johonkin. Mun kaveri vartioi puhelintaan ja jos viesti tulee, hän on aina valmiina. Miesystävä saattaa siis ilmestyä paikalle, jos ollaan vaikka kahvilla. Kaveri muuttuu täysin bimboksi ja älyttömäksi tyrkyksi, jota en meinaa edes tunnistaa. Kaikki puheet on jotain pikkutuhmaa vihjailua ja ronskimpaakin heittoa. Vähän kuin teini-ikäisellä, jonka pitää todistella kavereilleen, että hän tietääkin mitä seksi on. Apua, paita valahti ja rintaliivit näkyy!

Kaveri oli siis ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti ennen tätä. Luulen, että tämmöinen sekoilu on jotain kadotetun nuoruuden etsintää. Hän meni naimisiin ja teki lapset nuorena. Ihme kyllä silloin kaveri itse kritisoi niitä, jotka päättivät aloittaa perhe-elämän vasta myöhemmin.

Menolippu Porvooseen!

Minä sanoisin, etten enää halua kuulla koko miehestä mitään ja symppaan vaimon puolesta. Keskittyisin juttelemaan muita asioita. Sanoisinmyös, että turhaan kuluttaa kallisarvoista aikaansa varattuihin miehiin. Jos haluaa kunnon parisuhteen ja perheen, niin keskittyy vapaisiin miehiin. Ystävälle pitää voida sanoa suoraan asiat. Ajatteletkuitenkin hänenkin parastaan.

Minulla itselläni siis mies ja lapsi ja tuntuu että ystäväni etenkin noilla seksijutuilla tehdä itsestään vapaata femme fatalea, joka eroaa ”kulahtaneesta arjesta” ja jota minä kadehtisin. Mutta kun ystäväni ei oikeasti ole mikään miestennielijä ja tilanteen kuningatar, vaan heikolla itsetunnolla varustettu raukka joka haluaisi rakkautta ja hyväksyntää ja siksi aina joku urpo hänet löytää. On todella raskasta kuunnella sellaista itsepetosta ja yrittää tsempata kun mietin vaan että sillä on miehellä on varmasti useampi rakastajatar kierrossa ja ystäväni odottaa viikonloput täydessä tällingissä jos mies vaikka haluaisi tulla piipahtamaan.

-Ap

Nää on sit niin ihania nää "pistä välit poikki". Niillä ei varmaan oo yhtään kaveria saati ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla on vähän vastaavanlainen tilanne. Poikkeuksena se, että hän ei ollut mikään ikisinkku, vaan naimisissa itsekin uuden miehen tavatessaan. Vuoden verran he vehtasivat molempien puolisoiden selän takana, kunnes kaveri jäi miehelleen kiinni. Avioerohan siitä tuli. Kaveri tosin oli avioeroa jo suunnitellutkin ja omassa päässään päättänyt, että miten taloudelliset asiat ja lasten jutut hoituvat.

Sen jälkeen on vaan haukkunut lastensa isää ja entistä miestään, kun miehelle ei ne hänen valmiiksi ajattelemansa kuviot niin vain käyneetkään. Ihmettelee, että mies ei jousta asumisjärjestelyissä tai että se haluaakin lasten hoitovuorot virallisesti paperille. Kaveri oli ihan oikeasti ajatellut, että mies ottaa lapset aina silloin, kun hänellä on mahdollisuus tavata uutta miesystäväänsä.

Pahempaa on kuitenkin se, että tuskin tuo uusi miesystävä tulee koskaan jättämään omaa vaimoaan kaverini takia. Aina on jotain syitä ja hän lupaa, että kertoo kesäloman jälkeen, sitten kun vaimon uusi työpaikka on varmistunut tai sitten kun lapsen synttärit on vietetty. Sitä ei vaan koskaan tapahdu. Mun kaveri vaan sokeesti luottaa, että kohta he asuvat onnellisesti yhdessä ja tekevät ehkä yhteisiä lapsiakin. Tätä hän sitten haluaa pohtia mun kanssa joka päivä tekstiviesteillä ja aina kun nähdään.

Kaveri ei myöskään suostu ottamaan mitenkään huomioon sitä tosiasiaa, että sillä uudella miehelläkin on lapsia. Kaverin mielikuvissa hän on miehensä kainalossa, he matkustelevat ja tekevät vaikka mitä, mutta niistä lapsista hän ei halua puhua.

Todella ärsyttävää on myös se, että kaverin ja tämän miehen tapaamiset järjestyvät todella lyhyellä varoitusajalla, esim. jos miehen vaimo lähtee johonkin. Mun kaveri vartioi puhelintaan ja jos viesti tulee, hän on aina valmiina. Miesystävä saattaa siis ilmestyä paikalle, jos ollaan vaikka kahvilla. Kaveri muuttuu täysin bimboksi ja älyttömäksi tyrkyksi, jota en meinaa edes tunnistaa. Kaikki puheet on jotain pikkutuhmaa vihjailua ja ronskimpaakin heittoa. Vähän kuin teini-ikäisellä, jonka pitää todistella kavereilleen, että hän tietääkin mitä seksi on. Apua, paita valahti ja rintaliivit näkyy!

Kaveri oli siis ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti ennen tätä. Luulen, että tämmöinen sekoilu on jotain kadotetun nuoruuden etsintää. Hän meni naimisiin ja teki lapset nuorena. Ihme kyllä silloin kaveri itse kritisoi niitä, jotka päättivät aloittaa perhe-elämän vasta myöhemmin.

Apua kuulostaa niin tutulta!! Juuri tuo että ystävä on aina miehelle valmiudessa, ja sen takia ei voida tehdä mitään suunnitelmia yhdessä, esim. Perui keväällä jo maksetun kylpyläreissun koska miehen vaimo ja lapsi lähtivätkin pois kaupungista. Ystäväni ei yhtään miettinyt siinä kohtaa, että _minulla_ on pieni lapsi jonka luota en noin vain voi irrota kylpylälomalle...

- Ap

Kuulostaa ihan samalta kuin mun ystävän suhde varattuun perheelliseen mieheen. Ennen sitä selitti vaan kuinka miehiä ei tarvii mihinkään jne, eksänsä ja lastensa isä onkin aikamoinen luuseri. Mutta kun suhde varattuun alkoi, hehkutti seksiä jatkuvasti "sivulauseissa" (oikeen autossa parkkipaikalla, uuu, ja seksikaupassakin oli käyty, wau), puolusteli miestä joka asiassa ja vakuutteli kuinka vaimo ei vain anna miehelle mitä hän tarvitsee. Kun mies ei sitten päässytkään joka juttuun mukaan tai tuli läheltä piti tilanteita, aivan mieletön draama. Koitin jaksaa ymmärtää ja sanoin kyllä ihan suoraankin mitä mieltä olen, mutta "kyllä hän tietää mitä tekee". Kunnes sitten jäivät kiinni ja mies katkaisi välit.  Ystävä romuttui ihan täysin. Ystäväni on muuten ihana, mutta nämä alkoi nyppiä, kun samaa kehää mentiin kuukaudesta toiseen. Juuri se itsepetoksen kuuntelu kaikista neuvoista ja ymmärryksestä huolimatta oli raskasta, kunn vaan tiesi että se päättyy sydänsuruihin. Pahinta on se, että tuntuu nyt ajautuvan uudelleen samaan kierteeseen toisen miehen kanssa. :/

Vierailija kirjoitti:

Nää on sit niin ihania nää "pistä välit poikki". Niillä ei varmaan oo yhtään kaveria saati ystävää.

Kyllä on. Ystävyyssuhteet solmitaan yleensä tiettyyn elämäntilanteeseen ja vaiheeseen. Niiden motiivit ei auttamatta täyty hautaan asti ja ne elää sen oman elämän tilanteen mukaan. Miksi esim roikkuisin pussikalja vaiheeseen jääneeseen, jos ainoa motivaatio olisi tosiaan olisi, että yläkouluikäiseä juotiin pussikaljaa porukalla jossain puistossa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni siis mies ja lapsi ja tuntuu että ystäväni etenkin noilla seksijutuilla tehdä itsestään vapaata femme fatalea, joka eroaa ”kulahtaneesta arjesta” ja jota minä kadehtisin. Mutta kun ystäväni ei oikeasti ole mikään miestennielijä ja tilanteen kuningatar, vaan heikolla itsetunnolla varustettu raukka joka haluaisi rakkautta ja hyväksyntää ja siksi aina joku urpo hänet löytää. On todella raskasta kuunnella sellaista itsepetosta ja yrittää tsempata kun mietin vaan että sillä on miehellä on varmasti useampi rakastajatar kierrossa ja ystäväni odottaa viikonloput täydessä tällingissä jos mies vaikka haluaisi tulla piipahtamaan.

-Ap

Ylipäänsä ihmiset jotka hehkuttaa jotain seksijuttuja, ne ovat heille jotain uutta ja ihmeellistä, ei ehkä tuu mieleen että muut ovat parisuhteissaan (tai sinkkuna) harrastaneet kaikenlaisia juttuja jo vuosikaudet. Iloinen saa olla, mutta aikuisen ihmisen suusta sellaiset "vähänkö on niska kipee kun vähän oltiin autossa sillee kröhöm" on niin noloja.