Miten selviätte vauva-arjesta

Siinäpä se kysymys on. Paljastakaa parhaimmat kikkanne ja rutiininne.

Oma vauva-arki tuntuu märältä rätiltä vasten kasvoja joka ikinen aamu. Parin tunnin yöunilla ja kestopäänsäryllä arjesta on vaikea tehdä siedettävää. Vauva 5kk kaipaa alati huomiota ja aloittaa huutamisen heti kun silmä hänestä siirtyy. En ehdi tehdä kotona mitään kotitöitä ja asunto on kovaa vauhtia muuttumassa lääväksi. Hyvä kun ruuan ehdin tehdä, sen syöminen onkin sitten toinen tarina.

Vauva tuntuu olevan alati tyytymätön ja tarvitsee paljon huomiota. Odotukset vauva-arjesta poikkeavat kuvitelmistani täysin. Kuvittelin olevani pullantuoksuinen äiti joka jaksaa päivästä toiseen olla iloinen ja touhukas, mutta tätä kesti vain muutaman viikon. Tunnen syyllisyyttä monesta asiasta; halusin käyttää kestovaippoja pienemmän kemikaalikuorman takia ja tehdä soseet itse tai jopa sormiruokailla, käydä vauvamuskareissa yms. Lähtemistä vaikeuttaa se ettei vauva viihdy vaunuissa ja suostuu syömään vain kylkimakuulla. Kahviloissa ei viihdy ja perhekerhossa saa koko ajan vahtia ettei muut lapset käy vauvan silmiin kiinni yms raavi. Niitä äitejä kiinnostaa myös puhua lähinnä kestovaippailusta ja kantoliinailusta, joten yhteistä keskustelunaihettakaan ei tunnu löytyvän. He eivät myöskään vahdi lapsiaan siellä ja viimeksi meinasi joku taapero tuhria maassa makaavan vauvani naaman banaanillaan jota söi ja lähmi myös kaikkea niillä banaanikäsillä.

Vauva nukahtaa tosi huonosti päikkäreille eikä viihdy lattialla, sitterissä eikä sen koommin myöskään kantoliinassa. Oma pää ei toimi ollenkaan kun ajatukset alati keskeytyvät kitinään ja kiljumiseen. En osaa edes kuvitella että voisin joku päivä pystyä keskittymään johonkin tältä aivosumulta ja väsymykseltä. Olen ihan poikki. Vitamiineja ja rautaa söisin, mutta vauvan vatsa reagoi niihin maidon kautta heti. Saan nykyisin iloa ainoastaan lastenvaateharrastuksesta. Huolet ja raskas arki unohtuvat hetkeksi kun saa suunnitella vauvan vaatekaappia ja seurata uutuuksia. Tänään ostin pari uutta juttua Metsolalta ja siitä tuli todella hyvä mieli joka jatkuu toivottavasti iltaan. Pinnallista, kyllä. Välillä tämä vähän hävettääkin, mutta näin nyt mennään. Nautin myös ihanasta "omasta ajasta" hiljaisessa kylppärissä tahroja poistellen. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin vanha minä pitäisi tätä nykyistä elämääni säälittävänä.

Miten tätä nykyistä arkea nyt lähtisi parantamaan? To-do-listat ja muutama ylimääräinen kahvikuppi koitettu. Isä ei pysty hoitamaan yösyöttöjä koska vauva ei huoli maitoa muualta kuin rinnasta (kaikki mahdolliset jo kokeiltu). Neuvolassa en aio tästä puhua koska olen siellä esittänyt täydellistä mammaa enkä sitä mielikuvaa halua särkeä. Niin paljon kuin rakastankin meidän vauvaa niin kaipuu entiseen helppoon arkeen on valtava.