Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte vauva-arjesta
väsynytäiti12
08.08.2019 |
Siinäpä se kysymys on. Paljastakaa parhaimmat kikkanne ja rutiininne.
Oma vauva-arki tuntuu märältä rätiltä vasten kasvoja joka ikinen aamu. Parin tunnin yöunilla ja kestopäänsäryllä arjesta on vaikea tehdä siedettävää. Vauva 5kk kaipaa alati huomiota ja aloittaa huutamisen heti kun silmä hänestä siirtyy. En ehdi tehdä kotona mitään kotitöitä ja asunto on kovaa vauhtia muuttumassa lääväksi. Hyvä kun ruuan ehdin tehdä, sen syöminen onkin sitten toinen tarina.
Vauva tuntuu olevan alati tyytymätön ja tarvitsee paljon huomiota. Odotukset vauva-arjesta poikkeavat kuvitelmistani täysin. Kuvittelin olevani pullantuoksuinen äiti joka jaksaa päivästä toiseen olla iloinen ja touhukas, mutta tätä kesti vain muutaman viikon. Tunnen syyllisyyttä monesta asiasta; halusin käyttää kestovaippoja pienemmän kemikaalikuorman takia ja tehdä soseet itse tai jopa sormiruokailla, käydä vauvamuskareissa yms. Lähtemistä vaikeuttaa se ettei vauva viihdy vaunuissa ja suostuu syömään vain kylkimakuulla. Kahviloissa ei viihdy ja perhekerhossa saa koko ajan vahtia ettei muut lapset käy vauvan silmiin kiinni yms raavi. Niitä äitejä kiinnostaa myös puhua lähinnä kestovaippailusta ja kantoliinailusta, joten yhteistä keskustelunaihettakaan ei tunnu löytyvän. He eivät myöskään vahdi lapsiaan siellä ja viimeksi meinasi joku taapero tuhria maassa makaavan vauvani naaman banaanillaan jota söi ja lähmi myös kaikkea niillä banaanikäsillä.
Vauva nukahtaa tosi huonosti päikkäreille eikä viihdy lattialla, sitterissä eikä sen koommin myöskään kantoliinassa. Oma pää ei toimi ollenkaan kun ajatukset alati keskeytyvät kitinään ja kiljumiseen. En osaa edes kuvitella että voisin joku päivä pystyä keskittymään johonkin tältä aivosumulta ja väsymykseltä. Olen ihan poikki. Vitamiineja ja rautaa söisin, mutta vauvan vatsa reagoi niihin maidon kautta heti. Saan nykyisin iloa ainoastaan lastenvaateharrastuksesta. Huolet ja raskas arki unohtuvat hetkeksi kun saa suunnitella vauvan vaatekaappia ja seurata uutuuksia. Tänään ostin pari uutta juttua Metsolalta ja siitä tuli todella hyvä mieli joka jatkuu toivottavasti iltaan. Pinnallista, kyllä. Välillä tämä vähän hävettääkin, mutta näin nyt mennään. Nautin myös ihanasta "omasta ajasta" hiljaisessa kylppärissä tahroja poistellen. Nyt kun tarkemmin ajattelen niin vanha minä pitäisi tätä nykyistä elämääni säälittävänä.
Miten tätä nykyistä arkea nyt lähtisi parantamaan? To-do-listat ja muutama ylimääräinen kahvikuppi koitettu. Isä ei pysty hoitamaan yösyöttöjä koska vauva ei huoli maitoa muualta kuin rinnasta (kaikki mahdolliset jo kokeiltu). Neuvolassa en aio tästä puhua koska olen siellä esittänyt täydellistä mammaa enkä sitä mielikuvaa halua särkeä. Niin paljon kuin rakastankin meidän vauvaa niin kaipuu entiseen helppoon arkeen on valtava.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiivistettynä, kiitos!
U l i u l i v a l i v a l i
Kaveri koittaa aina kanniskella vauvaansa mukana sellaisessa rintarepussa. Kuulemma saa tehtyä kotityöt eikä toinen ala itkemään perään. Muuten en osaa ikävä kyllä auttaa, mutta hänellä tuo keino tuntuu pitävän vaavelin tyytyväisenä.
Vauva on jo 5kk. Pian hän ryömii, istuu, konttaa ja kävelee ja nuo vauvakitinät vähenevät.
No okei, aina tulee uusia vaiheita ja uusia ongelmia, mutta kyllä se siitä hiljalleen helpottaa.
Joko olet päättänyt milloin palaat töihin? Ajatus siitä, että tiedät kotihoidon päättyvän päivänä x, auttaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vauva-aika oli helpointa koko vanhemmuudessa.
Mä selvisin vauva-arjesta maailman ihanimpien isovanhempien avulla. Mies oli ja on edelleen vuorotyössä ja lähellä asuva anoppi oli meillä usein aamusta iltaan lapsia hoitamassa. En yrittänyt olla mikään superäiti eikä arki ollut suorittamista vaan lähinnä selviytymistä. Ei varmasti hirveästi lohduta, mutta loppujen lopuksi se vauva-aika on todella lyhyt. Äkkiä ne kasvaa, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ulkoilin paljon. Mulla oli tuollainen tyytymätön vauva joka rauhottui vain vaunuissa. Ei pahemmin päivällä nukkunut, itki ja kitisi vaan. Yöt nukkui hyvin. Nyt se on ihan tyytyväinen vitosluokkalainen. Tsemppiä ap.
No ihan niin kuin kaikesta muustakin, tekemällö sen mitä milloinkin tarvitsee. Ap on ilmeisesti idealisoinut myös parisuhteen, joten se on jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu, samat ongelmat seuraa äitiyteen. Sitten vielä tuo muu älyttömyys, kemikaalikuormat ym, vie sen lopunkin jaksamisesta. Osaatko ap kertoa mitä ne vaipat voivat aiheuttaa ja mikä on todennäköisyys tälle? Nyt ei keskustella mutun ja blogien "tiedoilla" vaan ihan tutkitulla faktalla. Keskittymällä oikeisiin asioihin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki korvatulpat ja huolehdi siitä, että oikeasti syöt. Ei mikään vauva mene rikki siitä, että kitisee sen aikaa, kun sinä istut pöydän ääreen ja syöt täysipainoisen aterian, vaikka sitten Saarioisten äitien kokkaamana.
Viikonloppuna mies lähtee vauvan kanssa ulos ja sinä nukut univelkoja pois.
Aloittakaa kiinteiden harjoittelu, kohta saat pidempiä vapaapätkiä kun lapsi pärjää hetken soseellakin. Ja mies voi hoitaa ruokkimisen.
Onko sitteriä kokeiltu?
Pyydä kaverilta siivousapua tai palkatkaa joku siivoamaan. Ne lapsettomat kaveritkin voi auttaa kodinhoidossa, vaikka vauvoista eivät tietäisi mitään.
Kuulostaa aika tutulta. Meillä vauva täytti just 6kk. Tiedän ettei paljoa lohduta kun sanotaan, että pian helpottaa, mutta näin se on. Koko ajan helpottaa. Unohda ne kestovaippa-ajatukset ja yritykset ylläpitää illuusiota. Miksi ei saisi olla väsynyt vauvan äiti? Itse ainakin olen, ihan rehdisti. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja yksi suuri syy oli juuri nuo epärealistiset odotukset ja vaatimukset omaa äitiyttä ja perhe-elämää kohtaan. Nyt ei enää kiinnosta, hoidan tämän omalla tavallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kokemusta vauva-arjesta kahden lapsen osalta ja kamalaa oli kummankin kanssa. Ihan eka unohda ihan kaikki kestovaipoista ja itsetehdyistä soseista huonon omantunnon kantamiset ja menet sillä mikä on helpointa. Jos oikeasti tuntuu, että virtaa ja intoa niihin riittää, niin sitten, mutta muuten turha niistä murehtia. Oma jaksaminen on nyt etusijalla. Anna vauvan olla leikkimatolla/sitterissä ja vaikka huutaa, että ehdit syödä, laita vaikka kuulosuojaimet päähän. Sitten kun sulla on mies, niin lykkäät miehen vauvan kanssa vaunukävelylle ja sillä aikaa vaan lepäät/teet juttuja mistä nautit/nukut. Ja rohkeasti vaan avaat suusi siellä neuvolassa, ei ketään kiinnosta mitä olet esittänyt, kaikki tietää mitä se oikeasti on. Lopeta myös itsesi vertaaminen muihin äiteihin. Joillain voi olla esim. äärimmäisen helppo vauva, niitäkin on, tai hirmuhyvät tukiverkot ja isät/mummit ja papat auttaa. Nukkuminen on todella tärkeää, sen tärkeyttä ei voi väheksyä. Mä kirjaimellisesti sekosin unenpuutteeseen. Yrittäkää kaikki keinot, että saisit nukutuksi enemmän. Ja tee hyvällä omalla tunnolla asioita mistä saat iloa.
Eli tiivistetysti, puhu neuvolassa ja kaikki konstit unen lisäämiseksi. Kyllä se oikeasti helpottaa ja jotenkin sitä vauvavuodestakin selviää lopulta. Tsemppiä!
Vauvan temperamentti on arpapeliä. Minulle suotiin kaksi todella kitisevää ja haastavaa vauvaa. Molemmat huusivat ensimmäisen vuoden kaikesta, toisen vuoden nämä molemmat juoksivat ja kiipeilivät päättöminä joka paikassa. Tämän lisäksi olivat äärimmäisen huonotuulisia ja tyytymättömiä. Molemmat lapset rauhoittu opittuaan puhumaan, eli n.2,5v. Heistä kuoriutui kilttejä, RAUHALLISIA ja aivan kertakaikkiaan ihania lapsia. Näillä sisaruksilla siis 5v ikäeroa, mutta molemmat kasvoi samalla kaavalla. Lasteni ekat 2v oli elämäni kauheimmat ja itkin usein valintojamme. Kammoan vieläkin vauvoja kokemukseni vuoksi, vihaan lasten itkua ja narinaa!!!
Mutta ystävilläni on ollut todella kiltit ja rauhalliset vauvat...mutta monella on käynyt niin päin että kiltistä vauvasta on tullut melkoinen tinttaliisa uhmaikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla loikoilen sängyssä ja vauva imee rintaa. Sitten jätän vauvan lattialle ja päästän koiran ulos pihalle. Sitten teen aamupalaa ja keitän kahvia. Sitten puen vauvan ja lähden koiran kanssa lenkille. Kotiin tultua vauva imee rintaa. Sitten vauva nukkuu ja teen ruokaa ja siivoilen/surffailen tms. Kun mies tulee kotiin niin imetän vauvan ja lähden sen jälkeen salille/koiran kanssa harrastuksiin. Kun tulen kotiin imetän taas ja syön. Illalla jätän lapsen lattialle tai miehen hoiviin siksi ajaksi kun koira käy pihalla iltapissalla. Yöllä syötän jos tarvii ja nukun. Illalla ennen nukkumaan menoa yritämme aktivoida vauvaa että jaksaisi nukkua yön hyvin. Joskus vauvalla on illalla myös palkattu hoitaja että päästään miehen kanssa yhdessä vaikka ravintolaan tms. Treffeille. Ja vaikka vauva huutaisi jätän sen silti lattialle/miehen hoiviin. Nuissa koiran pihalle päästöissä menee alle minuutti niin joutaa huutaa jos ei rauhoitu. Jätän yleensä sille jonkun uuden esineen kaapista mitä ei ole ennen nähnyt. Esim. Kauhoja, pakasterasioita tai jonkun lelun tai kirjan mitä voi hypistellä sillävälin kun päästän koiran.
Meillä oli samanlainen vauva ja samantapainen raskas vauva-arki kuin teillä. Ei tukiverkkoja, vauva ei suostunut mihinkään kantoliinaan eikä vastaavaan.
Ratkaisuni oli itselle valmisruoat, vauvalle valmispiltit, pelkät kertakäyttövaipat ja vaunukävelylle pari kertaa päivässä (vauva oli tyytyväinen vaunuissa joten se oli itselle lepoa). Ja se, että en enää yrittänyt saada aikaiseksi mitään muuta kuin olla vauvan kanssa, huolehtia että itse saan jotain ravintoa ja vauva samaten.
Miksi saat nukuttua vain pari tuntia yössä? Kyllä enemmän pitäisi saada, vaikka pätkissä... Hieman kitisevä oli minun vauvakin tuossa iässä mutta viihtyi kyllä joissain paikoissa, kuten sylissä ja kantorepussa. Ei kuulosta minulta täysin normaalilta tuo. Kyllä isän tai jonkun sukulaisen/kaverin pitäisi auttaa vähän, jotta saisit edes nukuttua ja syötyä. Jos tämä ei ole mahdollista, pyydä neuvolasta apua. Oletko käynyt esim neuvolan imetysohjaajalla pähkäilemässä tuota kylkimakuuimetysongelmaa? Voit myös saada perhetyöntekijä jotta saa nukuttua muutaman tunnin tai tehtyä jotain muuta.
Mutta vauvan nukkumista ja syömistä olisi hyvä pähkäillä nyt ammattilaisten kanssa. Kaikenlaista apua on saatavilla. Suunnilleen nyt voisi kai alkaa jo unikouluttaakin.
Kolmannen lapsen kohdalla helpottaa jo kummasti!
Tsemppiä. Voisiko se isä ottaa lapsen hoitaakseen edes imetysten välillä? Vaikka huutaisi sinun perääsi niin ihan sama, menkööt vaikka huutaen vaunulenkeille sillä aikaa kun sinä nukut kotona. Takaisin imettämään, ja sitten isä ja vauva lähtevät taas ja nukut 2 h lisää. Sinun täytyy saada nukkua joskus. Tai itse asiassa tämä ei ole mikään kysymys, isän pitää ottaa se vauva haltuunsa kun tulee töistä, hän on teistä se levänneempi osapuoli jonka pitää nyt joustaa. Muista, että sinullakin on oltava vapaa-aikaa työstäsi, joka on tällä hetkellä lapsesta huolehtiminen. Sinun työvuorosi on sen 8 h päivässä, lopun aikaa teidän pitäisi jakaa se työ. Ei niin, että miehen työ on 8 h päivässä ja loppu on vapaa-aikaa, sinun työsi 24 h joka päivä.
Tilatkaa siivooja kotiin kerran viikkoon tai kahteen. Siitä saa kotitalousvähennyksenkin. Ihan turha ajatella, että kyllä nyt emännän pitäisi pystyä yksi vauva hoitamaan ja huusholli pitämään kunnossa tai muuten on ihan luuseri. Kyllä ne sota-aikojen viiden lapsen pientilaemännätkin väsyivät ja karja oli huonolla hoidolla, ei se kaikesta selviäminen ole mikään yleismaailmallinen standardi vielä kun vaihtoehtojakin on tarjolla.
Kannattaa todellakin tehdä kaikki mahdollinen, että saat omat sisäiset resurssisi takaisin käyttöön.
Vielä pari vuotta sitten olisin sanonut että puhu neuvolassa, mutta nyt kun on ensimmäisen oman lapsen myötä kokemusta aiheesta niin ymmärrän täysin, pidä vaan täydellisen äidin kuva siellä jos tuntuu paremmalta. On ihan tuurista kiinni, millaisen terveydenhoitajan sattuu neuvolassa saamaan. Meillä oli ensin skarppi nuori sijainen, jolle pystyi puhumaan mistä tahansa ja oli ajantasainen keskusteleva tyyli. Vanhan vakityöntekijän palattua lomalta keskustelu loppui, hän on autoritäärinen hahmo joka ymmärtää jokaisen kysymyksen väärin ja pitää niitä indikaattoreina ties mistä kuvitelluista ongelmista minussa. Joskus sanoin että olisi tarvetta siirtää aikaisemmin sovittua neuvola-aikaa yllättävän menon takia, ja sain luennon siitä että lapsi on kyllä tuotava neuvolaan, se on lapsen parhaaksi. Parempi olla vaan puhumatta mistään negatiivisesta siellä. Ammattisapua voi hankkia muita kanavia pitkin.
Tuo idealisointi on se mikä perheet hajoittaa. Sitten kun siitä on herätty, on jo liian myöhäistä. Joskus kannattaisi kysyä myös siltä mieheltä mikä on hänen mielestään järkevää, eikä vain sokeasti toteuttaa sitä mitä mammapalstoilla ja blogeissa sanotaan. Sen miehen voi ottaa alusta asti tasavertaisena kumppanina mukaan päätöksiin ym. Tosin tämä tarkoittaa että se äiti luovuttaa niitä naruja myös miehelle. Ei tuo elämä onnistu niin, että ensin haalitaan kaikki vastuu ja enemmän, sitten eräänä päivänä huomataan että sitä ei halutakkaan, ja sitten miehen tulisi olla sekunnissa valmis kantaan sitä vastuuta. Monet vielä tämänkin jälkeen ihmettelevät kun mies ei osaa kaikkea, tai tekee jonkin toisellalailla.
Eikö kellään ole ideoita?