Lue keskustelun säännöt.
Alkaa mennä hermo (vauvaperheasiaa)
07.08.2019 |
Mies tuli tänään töistä kotiin vähän ennen kuutta, söi ruoan ja ei mennyt kauaa kun nukahti sohvalle. Hän heräsi vasta äsken (kello on 22.15)
Mun ”työpäivä” vauvan kanssa päättyy vasta kun toinen on nukahtanut. Siihen päälle sitten kodin siistiminen ja pyykkien laitto. Mua korpeaa niin, että suoni katkeaa kohta päästä. Missä kohti tää kääntyi niin, että ihan kaikki on mun hoidettava? Ja jos mies joskus vauvan kanssa on, valvotaan täällä vielä kymmenen jälkeenkin illalla ja huusholli on kuin pommi olisi räjähtänyt.
Mä en enää kohta jaksa.
Kommentit (78)
On raskasta olla vastuussa vauvasta joka minuutti. Se huoli ja vastuu on tosi suuri. Jo puolen tunnin breikki tuosta lepuuttaa hermoja aika hyvin.
Muistan itsekin kuinka odottamalla odotib että toinen pääsisi jo töistä -vain lähteäkseen lenkille/salille/saunaan/sohvalle nokosille.
Pitää myös muistaa, että työpäivänkin jälkeen kaipaa pientä hengähdystaukoa.
Mutta nyt teet niin että keskenänne sovitte, milloin on sun oma aika päivästä. Ja kauanko se on. Ja itse pidät siitä kiinni. Mä tein vaan kylmästi niin, että sanoin miehelle "menen suihkuun/lenkille/ulos/pyykkäämään/, ota vauva siksi aikaa". Ei jäänyt vaihtoehtoja.
Lisäksi viikonloppuisin saatoin sanoa että "pitäisi käydä kaupassa (tms.) mutta yksin pääsisin nopeammin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei todennäköisesti lainkaan tajua millaista se kotona olo on.
Meillä homma repesi siihen että edes omia tiskejä ei saanut siivottua ruokapöydästä. Kaikki luisui minun hoidettavakseni.
Se kotona oleminen on lomaa verrattuna työhön. Olet oman lapsesi kanssa kotona. Olenbollut milempien lapsieni kanssa kotona yhteensä kaksi vuott, eikä ole raskasta. Jos on keskittyy vääriin asioihin ja samalla rakentelee kulisseja, niin voi ollakkin. Mikä siinä on raskasta, vaipanvaihto, vaunulenkit, imetys/ ruoanlaitto, leikkiminen, pukeminen???
Minä en ole koskaan ollut niin väsynyt kuin lapseni ensimmäiset 6 kk - synnytyksestä toipumiseenkin meni pitkään (meinasin vuotaa kuiviin ja synnytyksen jälkeen suoraan leikkaussaliin), vauva nukkui huonosti ("vauvat kyllä syövät ja nukkuvat ensimmäiset kuukaudet" plaa plaa, meillä ei todellakaan nukuttu) eikä lepoa saanut kaiken työmäärän keskellä. Kyllä oma työ on vauva-aikaan verrattuna lomaa: saa syödä lounaan rauhassa ja kahviakin voi juoda ihan rennosti, palaverit ym. eivät todellakaan ole mitään verrattuna siihen että vauva itkee vaikka puoli tuntia. Lapsiluku jäi yhteen monestakin syystä, yksi niistä oli vauva-ajan ihan järkyttävä raskaus. Kiva juttu jos joku kokee sen ajan kevyenä mutta omassa lähipiirissä sellaisia ei ole - kaikki kertoivat syvästä uupumuksesta.
. Mikä siinä on raskasta, vaipanvaihto, vaunulenkit, imetys/ ruoanlaitto, leikkiminen, pukeminen???[/quote]
Jakamaton vastuu.
Nukkuuko vauvasi päivällä ollenkaan?
Paljon tuot rahaa taloon? Paljon miehes tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte ja miten te olette asioista puhunut ennen, kuin menette lisääntymään :D joka päivä sama itkuvirsi, kun mies ei välitä omista jälkeläisistään... Tuleeko se oikeasti ihan yllätyksenä, että mies on mikä on? Vai toivotteko jotain maagista muutosta miehessä, kun lapsi syntyy?
Valitettavasti se tulee yleensä yllätyksenä. Ennen lapsen syntymää ei ole tuollaista vätystä näkynyt.
En usko. Jos se vätys hakkaa pleikkaa päivät pitkät tai urheilee ja sen jälkeen vaan makaa jaksamatta tehdä muuta, niin kyllä se kertoo jo paljon. Siistiksi kasvatettu mies ei muutu taikaiskusta siivottomaksi, ellei kyseessä masennus.
Voitte valehdella itsellenne ja muille miten paljon kehtaatte, mutta joku tolkku.
Jotain epätavallista on kyllä jossain, jos mies töistä tultuaan nukkuu neljän tunnin päikkärit, eikä kyse ole mistään yötöistä. Keskimääräisellä aikuisella keskimääräisessä tilanteessa ei riittäisi unta niin kauaa siinä vaiheessa päivää, jos yö on nukuttu edes kohtuullisesti. Joten tuossa tilanteessa en miettisi ensisijaisesti, että mies on ärsyttävä, vaan että miehellä on jotain pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te näitä miehiä löydätte ja miten te olette asioista puhunut ennen, kuin menette lisääntymään :D joka päivä sama itkuvirsi, kun mies ei välitä omista jälkeläisistään... Tuleeko se oikeasti ihan yllätyksenä, että mies on mikä on? Vai toivotteko jotain maagista muutosta miehessä, kun lapsi syntyy?
Valitettavasti se tulee yleensä yllätyksenä. Ennen lapsen syntymää ei ole tuollaista vätystä näkynyt.
En usko. Jos se vätys hakkaa pleikkaa päivät pitkät tai urheilee ja sen jälkeen vaan makaa jaksamatta tehdä muuta, niin kyllä se kertoo jo paljon. Siistiksi kasvatettu mies ei muutu taikaiskusta siivottomaksi, ellei kyseessä masennus.
Voitte valehdella itsellenne ja muille miten paljon kehtaatte, mutta joku tolkku.
Mulla oli siistiksi kasvatettu. Lupasi paljon, heittäytyi kelvottomaksi haluamansa lapsen syntymän jälkeen, kun luuli, että olen.nalkissa pallo jalassa. Luonnevika sekin on. Vaihdoin parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei todennäköisesti lainkaan tajua millaista se kotona olo on.
Meillä homma repesi siihen että edes omia tiskejä ei saanut siivottua ruokapöydästä. Kaikki luisui minun hoidettavakseni.
Se kotona oleminen on lomaa verrattuna työhön. Olet oman lapsesi kanssa kotona. Olenbollut milempien lapsieni kanssa kotona yhteensä kaksi vuott, eikä ole raskasta. Jos on keskittyy vääriin asioihin ja samalla rakentelee kulisseja, niin voi ollakkin. Mikä siinä on raskasta, vaipanvaihto, vaunulenkit, imetys/ ruoanlaitto, leikkiminen, pukeminen???
Kyllä siihen kaipaa esim aikuiskontaktia (nukkuva mies ei ole sitä), hetken pysähdystä kun toinen tulee (vaikka puoli tuntia) ja arvostusta.
mikä siinä on raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei todennäköisesti lainkaan tajua millaista se kotona olo on.
Meillä homma repesi siihen että edes omia tiskejä ei saanut siivottua ruokapöydästä. Kaikki luisui minun hoidettavakseni.
Se kotona oleminen on lomaa verrattuna työhön. Olet oman lapsesi kanssa kotona. Olenbollut milempien lapsieni kanssa kotona yhteensä kaksi vuott, eikä ole raskasta. Jos on keskittyy vääriin asioihin ja samalla rakentelee kulisseja, niin voi ollakkin. Mikä siinä on raskasta, vaipanvaihto, vaunulenkit, imetys/ ruoanlaitto, leikkiminen, pukeminen???
Kyllä siihen kaipaa esim aikuiskontaktia (nukkuva mies ei ole sitä), hetken pysähdystä kun toinen tulee (vaikka puoli tuntia) ja arvostusta.
mikä siinä on raskasta?
Sanoinko että on raskasta? En. Osaatko lukea? Et.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kurjaa, jos toinen ei osallistu riittävästi. Kannattaa kaiken keskellä yrittää muistaa, että olette molemmat kokeneet tosi ison muutoksen elämässä ja tavallaan vasta opettelette vanhemmuutta. Sinä voit ihan hyvällä omatunnolla vaatia mieheltä enemmän. En silti alkaisi erofantasioimaan, jos mies kuitenkin hoitaa lasta. Ehkä sinun pitää vain ottaa aloite enemmän siitä, että mies hoitaa lasta ja tekee kotitöitä.
Esikoisen ollessa vauva ja vaativa sellainen otin joka ilta puolen tunnin suihkun ihan rauhassa, jolloin mies oli kahden vauvan kanssa. Jos nukuttaminen oli vaikeaa, niin tehtiin sitä vuorotellen. Öisin heräilin minä, mutta minä nukuin aamulla pitkään viikonloppuisin. Iltaisin pyysin melko usein tekemään miestä ruuan meille molemmille.
Tuollaisena iltana olisi varmaan herättänyt miehen puolen tunnin nokosten jälkeen ja sanonut että menen lenkille, voitko laittaa ruuan samalla kuin olet vauvan kanssa. Miten miehesi vastaisi tuollaiseen? Oletko kokeillut?
Ja jos miehellä on taipumus vitkutella kotiintulon kanssa, niin alkaisin keksiä menoja esim. klo 17 aina silloin tällöin jolloin miehen pitää olla kotona.
Toki osa miehistä on idiootteja, mutta iso osa sellaisia että pitää vain suoraan sanoa mitä odottaa ja ottaa itse reippaasti oma aika sen kummemmin vihjailematta. Aika usein me naiset helposti alamme kuvitella, että miehen pitäisi tarjota mahdollisuus ottaa omaa aikaa. Eihän se niin mene, vaan molemmat ehdottavat itse sitä omaa aikaa ja yhdessä katsotaan kalenterista onnistuuko.
Ihan hyviä ehdotuksia, mutta vaatii tietynlaisen miehen. Ei esimerkiksi onnistuisi oman mieheni kanssa. Hän on sellainen, että jos väsyttää, niin mikään mahti maailmassa ei saa häntä tekemään oikein mitään. Lapsellista omasta mielestäni, mutta sellainen hän on. Periaatteessa tekee kotitöitä, hoitaa lapsia jne. mutta vähän puolittain, jolloin lopullinen vastuu jää aina minulle. Voin mennä lenkille, mutta kotiin tullessa on turha odottaa, että lasten iltatoimet olisi tehty loppuun ja keittiö siivottu. Yleensä vain jompikumpi toteutuu.
Ja on olemassa varmasti iso joukko niitä miehiä, joille ei vain voi jättää hyvillä mielin lasta, ja mitä ideaa on viettää omaa aikaa, jos samalla tietää, ettei kenelläkään ole kotona hyvä olla. Osa miehistä varmasti vierittää tiuskimisella ja tunteettomalla asenteella lapsille sen, että äiti lähti lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo kurjaa, jos toinen ei osallistu riittävästi. Kannattaa kaiken keskellä yrittää muistaa, että olette molemmat kokeneet tosi ison muutoksen elämässä ja tavallaan vasta opettelette vanhemmuutta. Sinä voit ihan hyvällä omatunnolla vaatia mieheltä enemmän. En silti alkaisi erofantasioimaan, jos mies kuitenkin hoitaa lasta. Ehkä sinun pitää vain ottaa aloite enemmän siitä, että mies hoitaa lasta ja tekee kotitöitä.
Esikoisen ollessa vauva ja vaativa sellainen otin joka ilta puolen tunnin suihkun ihan rauhassa, jolloin mies oli kahden vauvan kanssa. Jos nukuttaminen oli vaikeaa, niin tehtiin sitä vuorotellen. Öisin heräilin minä, mutta minä nukuin aamulla pitkään viikonloppuisin. Iltaisin pyysin melko usein tekemään miestä ruuan meille molemmille.
Tuollaisena iltana olisi varmaan herättänyt miehen puolen tunnin nokosten jälkeen ja sanonut että menen lenkille, voitko laittaa ruuan samalla kuin olet vauvan kanssa. Miten miehesi vastaisi tuollaiseen? Oletko kokeillut?
Ja jos miehellä on taipumus vitkutella kotiintulon kanssa, niin alkaisin keksiä menoja esim. klo 17 aina silloin tällöin jolloin miehen pitää olla kotona.
Toki osa miehistä on idiootteja, mutta iso osa sellaisia että pitää vain suoraan sanoa mitä odottaa ja ottaa itse reippaasti oma aika sen kummemmin vihjailematta. Aika usein me naiset helposti alamme kuvitella, että miehen pitäisi tarjota mahdollisuus ottaa omaa aikaa. Eihän se niin mene, vaan molemmat ehdottavat itse sitä omaa aikaa ja yhdessä katsotaan kalenterista onnistuuko.
Ihan hyviä ehdotuksia, mutta vaatii tietynlaisen miehen. Ei esimerkiksi onnistuisi oman mieheni kanssa. Hän on sellainen, että jos väsyttää, niin mikään mahti maailmassa ei saa häntä tekemään oikein mitään. Lapsellista omasta mielestäni, mutta sellainen hän on. Periaatteessa tekee kotitöitä, hoitaa lapsia jne. mutta vähän puolittain, jolloin lopullinen vastuu jää aina minulle. Voin mennä lenkille, mutta kotiin tullessa on turha odottaa, että lasten iltatoimet olisi tehty loppuun ja keittiö siivottu. Yleensä vain jompikumpi toteutuu.
Ja on olemassa varmasti iso joukko niitä miehiä, joille ei vain voi jättää hyvillä mielin lasta, ja mitä ideaa on viettää omaa aikaa, jos samalla tietää, ettei kenelläkään ole kotona hyvä olla. Osa miehistä varmasti vierittää tiuskimisella ja tunteettomalla asenteella lapsille sen, että äiti lähti lenkille.
Ei näiden miehien kanssa pidä tehdä lapsia, tai ainakaan jälkeenpäin valittaa. Yhisä
Minua ärsyttää eniten se sellainen puolivillainen huitaiseminen jonka takana on ajatus, että kyllä se x eli minä aina sitten tarkistaa ja paikkaa.
Ihan sama kuka noin toimii. Aina yhtä ärsyttävää. Sellaista nulikkamaista teinikäytöstä, jota ei aikuisilla enää pitäisi tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei todennäköisesti lainkaan tajua millaista se kotona olo on.
Meillä homma repesi siihen että edes omia tiskejä ei saanut siivottua ruokapöydästä. Kaikki luisui minun hoidettavakseni.
Se kotona oleminen on lomaa verrattuna työhön. Olet oman lapsesi kanssa kotona. Olenbollut milempien lapsieni kanssa kotona yhteensä kaksi vuott, eikä ole raskasta. Jos on keskittyy vääriin asioihin ja samalla rakentelee kulisseja, niin voi ollakkin. Mikä siinä on raskasta, vaipanvaihto, vaunulenkit, imetys/ ruoanlaitto, leikkiminen, pukeminen???
Kyllä minun omassa elämässä aikuisena kaikkein helpoin ajanjakso oli silloin, kun kävin vain töissä ja mistään muusta ei tarvinnut huolehtia. Työkin oli silloin fyysisesti raskasta, mutta vastapainoksi sain levätä ja tehdä mitä halusin ilman muita velvollisuuksia. Aloittajan miehellä taitaa olla sama tilanne nytkin vaikka perheessä on vauva.
Minun elämäni helpoin vaihe oli ehdottomasti se, kun molemmat lapset oli päivähoidossa täyden päivän.
Koti pysyi siistinä, ruokarumba oli helpompi ja kesäloma oli yksinkertainen järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää eniten se sellainen puolivillainen huitaiseminen jonka takana on ajatus, että kyllä se x eli minä aina sitten tarkistaa ja paikkaa.
Ihan sama kuka noin toimii. Aina yhtä ärsyttävää. Sellaista nulikkamaista teinikäytöstä, jota ei aikuisilla enää pitäisi tavata.
Sinua ärsyttää tuo, ja joitain ärsyttää kun pitää hinkata liikaa. Suorittaja suorittaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää eniten se sellainen puolivillainen huitaiseminen jonka takana on ajatus, että kyllä se x eli minä aina sitten tarkistaa ja paikkaa.
Ihan sama kuka noin toimii. Aina yhtä ärsyttävää. Sellaista nulikkamaista teinikäytöstä, jota ei aikuisilla enää pitäisi tavata.
Sinua ärsyttää tuo, ja joitain ärsyttää kun pitää hinkata liikaa. Suorittaja suorittaa elämäänsä.
Mistä ihmeestä sinä puhut?
Jos tekee hutaisten tai ei esim tee ollenkaan, ei se ole mitään tekemistä. Viimeksi mulla meni 1,5 viikkoa saada mies hakemaan teinin makuupussi vaatehuoneesta ja ripustaa se tuulettumaan.
Ensin hän väitti ettei löydä sitä (ei ollut kuunnellut missä se on), sitten avasi väärän, sitten venkoili ja kitisi ja lopulta sai sen makuupussin sieltä kahden metrin päähän kaiteelle.
Tässä mistään suorittamisesta ole kyse, vaan aikuismaisesta käytöksestä.
Mitä te teette kotona sen vauvan kanssa, jos koti menee tuohon kuntoon? Pesukone pesee pyykit, vaatehuoltoon ei saa päivässä kulumaan yli 30 minuutin aikaa, vaikka miten viikkaisi kaikki värien mukaan. Tiskikone pesee tiskit, keittiö pysyy puhtaana, kun koneen tyhjentää aamulla ja täyttää päivän mittaan niin, ettei jätä sitä omaa lautasta ja lasia lojumaan pöydälle, vauvahan ei vielä lautasta tarvitse. Ja jos tarvitsee, saa senkin tiskikoneeseen. Likaa tai pölyä ei kerry niin paljoa, että pitää joka päivä pestä lattiat jne.
Eli mistä ihmeestä se teidän sotkuinen kotinne päivän mittaan syntyy? Omaani en tuohon kuntoon saa edes kahden lapsen kanssa. Ja jos saisin, niin miksi miehen pitäisi se siivota?
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää eniten se sellainen puolivillainen huitaiseminen jonka takana on ajatus, että kyllä se x eli minä aina sitten tarkistaa ja paikkaa.
Ihan sama kuka noin toimii. Aina yhtä ärsyttävää. Sellaista nulikkamaista teinikäytöstä, jota ei aikuisilla enää pitäisi tavata.
Tähän auttaa se, ettei paikkaa huonosti tehtyä, vaan komentaa huitaisijan takaisin ja vahtii vieressä, kun se tekee homman loppuun kunnolla. Oli huitoja sitten teini tai mies, ei se kauaa jaksa hutiloida, jos seuraus on epämiellyttävä.
Jotkut miehet yrittävät sitten marttyyriväninää, että kun mikään ei kelpaa. Siihen pitää napakasti latoa pöytään, mikä suoritustaso kelpaa ja mikä ei kelpaa.
Ensin sanotaan nätisti. Jos meno ei muutu, sanotaan vähemmän nätisti. Jos meno ei siitäkään muutu, pitää saada niin tuhannenpäiväinen raivari, että käytös varmasti muuttuu.
Älä ole lapanen.