Mikä tarve naiskollegalla on aina korostaa pienuuttaan?
Aina kun vaan pystyy keskusteluun ujuttamaan oman pienen kokonsa, hän taatusti tekee sen. Vertailee myös muihin. Itse olen pitkä ja normaalipainoinen, enkä jaksaisi noita vertailuja. Mikä tätä ihmistä vaivaa?
Kommentit (80)
Jos nyt ihan aikuisista puhutaan, ei teineistä, niin pidän oman tai muiden ulkonäön arviointia tuohon tyyliin suoraan sanottuna vähä-älyisenä. Ei tuollaista selitä vain huonot käytöstavat, vaan täytyy olla myös alhainen älykkyys.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aikuisista puhutaan, ei teineistä, niin pidän oman tai muiden ulkonäön arviointia tuohon tyyliin suoraan sanottuna vähä-älyisenä. Ei tuollaista selitä vain huonot käytöstavat, vaan täytyy olla myös alhainen älykkyys.
Ja jatkan vielä, että eihän sille mitään voi, jos jollakulla on alhainen älykkyys. Se pitää vain jättää omaan arvoonsa, paitsi, jos tölviminen kohdistuu lapsiin. Silloin on aikuisilla velvollisuus puuttua ja kyseenalaistaa tuollainen käyttäytyminen.
Ihmisillä on kaikenlaisia outouksia. Työkaverin vaimolle pitkät ja paksut sekä ilmeisen kauniit hiukset ovat maailman tärkein asia. Jopa miespuolinen työkaveri on niiden huumassa ja hyvä niin, koska kyseessä on hänen elämänkumppaninsa. Olen kuullut hiuksista niin monta kertaa, etten edes muista. En ole hänen vaimoaan edes tavannut, mutta olen nähnyt valokuvan. Erittäin kauniit pitkät hiukset, mutta kasvot niin tavalliset, etten tunnistaisi vastaantullessa. Olen joskus miettinyt, mikä hirveä tragedia olisi, jos vaimo menettäisi hiuksensa jostain syystä.
Pieniä naisia, hoikkia naisia, kauniita naisia, iloisia naisia, miesten mieleen olevia naisia, hyvinsäilyneitä naisia... inhotaan aina jos kehtaavatkun olla avoimen ylpeitä ominaisuuksista, joista muut ovat kateellisiä. Normaalisti muutkin naisetkin ymmärtävät, että kiva kun on jostain puolesta itsestään ylpeä. Kateellisia ja katkeria se kuitenkin v.i.tuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin naisille pienuus on lyhyyttä, vaikka mahtuisi pöydän alle seisomaan, muttei makaamaan.
Aivan! Ja niille pituus on isoutta, vaikka se pitkä olisi ympärysmitoiltaan pienempi kuin se lyhyt "pieni".
Juuri näin. 155 cm ja 90 kg on vähemmän kuin 175 cm ja 65 kg.
Jotenkin vaikea kuvitella naisia jotka ottaa isot rintansa jatkuvasti puheeksi :D Siis uskon kyllä, mutta en keksi esimerkkejä miten. Jotenkin epävarmalta tai huomionhakuisuudelta vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on outo tapa. Itse en ymmärrä sitä. Ok, olet pituusrajoitteinen, et saa mitä ylähyllyltä. Mitä muita puutteitasi haluat korostaa?
Lyhyet saavat kuulla aina naljailua lyhyydestään ja jossakin vaiheessa siitä puhuminen ja vitsailu saattaa tulla itsepuolustuksen muodoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aikuisista puhutaan, ei teineistä, niin pidän oman tai muiden ulkonäön arviointia tuohon tyyliin suoraan sanottuna vähä-älyisenä. Ei tuollaista selitä vain huonot käytöstavat, vaan täytyy olla myös alhainen älykkyys.
Ja jatkan vielä, että eihän sille mitään voi, jos jollakulla on alhainen älykkyys. Se pitää vain jättää omaan arvoonsa, paitsi, jos tölviminen kohdistuu lapsiin. Silloin on aikuisilla velvollisuus puuttua ja kyseenalaistaa tuollainen käyttäytyminen.
Mensan testien mukaan matemaattislooginen älykkyyteni on pisteytetty 142. Lisäksi olen oikein hyvin pärjäävä, kaunis, empaattinen ja suosittu. Saatanpa joskus mainitakin olevani jostain itsessäni tyytyväinen. Harvoin sellaiselle toki, joka siitä provosoituu, kuten vaikka sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aikuisista puhutaan, ei teineistä, niin pidän oman tai muiden ulkonäön arviointia tuohon tyyliin suoraan sanottuna vähä-älyisenä. Ei tuollaista selitä vain huonot käytöstavat, vaan täytyy olla myös alhainen älykkyys.
Ja jatkan vielä, että eihän sille mitään voi, jos jollakulla on alhainen älykkyys. Se pitää vain jättää omaan arvoonsa, paitsi, jos tölviminen kohdistuu lapsiin. Silloin on aikuisilla velvollisuus puuttua ja kyseenalaistaa tuollainen käyttäytyminen.
Mensan testien mukaan matemaattislooginen älykkyyteni on pisteytetty 142. Lisäksi olen oikein hyvin pärjäävä, kaunis, empaattinen ja suosittu. Saatanpa joskus mainitakin olevani jostain itsessäni tyytyväinen. Harvoin sellaiselle toki, joka siitä provosoituu, kuten vaikka sinulle.
Oletko tehnyt nuorena mallintöitä opiskelujen rahoittamiseksi? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aikuisista puhutaan, ei teineistä, niin pidän oman tai muiden ulkonäön arviointia tuohon tyyliin suoraan sanottuna vähä-älyisenä. Ei tuollaista selitä vain huonot käytöstavat, vaan täytyy olla myös alhainen älykkyys.
Ja jatkan vielä, että eihän sille mitään voi, jos jollakulla on alhainen älykkyys. Se pitää vain jättää omaan arvoonsa, paitsi, jos tölviminen kohdistuu lapsiin. Silloin on aikuisilla velvollisuus puuttua ja kyseenalaistaa tuollainen käyttäytyminen.
Mensan testien mukaan matemaattislooginen älykkyyteni on pisteytetty 142. Lisäksi olen oikein hyvin pärjäävä, kaunis, empaattinen ja suosittu. Saatanpa joskus mainitakin olevani jostain itsessäni tyytyväinen. Harvoin sellaiselle toki, joka siitä provosoituu, kuten vaikka sinulle.
Oletko tehnyt nuorena mallintöitä opiskelujen rahoittamiseksi? ;)
En, mistä niin päättelit? Mielenkiintoinen logiikka sinulla. Siitä ilmenee korkea älykkyys..
Jos mä näkisin kaksi hoikkaa ja ehkä treenattuakin muijaa joista toinen olisi 172cm ja toinen 155cm, niin kyllä se pidempi daami katseen takuuvarmasti kääntäisi. Lyhyys ei ole mitään parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mä näkisin kaksi hoikkaa ja ehkä treenattuakin muijaa joista toinen olisi 172cm ja toinen 155cm, niin kyllä se pidempi daami katseen takuuvarmasti kääntäisi. Lyhyys ei ole mitään parempaa.
Sitä lyhyttä naista tai yhtään ketään varmaan kovasti kiinnostaa ketä pitkä nainen vilkuilee.
Minun anoppi muistaa kanssa aina mainita, että hän kun on niin pikkuinen. No pituutta on vajaa 160 cm mutta painoa tällä matami mimmillä on vajaa 90 kg, joten pikkuinen ei ole adjektiivi joka itsellä tulee ekana mieleen.
Minulla taas on yksi kaveri joka kertoo joka kerta kun näemme kuinka nuorennäköinen hän on! Joka ainoa kerta! Joka kerta pitää vertailla kokemuksia missä on kysytty papereita ja missä ei. Kerran myös suuttui minulle ja ovimiehelle, kun muutama vuosi sitten kävimme ravintolassa missä ovimies kysyi minulta paperit muttei häneltä... Muistaa myös aina ihmetellä ääneen jos meiltä ei yhdessä jossain käydessä kysytä papereita, ”kyllä miulta täällä on aina ennen kysytty! Ainiin mutta kun sinä menit ekana niin se ajatteli että ollaan molemmat täysi-ikäisiä, itsehän näytän reilusti alle täysi-ikäiseltä!”.
Ihana ystävä muuten :-)
Nimim. tänä vuonna molemmat 30v
Vierailija kirjoitti:
Miksi siitä omasta pienuudesta pitää puhua koko ajan? Tunnen kans yhden joka ujuttaa aina mukaan maininnan omasta lyhyydestään. Miksi? Itse en tulisi edes ajatelleeksi hänen pituuttaan, jos ei itse mainitsisi.
Alapa tästä lähtien mainitsemaan aina tuon ihmisen lyhyydestä kun keskustelette. Voit lisätä lauseen loppuun vaikkapa "sinä kun olet noin lyhyt", vaikka se ei liittyisi asiaan mitenkään.
Minusta tuota pienikokoisuuden korostusta harrastavat eniten ne naiset, jotka eivät edes ole erityisen pienikokoisia, vaan ehkä hieman keskipituutta lyhyempiä ja ihan normaalipainoisia. Ehkä he ovat lapsena olleet ikäisekseen pieniä ja sen takia vieläkin näkevät itsensä jotenkin pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aikuisista puhutaan, ei teineistä, niin pidän oman tai muiden ulkonäön arviointia tuohon tyyliin suoraan sanottuna vähä-älyisenä. Ei tuollaista selitä vain huonot käytöstavat, vaan täytyy olla myös alhainen älykkyys.
Ja jatkan vielä, että eihän sille mitään voi, jos jollakulla on alhainen älykkyys. Se pitää vain jättää omaan arvoonsa, paitsi, jos tölviminen kohdistuu lapsiin. Silloin on aikuisilla velvollisuus puuttua ja kyseenalaistaa tuollainen käyttäytyminen.
Mensan testien mukaan matemaattislooginen älykkyyteni on pisteytetty 142. Lisäksi olen oikein hyvin pärjäävä, kaunis, empaattinen ja suosittu. Saatanpa joskus mainitakin olevani jostain itsessäni tyytyväinen. Harvoin sellaiselle toki, joka siitä provosoituu, kuten vaikka sinulle.
En ole aloituksessa ja sitä seuraavissa esimerkeissä mainittuun ilmiöön törmännyt aikuisten käytöksessä, mutta voihan tuollaista tietysti tehdä provosointimielessäkin. Itse varmaan paremmin tiedät miksi.
Minulla oli opiskelukaveri, joka halusi aina tietää tarkalleen vaate- jne kokoni. Hän puhui jatkuvasti siitä, että oli ennen opiskelujen alkua voittanut paikalliset missikisat. Arvuutteli, että kuinka mittamiehet poikkesivat toisistaan.
Minä olin lähinnä vaivautunut hänen seurassaan. Minua ei ole ikinä kiinnostaneet toisten mitat enkä ole myöskään mikään missifani. Jotenkin jäi sellainen vaikutelma kyseisestä henkilöstä, että se paikallismissikisojen voittaminen oli jonkinlainen huippuhetki hänen elämässään.
Hän oli ihan nätti, nuori nainen muiden nättien ja nuorten naisten seassa. Ei kiinnittänyt millään tavalla huomiota muiden nuorten naisten seassa. Olisin ymmärtänyt jos hän olisi puhunut missijuttuja toiselle missijuttujen harrastajalle. Minä en ole ikinä ollut kiinnostunut misseistä eli kovin vaikeaa oli kyllä keksiä jonkinlaista vastauksentynkää hänen rupattelulleen.
Eiväthän kaikki ihmiset ole kiinnostuneita samoista asioista ja se pitäisi huomioida arkisessa kanssakäymisessä. Varmasti esimerkiksi politiikasta tai uskonnosta puhuminen voi herättää yhtä vaivautuneita tunteita kuulijassa jos ei ole yhteisiä intressejä aiheiden suhteen.