Lue keskustelun säännöt.
Bulimiasta parantunut vastaa hetken asiallisiin kysymyksiin.
Kommentit (7)
Vierailija:
etten enää päättänyt " en ikinä enää ahmi..."
Annoin itselleni anteeksi ahmimisen. En syytellyt itseäni.
Kiva kuulla, että voit paremmin, ap! :)
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten voisin lopettaa ahmimisen ja oksentamisen. Ennen tein sitä harvoin, mutta nyt yhä useammin
Kuinka perheesi/miehesi suhtautui sinuun kun sairastit bulimiaa?
Missä kunnossa hampaasi ovat?
" Anna minulle vinkkejä
miten voisin lopettaa ahmimisen ja oksentamisen. Ennen tein sitä harvoin, mutta nyt yhä useammin"
Ahmiminen ja oksentaminen on OIRE jostakin. Kun vielä sairastin, jopa yhden karkin syöminen laukaisi sen että aloin ahmia. NYkyään voin aivan hyvin syödä herkkuja normaalisti, saan tarpeekseni ja se siitä...
Eli älä niinkään keskity oireeseen, vaan mieti mikä -olo- sinulla saa sen aikaan ja mistä se voisi johtua?
" Kaksi kysymystä:
Kuinka perheesi/miehesi suhtautui sinuun kun sairastit bulimiaa?
Missä kunnossa hampaasi ovat?"
Vanhempani ja sisarukseni eivät varsinaisesti tienneet että sairastin. Tai heidän oli vaikea käsittää/hyväkssyä sitä. Eihän siinä ahmimisessa mitään " järkeä" olekaan, siksi sitä ei ymmärrä tavallinen ihminen. Salasin asian. Kerroin että " minulla on OLLUT bulimia, vaikka se oli vieläkin.
Tästä on nyt aikaa n.10 vuotta. Olin siis n.20v kun paranin.
Hampaat ok. Mutta ruokatorven/mahalaukun tienoilla oli joku hinkkauma. Oksentaessa tuli joskus verta kurkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi siro rakenteeltani. Nykyään liikun paljon. Mutta syön myös paljon. Ihan normaalia ruokaa ja lisäksi herkuttelen myös.
Syömishäiriöisenä en harrastanut juurikaan liikuntaa.
etten enää päättänyt " en ikinä enää ahmi..."
Annoin itselleni anteeksi ahmimisen. En syytellyt itseäni.