Kokemuksia sijaisperheenä toimimisesta?

Se on sijaisperheen hyväksyttävä. Olisko kuitenkin adoptio teille parempi ratkaisu?

että vuosikausia perheessä asunut lapsi yht' äkkiä temmataan pois rakastavien sijaisvanhempien luota? Onko se silloin enää kenenkään etu? Etenkään lapsen, joka joutuu taas kerran sopeutumaan uusiin kuvioihin? Menettääkö lapsi tällöin täysin kontaktinsa sijaisvanhempiinsa? Eikö se ole julmaa? Toki biologisiin vanhempiin tulee pitää yhteyttä säännöllisesti jos tilanne sen sallii, mutta pitkäaikaissijoituksessa lapsesta tulee sijaisperheen jäsen. Miksi hänet siitä pitäisi erottaa??



-toinen kiinnostunut-

adoptiokaan ei ole poissuljettu perheessämme, mutta en kuitenkaan pidä sitä korvaavana vaihtoehtona sijaislapsille. Kuitenkin todellinen hoiva ja turva, jota lapselle tulisi tarjota, lähtee kiintymyksestä. Kuinka siis menetellään jos lapsi palautetaan vanhemmilleen? Katkaistaanko välit sijaiperheeseen tyystin?



terv. ap

Itse en tiedä pitkäaikaissijoituksesta mitään. Käsittääkseni kuitenkin sijoitus on aina tilapäinen ratkaisu

Tottakai lapselle parasta että tutut aikuiset säilyvät ympärillä

Voittehan te hakea nimenomaan pitkäaikaissijoitettuja ja yleensä narkki/skitsotaustaset eivät saa lapsiaan kovin helpolla takaisin.

En itse lähtisi hommaan mukaan, vaan adoptoisin, en muutenkaan ymmärrä moiten lapsettomille markkinoidaan sijasivanhemmuutta! Mielestäni moraalitonta!

meille on sijoitettu 1.5 vuotias lapsi, hän tuli meille 6kk ikäisenä. Semmoinen ajatus tässä sijoittamishommassa on, että jos lapsi sijoitetaan perheeseen vauvana ja hän on siinä perheessä niin kauan, että kerkeää täyttämään siinä 2 vuotta, häntä ei enää palauteta takaisin biovanhemmille. Toki poikkeuksia saattaa olla, mutta tämä on semmoinen ohjeajatus, tai miten sen nyt sanoisin.

Ja jos vanhemmat lapset ovat sijaisperheessä kauemmin kuin kaksi vuotta, silloin heitäkään ei mitä todennäköisemmin enää palauteta biovanhemmille. Biovanhempien pitää saada oma elämänsä kuntoon, saada asunto ja työpaikka ja osoittaa parin vuoden ajan olevansa taas vastuullisia olemaan lapselleen täyspainoinen vanhempi, eli jos palautus tuleekin, siinä menee kauan, eli mitään äkkiratkaisuja ei tehdä. Puhun siis pitkäaikaisen sijoituksen perheistä, erikseen on olemassa kriisiperheitä (johon lapsi tulee kriisin ajaksi ja jatkaa siitä takaisin joko bioperheeseen tai esim. lastenkotiin tms.) ja lyhytaikaisia perheitä, joista lapsi pyritäänkin palauttamaan biovanhemmille mahd. pian.

Toki tässä on aina olemassa teoriassa ainakin se mahdollisuus, että lapsi palaa takaisin biovanhemmilleen, sitä ei pidä kieltää. Sitä asiaa itsekin mietin kovasti, mutta ajatukset selkenivät minulle pride-kurssin aikana. Kuitenkin pystyn auttamaan ja vaikuttamaan lapsen elämään ja antamaan hänelle turvallisen kodin usean vuoden ajaksi, ja sillä varmasti on merkitystä lapselle ja hänen kehitykselleen. Hän varmasti saa paremmat eväät sijaisperheessä kuin esim. lastenkodissa. Ja jos palautus tuleekin, se ei tapahdu mitenkään yllättäen ja nopeasti, vaan sitä valmistellaan usean vuoden ajan. Biovanhemmilla, joiden lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan (pitkäaikaiseen)perheeseen, on usein niin vaikeita ongelmia, että niiden kuntoon saattaminen vie aikaa todella kauan.

Käy esim. pela:n sivuilla tai perhehoitoliiton sivuilla ja ota asiasta selvää! Pela ja ainakin helsingin kaupunki järjestää noita pride-kursseja ja sitä kurssia suosittelen lämpimästi, se antaa paljon pihtimisen aihetta ja eväitä sijaisvanhemmaksi ryhtyvälle!

Suosittelen sijaisperheeksi ryhtymistä, sillä perheistä on suuri pula ja lapset tarvitsevat turvallisen kodin! Tämä on ollut meille ainakin todella ihanaa ja antoisaa aikaa tämä kulunut vuosi, jona aikana lapsi on meillä ollut!

Kiitos vastauksistanne:) Meillä siis on jo kaksi biologista lasta, mutta tuntuu että rakkautta riittäisi vielä muillekkin. Haluaisin turvata edes yhdelle kovaonniselle lapselle paremman tulevaisuuden.



Yhteydenpito vanhempiin ei ole meille missään nimessä ongelma. Pelkona siis ainoastaan on, jos vuosia perheessämme asunut lapsi, siis perheenjäsenemme, temmattaisiin perheestämme yht' äkkiä pois... Siinähän korostuisi bio-vanhempien etu, ei lapsen.



Odotamme pride-kurssia jo innolla ja toivonkin sen selkiyttävän vielä ajatuksiamme. Toivon yhä hartaasti kaikenlaisia kokemuksia sijaiperheistä!! Mitkä asiat ovat olleet vaikeimpia? Entä hyvät puolet?

En yksinkertaisesti pystyisi luopumaan lapsesta, kun taas olisi aika kokeilla voisiko se huumeäiti nyt huolehtia lapsestaan. Toista lasta meille kaivataan kovasti ja adoptiojonossa olemme.

sekä pystyy tarjoamaan lapselle paljon. Eli kannustaisin sijaisperheeksi ryhtymistä, jos vain rahkeet riittää! =)

Onko pelko aiheellinen tai ylipäätään todellinen pitkäaikaisijoituksessa? Miten siinä perustellaan lapsen etu??

Onko kukaan ajatellut miltä tuntuu perheen omasta lapsesta, kun perheeseen tulee yhtäkkiä uusi jäsen? Vanhemmillani on ollut vuosien ajan useita sijoituslapsia (me omat aikuiset lapset siis nyt jo pois kotoa muuttaneita), ja täytyy myöntää että alusta asti olemme vihanneet ajatusta sijoituslapsista! Sisaruksina pitäisi olevinaan heitä pitää, vaikka inho vieraita kotonamme asuvia lapsia kohtaan on vain kasvanut ajan myötä. Nykyisin saammekin me biologiset lapset tulla toimeen yksin vanhempiemme keskittyessä täysin sijoituslapsiin. Karmea tilanne!!

Jalo ajatus sinänsä ottaa sijoituslapsi, mutta kyllä siinä usein perheen sisäiset välit kärsivät. Mielenkiintoista ettei missään mediassa ole asiaa käsitelty sijoitusvanhempien omien biologisten lasten kannalta.

Eipä aina tule asioita mieleen tarpeeksi monelta kantilta. Mukavaa kun tänne saatiin sisarkommenttejakin:) TOivottavasti lisää tulee, nimittäin minullekkin aihe on polttava:)

T. Se sivusta yhtä perhettä seurannut. Lasten mummo joskus on minulle sanonut, että häntä vähän harmittaa perheen biolasten puolesta. Toisaalta ei kai se hirveästi eroa suurperheestä, ja ainakin perheessä on todella sosiaaliset lapset.

Siellä perhehoitoliitto on vastaillut kysymyksiin sijaisvanhemmuudesta. Käykää siellä lueskelemassa. Siellä mm. lukee, että suunnilleen 5% sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista palaa koteihinsa. Jos on arvattavissa, että lapset palaavat koteihinsa, heidät sijoitetaan ehkä mieluummin perhekoteihin tms. kuin yksittäisiin sijaisperheisiin.



Itse olen juuri käynyt sijaisperhevalmennuksen ja toimimme tällä hetkellä tukiperheenä. Tukiperheenä on ihan hyvä aloittaa, jos harkitsee sijaisvanhemmuutta. Meillä käy yksi poika kerran kuussa yhden viikonlopun ajan ja joskus tulevaisuudessa tarkoituksena on, että mekin saisimme sijaislapsen tai useampia meille asumaan.

Vanhemmat, joiden lapsi on syystä tai toisesta (usein kuitenkin päihteiden käytön vuoksi) huostaanotettu, syyttävät yleensä kaikkia muita kuin itseään ongelmistaan. Usein heidän käyttäytymisensä on myös ennalta arvaamatonta. Hirvittävän usein sijaisvanhemmat saavat biologisten vanhempien taholta syytä niskoillensa, vaikka eivät ole muuta tehneet kuin yrittäneet auttaa ja rakastaa vierasta lasta. Sijaisvanhemmat saavat kestää äärettömän paljon tuskaa nähdessään aikuisten ihmisten käyttäytyvän välillä käsittämättömän järjettömästi! Sijaislapsi joutuu usein elämään vaikeiden ja ristiriitaisten tunteiden värittämässä maailmassa.

Sijaisvanhempana oleminen on varmasti todella rankkaa ja siinä hommassa tarvitsee olla suuri sydän ja pitkä pinna!!! Monet lapset tarvitsevat hyviä koteja. He, jotka uskovat pystyvänsä toimimaan sijaisvanhempana, niin teitä todella tarvitaan!!!

Olen jo useita viikkoja toivonut sydämeni pohjasta, että huumeita käyttävän pikkusiskoni lapset (3-ja 4-vuotias) pääsisivät hyvään perheeseen, jossa heitä jaksettaisiin kasvattaa ja rakastaa. Tällä hetkellä he ovat lastenkodissa ja odottavat sopivaa perhettä. Joka ilta mietin ja rukoilen, että he saisivat hyvän tulevaisuuden ja turvallisen rakastavan perheen. Myöskin pelkään sitä, jos siskoni heidät jonain päivänä onnistuu saamaan takaisin itselleen ja heidän tulevaisuutensa olisi taas vaakalaudalla. Silloin itkisin taas useana iltana itseni uneen ja miettisin, mitä lapsiparat ehkä taas joutuvat näkemään ja kokemaan.

Jaksamista ja paljon voimahaleja kaikille sijaisvanhemmille ja heille, jotka sitä suunnittelevat. Olette ihania ja jaksavia ihmisiä.

minkähänlaiset mahdollisuudet naisparilla olisi saada sijaislapsi?Ainakin tiedän yhden miesparin pääkaupunkiseudulta jolla on kaksi sijaislasta.

Minuakin kiinnostaisi kovasti. Meillä yksi biolapsi 2 vuotta ja kaipaisimme myös sijoituslasta. Toisaalta vielä yksi biolapsikin on tervetullut vaikkapa parin vuoden päästä.. Kertokaahan tulisiko lapset näin liian tiuhaan? Kertokaa mitä tahansa kommentteja sijaisvanhemmuudesta!

naimisissa? Työt jne... Kova syyni on ennenkuin sossun läpäisee. Kuulostatte että hakisitte lasta täydentämään perheenne ja silloin olette aivan väärillä jäljillä!!!

takaisin vanhemmille. Kyllä se oli sijaisvanhemmille äärettömän kova paikka. Äiti sanoi, että tuntui melkein siltä kuin olisi lapsi kuollut.