Lue keskustelun säännöt.
Avomieheni ei syty minusta enää - onko tässä mitään tehtävää...
06.08.2019 |
Ollaan oltu yhdessä n. 2-3 vuotta ja asuttu yhdessä reilu vuosi. Tää yhdessäasumisen aika on ollut aika riitaisaa, mm. kun kummallakin lapsia niin perheiden yhdistämisen vaikeus ym. ym. Ollaan kyllä aika erilaisia ihmisiä näköjään myös sen suhteen, mitä parisuhde meille merkitsee.
No, mutta. Mä haluan tässä suhteessa usein. Olen löytänyt itseni seksuaalisesti ja nyt tuntuu että menen ihan hukkaan, kun nyt näin 4-kymppisenä tykkäisin harrastaa seksiä ja pitää toista hyvänä.
Minä teen kaikki aloitteet 99%:sti, se jo syö mua. Toisaalta mies kovasti sytyttää mua, jo sen lähellä olo.
En ole ennen kokenut ihan tällaista.
Mies välilllä torjuu, sillä selvästi pyörii päässä kaikki muut asiat (tyypillinen miksi NAISET ei yleensä halua, kun stressaavat kotitöistä, lastenhoidosta, töistä...) Toki yritän ja kannan oman osani esim. kotitöistä jne. niin etät ei pitäisi siinäkään olla ongelma.
Välillä se tuntuu suostuvan vaan mua miellyttääkseen / konflikti avälttääkseen, mutta on sekin ikävää etten saa sitä millään syttymään niin että homma toimisi, siis kiihottumaan.
Sitten jotenkin yritetään mutta hän ei saa usein edes tyydytystä.
Tää on niin kauhean surullista.
Mä en uskalla oikein siihenkään mennä, etten tekisi aloitteita koska sitten varmana koko homma kuivuu kasaan - hän varmasti pystyisi olemaan helposti ilman viikkoja (on ollutkin kertomansa mukaan, kai avioliitossaankin).
Enkä pysty olemaan, mua niin haluttaa välillä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Aika vähän aikaa olette olleet yhdessä ja nyt jo noin. Me, vaimo ja minä oltu noin 17 v, meillä.lapsia.
Meillä todella hyvä seksielämä. En tunne halujen hiipumista vuosista huolimatta. Seksielämäämme olemme piristäneet:Asuilla, vaimolle, sauvoilla, vaimolle,vaimon asuista toki minäkin nautin, asut ihan normi yöasuja, hameita, ei mitään kovin erikoisia.
Tottakai välillä on kausia milloin peitto ei niin paljoa heilu. Mutta keskimääräinen tilanne pidetään hyvänä. Kaiken lähtökohta on puhuminen ja puhuminen seksistä ja kaikesta mitä siihen kuuluu. Tämä ei ole kehu meidän tilanteestamme vaan toteamus, että puhuminen on ainakin meillä se mikä suhteessa tärkeimpiä asioita myös parantaa seksielämäämmme.
Tiedän, että sivuutin uusiokuvionne tuossa, mutta on meilläkin ongelmamme, milloin talous tiukoilla, milloin muutakin, silti seksikästä yritetään nauttia. Ja ratkaista elämän tuomia ongelmia ja tilanteita. Hyvä seksielämä on myös elämän/elämässä esiintyviin ongelmiin vähän kuin hetkellinen pakopaikka nauttiin yhteisestä nautinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko seksielämä ikinä ollut kunnossa? Onko miehellä pornoaddiktio? Se tuntuu selittävän miesten haluttomuuden nykyään täysin.
Tämä on taas tätä halujen erilaisuutta ja mihin se johtaa... Kanivaihe alkaa olla ohi ja pitäisi alkaa sopeutua kummankin luontaiseen seksihaluun.
Enemmän haluava joutuu alakynteen, koska se on se haluton, joka päättää milloin seksiä on ja millaista se on. Johtaa siihen, että halukkaampi yrittää yhä enemmän saada toista suostumaan seksiin, käyttää kaikki mahdolliset miellytyskeinot - tuloksetta. Haluttomampi ei halua muuttaa tilannetta, koska tietää että toiselta saa seksiä ihan milloin vain (ei tarvitse kuin suostua silloin kun sattuu huvittamaan). Jatkuva vonkaaminen lisäksi alkaa hiljalleen ärsyttää, sitä kautta vähentää seksihaluja ja aletaan sen vuoksi torjua.
Se mitä voit tehdä tilanteessa, liittyy juurikin tämän valta-aseman murtamiseen. Saattaa olla vielä mahdollista, lopeta aloitteiden tekeminen kokonaan ja katso mihin tilanne johtaa. Samalla näet hyvin selkeästi kannattaako edes yrittää jatkaa suhdetta. Tuntuu ehkä kylmältä ja ketuttaa olla puutteessa, mutta tämä taitaa olla ainoa tapa selvittää kuinka paljon/usein hän lopulta haluaa sinua. Kun hän tekee sitten lopulta kaivatun aloitteen, ole seksissä täysillä mukana. Tiedän itse tällaisena halukkaampana parista, että se ei todellakaan ole helppoa, mutta - kun se siippa lopulta tekee aloitteen, se palkitsee odotuksen.
Jos hänen tahtinsa on kuitenkin luontaisesti kerran kuussa ja sulla about kerran päivässä (tai ainakin useita kertoja viikossa), vaikuttaa kyllä aika epäsuhtaiselta. En tiedä jäisinkö miten pitkäksi aikaa odottelemaan asian selviämistä, jos olisi noinkin lyhyt yhteiselo takana... Ikäväähän se on jos tällaien asian vuoksi parisuhde kariutuu, mutta kun toista nyt ei oikein voi muuttaa, vain itseä.
Tietysti kannattaa mahdollisimman avointa keskustelua käydä asiasta, ennen kuin alat omia himojasi himmailemaan ja tuoda esille, että hänen kerta/pari kuussa ei sulle missään tapauksessa riitä ja kertoa mikä riittäisi, kysyä suoraan että mihin saakka hän olisi valmis tulemaan vastaan ja että olisiko mahdollista sovittavalla tahdilla tehdä about puolete aloitteista. Kertoa että jos ei kompromissia löydy, et tiedä oletko oikeasti valmis jatkamaan ja elämään tulevan suhteenne loppuun saakka jatkuvassa puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko seksielämä ikinä ollut kunnossa? Onko miehellä pornoaddiktio? Se tuntuu selittävän miesten haluttomuuden nykyään täysin.
Kyllä meillä seurusteluaikana oli sen about ekan vuoden hyvää seksiä. Toiko yhteenmuutto ja liika läheisyys sitten liikaa tuttuutta hänelle? Olenko minä liian aktiivinen ja se ahdistaa? Ja kaikki riidat vielä päälle...
Mutta nyt tuntuu että vaikka olisi ollut riidatontakin ja kaikki pitäisi olla hyvin ja on käsittääkseni levännyt eikä yliväsynyt jne. niin silti ei seiso..
En usko että katsoo pornoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksielämä ikinä ollut kunnossa? Onko miehellä pornoaddiktio? Se tuntuu selittävän miesten haluttomuuden nykyään täysin.
Kyllä meillä seurusteluaikana oli sen about ekan vuoden hyvää seksiä. Toiko yhteenmuutto ja liika läheisyys sitten liikaa tuttuutta hänelle? Olenko minä liian aktiivinen ja se ahdistaa? Ja kaikki riidat vielä päälle...
Mutta nyt tuntuu että vaikka olisi ollut riidatontakin ja kaikki pitäisi olla hyvin ja on käsittääkseni levännyt eikä yliväsynyt jne. niin silti ei seiso..
En usko että katsoo pornoa.
ap
Kyllä 99,9% miehistä katsoo, eli se on aivan selvä asia, vaikka naiset usein kuvittelevat täysin muuta. Mutta se on eri asia kuinka paljon, ja vaikuttaako suhteeseen. Tietenkin jos on tyydyttänyt itsensä monta kertaa päivässä, ei enää puolisolle riitä haluja. Sinuna kysyisin tästäkin asiasta suoraan, ja ylipäätänsä keskustelisin tilanteesta ihan suoraan. Eri asia saako rehellisiä vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M48 kirjoitti:
Tämä on taas tätä halujen erilaisuutta ja mihin se johtaa... Kanivaihe alkaa olla ohi ja pitäisi alkaa sopeutua kummankin luontaiseen seksihaluun.
Enemmän haluava joutuu alakynteen, koska se on se haluton, joka päättää milloin seksiä on ja millaista se on. Johtaa siihen, että halukkaampi yrittää yhä enemmän saada toista suostumaan seksiin, käyttää kaikki mahdolliset miellytyskeinot - tuloksetta. Haluttomampi ei halua muuttaa tilannetta, koska tietää että toiselta saa seksiä ihan milloin vain (ei tarvitse kuin suostua silloin kun sattuu huvittamaan). Jatkuva vonkaaminen lisäksi alkaa hiljalleen ärsyttää, sitä kautta vähentää seksihaluja ja aletaan sen vuoksi torjua.
Se mitä voit tehdä tilanteessa, liittyy juurikin tämän valta-aseman murtamiseen. Saattaa olla vielä mahdollista, lopeta aloitteiden tekeminen kokonaan ja katso mihin tilanne johtaa. Samalla näet hyvin selkeästi kannattaako edes yrittää jatkaa suhdetta. Tuntuu ehkä kylmältä ja ketuttaa olla puutteessa, mutta tämä taitaa olla ainoa tapa selvittää kuinka paljon/usein hän lopulta haluaa sinua. Kun hän tekee sitten lopulta kaivatun aloitteen, ole seksissä täysillä mukana. Tiedän itse tällaisena halukkaampana parista, että se ei todellakaan ole helppoa, mutta - kun se siippa lopulta tekee aloitteen, se palkitsee odotuksen.
Jos hänen tahtinsa on kuitenkin luontaisesti kerran kuussa ja sulla about kerran päivässä (tai ainakin useita kertoja viikossa), vaikuttaa kyllä aika epäsuhtaiselta. En tiedä jäisinkö miten pitkäksi aikaa odottelemaan asian selviämistä, jos olisi noinkin lyhyt yhteiselo takana... Ikäväähän se on jos tällaien asian vuoksi parisuhde kariutuu, mutta kun toista nyt ei oikein voi muuttaa, vain itseä.
Tietysti kannattaa mahdollisimman avointa keskustelua käydä asiasta, ennen kuin alat omia himojasi himmailemaan ja tuoda esille, että hänen kerta/pari kuussa ei sulle missään tapauksessa riitä ja kertoa mikä riittäisi, kysyä suoraan että mihin saakka hän olisi valmis tulemaan vastaan ja että olisiko mahdollista sovittavalla tahdilla tehdä about puolete aloitteista. Kertoa että jos ei kompromissia löydy, et tiedä oletko oikeasti valmis jatkamaan ja elämään tulevan suhteenne loppuun saakka jatkuvassa puutteessa.
Kiitos ajatuksista!
Juu on tätäkin asiaa erinäisissä keskusteluissa vähän sivuttu... olen kertonut mm. että tuntuu pahalta elää puutteessa. Olen muutamaan otteeseen kertonut että juuri hän sytyttää mua, mutta että ymmärrän häntäkin, olen ollut itse ehkä vähän samanlainen joskus nuorempana avioliitossani.
Tuntuu että "kompromissi" tähän nyt on juurikin hänen puoleltaan, että yrittää sitten olla mukana "väkisin", mutta kyllä se tuntuu aika kauhealta kun toinen ei syty, hyväilyt on pieniä ja mekaanisia, koet koko ajan että toinen ei ole oikein mukana vaan on vain "pakosta" ja jotenkin puoliunessa tai muissa ajatuksissa...
Eli seksiä siis on jopa 2-3 kertaa viikossa (no mä haluaisin nykyään välillä vieläkin useammin :D ), mutta niin kaipaan että toinen olisi se joka myös oma-aloitteisesti hyväilee mua, osallistuu ja ohjailee, eikä vain makaa ja ehkä silitä vähän jotain kohtaa ja sitten kun pyytää niin tekee jotain; tai ehkä välillä tekee sitten oma-aloitteisesti mutta ei aina.
Ollaan tehty parisuhdekurssilla sopimus että kummankin puolelta tulisi ainakin kerran viikossa aloite ja hän sitä sopimusta oli itse kirjoittamassa, mutta ei tuo ole toteutunut.
Mä en nyt tiedä enää mistä mulle tulee enemmän huono olla, siitä että hän kieltäytyy, vai että seksi on sitten sellaista kun nyt.
Ja on kyllä tullut muutama kilo lisää, mutta en kai mä nyt sen takia voi olla muuttunut niin epämiellyttäväksi. En mä mikään varsinaisesti lihava ole; hänen aiemmista ne pari jotka tiedän, ovat enemmän ylipainoisia.
ap
Tiedän tunteen, olen nyt eronnut vastaavasta mutta liitossani en saanut viimeiseen kymmeneeen vuoteen juuri koskealaan - tai siis koskemiset torjuttiin ja alusta asti olin se joka teki aina alotteen. tuo tilanne johtaa ennemmin tai myöhemmin eroon tai johonkin kolmansiin pyöriin tms... Mun neuvo on että lähe ajoissa hukkaat elämäsi tuossa. Minä pysyin liitossa lasten takia mutta teillä jos ei ole yhteisiä niin tee rohkeesti päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä on se vaihe (kanivaiheen jälkeen kuten joku sanoi) että ihastumien ja rakastuminen pitäisi muuttua rakkaudeksi. Eli arki. Jos oikeasti olette vähän kaikessa erilaisia niin ei se helpommaksi muutu. Alussa niihin ei vain kiinnitä huomiota.
Taas kysymys, että mitä miehesi antaa vastaukseksi kysymykseen miksi ei halua? Jos sanoo emt niin kai se on kylmä tosiasia ettei sinusta kiihotu eikä sinua himoitse. Ja jos viel mies joka ei pysty vain mekaanista sekstailua harrastamaan vaan vaatii tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Sepä on se vaihe (kanivaiheen jälkeen kuten joku sanoi) että ihastumien ja rakastuminen pitäisi muuttua rakkaudeksi. Eli arki. Jos oikeasti olette vähän kaikessa erilaisia niin ei se helpommaksi muutu. Alussa niihin ei vain kiinnitä huomiota.
Taas kysymys, että mitä miehesi antaa vastaukseksi kysymykseen miksi ei halua? Jos sanoo emt niin kai se on kylmä tosiasia ettei sinusta kiihotu eikä sinua himoitse. Ja jos viel mies joka ei pysty vain mekaanista sekstailua harrastamaan vaan vaatii tunnetta.
No esim. häntä ei kuulemma innosta, jos on riitaa yms. Tai on nukkunut huonosti. Tai jos kuuluu lasten ääniä (huomaan että on hankalampaa silloin kun hänen lapset on meillä, eli puolet ajasta) tai saa pelätä että ne yllättää.
Mutta kun nyt ei tuntunut sytyttävän vaikka kaikki piti olla ihan ok, ei riitoja, oli nukkunut, viikonloppu, hänen lapset ei meillä, oli ollut pienellä työmatkallakin eli saanut vähän etäisyyttä (enkä usko että siellä on mitään epäilyttävää touhunnut, oli kai niillä sen verran tiukka aikataulu ja kenen kanssa edes olisi..)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksielämä ikinä ollut kunnossa? Onko miehellä pornoaddiktio? Se tuntuu selittävän miesten haluttomuuden nykyään täysin.
Kyllä meillä seurusteluaikana oli sen about ekan vuoden hyvää seksiä. Toiko yhteenmuutto ja liika läheisyys sitten liikaa tuttuutta hänelle? Olenko minä liian aktiivinen ja se ahdistaa? Ja kaikki riidat vielä päälle...
Mutta nyt tuntuu että vaikka olisi ollut riidatontakin ja kaikki pitäisi olla hyvin ja on käsittääkseni levännyt eikä yliväsynyt jne. niin silti ei seiso..
En usko että katsoo pornoa.
ap
Kyllä 99,9% miehistä katsoo, eli se on aivan selvä asia, vaikka naiset usein kuvittelevat täysin muuta. Mutta se on eri asia kuinka paljon, ja vaikuttaako suhteeseen. Tietenkin jos on tyydyttänyt itsensä monta kertaa päivässä, ei enää puolisolle riitä haluja. Sinuna kysyisin tästäkin asiasta suoraan, ja ylipäätänsä keskustelisin tilanteesta ihan suoraan. Eri asia saako rehellisiä vastauksia.
Hieman kumoan prosenttejasi. En ole ikinä katsonut pornoa. En oikeastaan ymmärrä mitä hienoa on katsella toisten naintia. En käsitä sitä.
17v kommentin tekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksielämä ikinä ollut kunnossa? Onko miehellä pornoaddiktio? Se tuntuu selittävän miesten haluttomuuden nykyään täysin.
Kyllä meillä seurusteluaikana oli sen about ekan vuoden hyvää seksiä. Toiko yhteenmuutto ja liika läheisyys sitten liikaa tuttuutta hänelle? Olenko minä liian aktiivinen ja se ahdistaa? Ja kaikki riidat vielä päälle...
Mutta nyt tuntuu että vaikka olisi ollut riidatontakin ja kaikki pitäisi olla hyvin ja on käsittääkseni levännyt eikä yliväsynyt jne. niin silti ei seiso..
En usko että katsoo pornoa.
ap
Kyllä 99,9% miehistä katsoo, eli se on aivan selvä asia, vaikka naiset usein kuvittelevat täysin muuta. Mutta se on eri asia kuinka paljon, ja vaikuttaako suhteeseen. Tietenkin jos on tyydyttänyt itsensä monta kertaa päivässä, ei enää puolisolle riitä haluja. Sinuna kysyisin tästäkin asiasta suoraan, ja ylipäätänsä keskustelisin tilanteesta ihan suoraan. Eri asia saako rehellisiä vastauksia.
Hieman kumoan prosenttejasi. En ole ikinä katsonut pornoa. En oikeastaan ymmärrä mitä hienoa on katsella toisten naintia. En käsitä sitä.
Tämä pornoprosentin sanojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M48 kirjoitti:
Tämä on taas tätä halujen erilaisuutta ja mihin se johtaa... Kanivaihe alkaa olla ohi ja pitäisi alkaa sopeutua kummankin luontaiseen seksihaluun.
Enemmän haluava joutuu alakynteen, koska se on se haluton, joka päättää milloin seksiä on ja millaista se on. Johtaa siihen, että halukkaampi yrittää yhä enemmän saada toista suostumaan seksiin, käyttää kaikki mahdolliset miellytyskeinot - tuloksetta. Haluttomampi ei halua muuttaa tilannetta, koska tietää että toiselta saa seksiä ihan milloin vain (ei tarvitse kuin suostua silloin kun sattuu huvittamaan). Jatkuva vonkaaminen lisäksi alkaa hiljalleen ärsyttää, sitä kautta vähentää seksihaluja ja aletaan sen vuoksi torjua.
Se mitä voit tehdä tilanteessa, liittyy juurikin tämän valta-aseman murtamiseen. Saattaa olla vielä mahdollista, lopeta aloitteiden tekeminen kokonaan ja katso mihin tilanne johtaa. Samalla näet hyvin selkeästi kannattaako edes yrittää jatkaa suhdetta. Tuntuu ehkä kylmältä ja ketuttaa olla puutteessa, mutta tämä taitaa olla ainoa tapa selvittää kuinka paljon/usein hän lopulta haluaa sinua. Kun hän tekee sitten lopulta kaivatun aloitteen, ole seksissä täysillä mukana. Tiedän itse tällaisena halukkaampana parista, että se ei todellakaan ole helppoa, mutta - kun se siippa lopulta tekee aloitteen, se palkitsee odotuksen.
Jos hänen tahtinsa on kuitenkin luontaisesti kerran kuussa ja sulla about kerran päivässä (tai ainakin useita kertoja viikossa), vaikuttaa kyllä aika epäsuhtaiselta. En tiedä jäisinkö miten pitkäksi aikaa odottelemaan asian selviämistä, jos olisi noinkin lyhyt yhteiselo takana... Ikäväähän se on jos tällaien asian vuoksi parisuhde kariutuu, mutta kun toista nyt ei oikein voi muuttaa, vain itseä.
Tietysti kannattaa mahdollisimman avointa keskustelua käydä asiasta, ennen kuin alat omia himojasi himmailemaan ja tuoda esille, että hänen kerta/pari kuussa ei sulle missään tapauksessa riitä ja kertoa mikä riittäisi, kysyä suoraan että mihin saakka hän olisi valmis tulemaan vastaan ja että olisiko mahdollista sovittavalla tahdilla tehdä about puolete aloitteista. Kertoa että jos ei kompromissia löydy, et tiedä oletko oikeasti valmis jatkamaan ja elämään tulevan suhteenne loppuun saakka jatkuvassa puutteessa.
Kiitos ajatuksista!
Juu on tätäkin asiaa erinäisissä keskusteluissa vähän sivuttu... olen kertonut mm. että tuntuu pahalta elää puutteessa. Olen muutamaan otteeseen kertonut että juuri hän sytyttää mua, mutta että ymmärrän häntäkin, olen ollut itse ehkä vähän samanlainen joskus nuorempana avioliitossani.
Tuntuu että "kompromissi" tähän nyt on juurikin hänen puoleltaan, että yrittää sitten olla mukana "väkisin", mutta kyllä se tuntuu aika kauhealta kun toinen ei syty, hyväilyt on pieniä ja mekaanisia, koet koko ajan että toinen ei ole oikein mukana vaan on vain "pakosta" ja jotenkin puoliunessa tai muissa ajatuksissa...
Eli seksiä siis on jopa 2-3 kertaa viikossa (no mä haluaisin nykyään välillä vieläkin useammin :D ), mutta niin kaipaan että toinen olisi se joka myös oma-aloitteisesti hyväilee mua, osallistuu ja ohjailee, eikä vain makaa ja ehkä silitä vähän jotain kohtaa ja sitten kun pyytää niin tekee jotain; tai ehkä välillä tekee sitten oma-aloitteisesti mutta ei aina.
Ollaan tehty parisuhdekurssilla sopimus että kummankin puolelta tulisi ainakin kerran viikossa aloite ja hän sitä sopimusta oli itse kirjoittamassa, mutta ei tuo ole toteutunut.
Mä en nyt tiedä enää mistä mulle tulee enemmän huono olla, siitä että hän kieltäytyy, vai että seksi on sitten sellaista kun nyt.
Ja on kyllä tullut muutama kilo lisää, mutta en kai mä nyt sen takia voi olla muuttunut niin epämiellyttäväksi. En mä mikään varsinaisesti lihava ole; hänen aiemmista ne pari jotka tiedän, ovat enemmän ylipainoisia.
ap
Tuo Ap kommentti meni kyllä multa ohi, että "ei seiso" aiemmasta kommentistasi.. öö, jos nyt en kovin väärässä ole, aika harva kalu jää löysäksi, kun daami imee hellästi mutta riittävällä imulla, koska alipaine hoitaa kalun kyllä pystyyn (eli veret paisuvaiseen)... Ja jos suuhoito on samalla miellyttävää (kieli ja liikettä mukana), vaikee siinä on olla kiihottumatta samalla. Onko kokeiltu ja millaiset tulokset? Tokihan daamin antaman suihinoton päätteeksi naiminen on hiukan eri asia kuin aloite seksiin, mutta tämä yksityiskohta jäi huomaamatta, niin en malttanut olla kysymättä ;)
Vierailija kirjoitti:
17v kommentin tekijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksielämä ikinä ollut kunnossa? Onko miehellä pornoaddiktio? Se tuntuu selittävän miesten haluttomuuden nykyään täysin.
Kyllä meillä seurusteluaikana oli sen about ekan vuoden hyvää seksiä. Toiko yhteenmuutto ja liika läheisyys sitten liikaa tuttuutta hänelle? Olenko minä liian aktiivinen ja se ahdistaa? Ja kaikki riidat vielä päälle...
Mutta nyt tuntuu että vaikka olisi ollut riidatontakin ja kaikki pitäisi olla hyvin ja on käsittääkseni levännyt eikä yliväsynyt jne. niin silti ei seiso..
En usko että katsoo pornoa.
ap
Kyllä 99,9% miehistä katsoo, eli se on aivan selvä asia, vaikka naiset usein kuvittelevat täysin muuta. Mutta se on eri asia kuinka paljon, ja vaikuttaako suhteeseen. Tietenkin jos on tyydyttänyt itsensä monta kertaa päivässä, ei enää puolisolle riitä haluja. Sinuna kysyisin tästäkin asiasta suoraan, ja ylipäätänsä keskustelisin tilanteesta ihan suoraan. Eri asia saako rehellisiä vastauksia.
Hieman kumoan prosenttejasi. En ole ikinä katsonut pornoa. En oikeastaan ymmärrä mitä hienoa on katsella toisten naintia. En käsitä sitä.
Tämä pornoprosentin sanojalle.
Niin ja olet siis mies? No sitten kuulut siihen pienen pieneen vähemmistöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla pornolle menetetty tapaus sunkin ukkos, vaihda maisemaa.
> Avomieheni ei syty minusta enää - onko tässä mitään tehtävää...
> Ollaan oltu yhdessä n. 2-3 vuotta ja asuttu yhdessä reilu vuosi. Tää yhdessäasumisen aika on
> ollut aika riitaisaa, mm. kun kummallakin lapsia niin perheiden yhdistämisen vaikeus ym. ym.
Onko teillä yhteisymmärrys kuinka lasten kanssa toimitaan?
Jos toinen on aikuisen roolissa lasten kasvatuksen suhteen ja toinen sitten hyppää lasten vaatimusten perässä niin silloin hyvin herkästi asetelma näkyy myös syttymisessä.
Ainakin meillä on näin.
M48 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M48 kirjoitti:
Tämä on taas tätä halujen erilaisuutta ja mihin se johtaa... Kanivaihe alkaa olla ohi ja pitäisi alkaa sopeutua kummankin luontaiseen seksihaluun.
Enemmän haluava joutuu alakynteen, koska se on se haluton, joka päättää milloin seksiä on ja millaista se on. Johtaa siihen, että halukkaampi yrittää yhä enemmän saada toista suostumaan seksiin, käyttää kaikki mahdolliset miellytyskeinot - tuloksetta. Haluttomampi ei halua muuttaa tilannetta, koska tietää että toiselta saa seksiä ihan milloin vain (ei tarvitse kuin suostua silloin kun sattuu huvittamaan). Jatkuva vonkaaminen lisäksi alkaa hiljalleen ärsyttää, sitä kautta vähentää seksihaluja ja aletaan sen vuoksi torjua.
Se mitä voit tehdä tilanteessa, liittyy juurikin tämän valta-aseman murtamiseen. Saattaa olla vielä mahdollista, lopeta aloitteiden tekeminen kokonaan ja katso mihin tilanne johtaa. Samalla näet hyvin selkeästi kannattaako edes yrittää jatkaa suhdetta. Tuntuu ehkä kylmältä ja ketuttaa olla puutteessa, mutta tämä taitaa olla ainoa tapa selvittää kuinka paljon/usein hän lopulta haluaa sinua. Kun hän tekee sitten lopulta kaivatun aloitteen, ole seksissä täysillä mukana. Tiedän itse tällaisena halukkaampana parista, että se ei todellakaan ole helppoa, mutta - kun se siippa lopulta tekee aloitteen, se palkitsee odotuksen.
Jos hänen tahtinsa on kuitenkin luontaisesti kerran kuussa ja sulla about kerran päivässä (tai ainakin useita kertoja viikossa), vaikuttaa kyllä aika epäsuhtaiselta. En tiedä jäisinkö miten pitkäksi aikaa odottelemaan asian selviämistä, jos olisi noinkin lyhyt yhteiselo takana... Ikäväähän se on jos tällaien asian vuoksi parisuhde kariutuu, mutta kun toista nyt ei oikein voi muuttaa, vain itseä.
Tietysti kannattaa mahdollisimman avointa keskustelua käydä asiasta, ennen kuin alat omia himojasi himmailemaan ja tuoda esille, että hänen kerta/pari kuussa ei sulle missään tapauksessa riitä ja kertoa mikä riittäisi, kysyä suoraan että mihin saakka hän olisi valmis tulemaan vastaan ja että olisiko mahdollista sovittavalla tahdilla tehdä about puolete aloitteista. Kertoa että jos ei kompromissia löydy, et tiedä oletko oikeasti valmis jatkamaan ja elämään tulevan suhteenne loppuun saakka jatkuvassa puutteessa.
Kiitos ajatuksista!
Juu on tätäkin asiaa erinäisissä keskusteluissa vähän sivuttu... olen kertonut mm. että tuntuu pahalta elää puutteessa. Olen muutamaan otteeseen kertonut että juuri hän sytyttää mua, mutta että ymmärrän häntäkin, olen ollut itse ehkä vähän samanlainen joskus nuorempana avioliitossani.
Tuntuu että "kompromissi" tähän nyt on juurikin hänen puoleltaan, että yrittää sitten olla mukana "väkisin", mutta kyllä se tuntuu aika kauhealta kun toinen ei syty, hyväilyt on pieniä ja mekaanisia, koet koko ajan että toinen ei ole oikein mukana vaan on vain "pakosta" ja jotenkin puoliunessa tai muissa ajatuksissa...
Eli seksiä siis on jopa 2-3 kertaa viikossa (no mä haluaisin nykyään välillä vieläkin useammin :D ), mutta niin kaipaan että toinen olisi se joka myös oma-aloitteisesti hyväilee mua, osallistuu ja ohjailee, eikä vain makaa ja ehkä silitä vähän jotain kohtaa ja sitten kun pyytää niin tekee jotain; tai ehkä välillä tekee sitten oma-aloitteisesti mutta ei aina.
Ollaan tehty parisuhdekurssilla sopimus että kummankin puolelta tulisi ainakin kerran viikossa aloite ja hän sitä sopimusta oli itse kirjoittamassa, mutta ei tuo ole toteutunut.
Mä en nyt tiedä enää mistä mulle tulee enemmän huono olla, siitä että hän kieltäytyy, vai että seksi on sitten sellaista kun nyt.
Ja on kyllä tullut muutama kilo lisää, mutta en kai mä nyt sen takia voi olla muuttunut niin epämiellyttäväksi. En mä mikään varsinaisesti lihava ole; hänen aiemmista ne pari jotka tiedän, ovat enemmän ylipainoisia.
ap
Tuo Ap kommentti meni kyllä multa ohi, että "ei seiso" aiemmasta kommentistasi.. öö, jos nyt en kovin väärässä ole, aika harva kalu jää löysäksi, kun daami imee hellästi mutta riittävällä imulla, koska alipaine hoitaa kalun kyllä pystyyn (eli veret paisuvaiseen)... Ja jos suuhoito on samalla miellyttävää (kieli ja liikettä mukana), vaikee siinä on olla kiihottumatta samalla. Onko kokeiltu ja millaiset tulokset? Tokihan daamin antaman suihinoton päätteeksi naiminen on hiukan eri asia kuin aloite seksiin, mutta tämä yksityiskohta jäi huomaamatta, niin en malttanut olla kysymättä ;)
On kokeiltu ja auttaa välillä vähän muttei välttämättä koko "tapahtumaa" paranna ja ei siis aina halua edes sitä, niin että en sitten joka kerta edes ehdota, etten tekisi taas jotain mistä ei tykkää sillä kertaa. Kun välillä tuntuu että mun monet hyväilynyritykset on jotenkin väärin. (Liikautan jalkaa niin se on potkaisu, laitan kättä kaulan ympärille se on kuristamista, suukot kasvoille ei ole hyviä jos nenäni koskettaa vahingossa, jos tosi hellästi koetan hänen kättä ohjata mikä tuntuisi hyvältä ja mun mielestä tuollainen olisi siis tosi seksikästä toimintaa, niin se on käden vääntämistä, jos kuiskaan jotain toivetta tai seksikästä tai jotain kuulen hätääntyneen huolestuneen ärtyneen äänensävyn "Mitä"...)
ap
Vierailija kirjoitti:
> Avomieheni ei syty minusta enää - onko tässä mitään tehtävää...
> Ollaan oltu yhdessä n. 2-3 vuotta ja asuttu yhdessä reilu vuosi. Tää yhdessäasumisen aika on
> ollut aika riitaisaa, mm. kun kummallakin lapsia niin perheiden yhdistämisen vaikeus ym. ym.Onko teillä yhteisymmärrys kuinka lasten kanssa toimitaan?
Jos toinen on aikuisen roolissa lasten kasvatuksen suhteen ja toinen sitten hyppää lasten vaatimusten perässä niin silloin hyvin herkästi asetelma näkyy myös syttymisessä.
Ainakin meillä on näin.
No tässä meillä on kyllä hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta. Ei olla pystytty puhumaan läpi sitä, että löytyisi yhteiset tavat. Hänellä on selvästi niin kova alitajuinen tarve pitää omista mielipiteistä ja tottumuksista kiinni, ja toisaalta puuttuu ymmärrystä esim. murrosikää kohtaan (vanhin lapsista on mun).
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Avomieheni ei syty minusta enää - onko tässä mitään tehtävää...
> Ollaan oltu yhdessä n. 2-3 vuotta ja asuttu yhdessä reilu vuosi. Tää yhdessäasumisen aika on
> ollut aika riitaisaa, mm. kun kummallakin lapsia niin perheiden yhdistämisen vaikeus ym. ym.Onko teillä yhteisymmärrys kuinka lasten kanssa toimitaan?
Jos toinen on aikuisen roolissa lasten kasvatuksen suhteen ja toinen sitten hyppää lasten vaatimusten perässä niin silloin hyvin herkästi asetelma näkyy myös syttymisessä.
Ainakin meillä on näin.No tässä meillä on kyllä hyvin erilaiset näkemykset lasten kasvatuksesta. Ei olla pystytty puhumaan läpi sitä, että löytyisi yhteiset tavat. Hänellä on selvästi niin kova alitajuinen tarve pitää omista mielipiteistä ja tottumuksista kiinni, ja toisaalta puuttuu ymmärrystä esim. murrosikää kohtaan (vanhin lapsista on mun).
ap
Mm. seuraavan linkin soveltamisesta voi tulla melkoisesti kitkaa aikuisten välille. : (
www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/perhe/jari-sinkkonen-vanhempi…
Vierailija kirjoitti:
M48 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M48 kirjoitti:
Tämä on taas tätä halujen erilaisuutta ja mihin se johtaa... Kanivaihe alkaa olla ohi ja pitäisi alkaa sopeutua kummankin luontaiseen seksihaluun.
Enemmän haluava joutuu alakynteen, koska se on se haluton, joka päättää milloin seksiä on ja millaista se on. Johtaa siihen, että halukkaampi yrittää yhä enemmän saada toista suostumaan seksiin, käyttää kaikki mahdolliset miellytyskeinot - tuloksetta. Haluttomampi ei halua muuttaa tilannetta, koska tietää että toiselta saa seksiä ihan milloin vain (ei tarvitse kuin suostua silloin kun sattuu huvittamaan). Jatkuva vonkaaminen lisäksi alkaa hiljalleen ärsyttää, sitä kautta vähentää seksihaluja ja aletaan sen vuoksi torjua.
Se mitä voit tehdä tilanteessa, liittyy juurikin tämän valta-aseman murtamiseen. Saattaa olla vielä mahdollista, lopeta aloitteiden tekeminen kokonaan ja katso mihin tilanne johtaa. Samalla näet hyvin selkeästi kannattaako edes yrittää jatkaa suhdetta. Tuntuu ehkä kylmältä ja ketuttaa olla puutteessa, mutta tämä taitaa olla ainoa tapa selvittää kuinka paljon/usein hän lopulta haluaa sinua. Kun hän tekee sitten lopulta kaivatun aloitteen, ole seksissä täysillä mukana. Tiedän itse tällaisena halukkaampana parista, että se ei todellakaan ole helppoa, mutta - kun se siippa lopulta tekee aloitteen, se palkitsee odotuksen.
Jos hänen tahtinsa on kuitenkin luontaisesti kerran kuussa ja sulla about kerran päivässä (tai ainakin useita kertoja viikossa), vaikuttaa kyllä aika epäsuhtaiselta. En tiedä jäisinkö miten pitkäksi aikaa odottelemaan asian selviämistä, jos olisi noinkin lyhyt yhteiselo takana... Ikäväähän se on jos tällaien asian vuoksi parisuhde kariutuu, mutta kun toista nyt ei oikein voi muuttaa, vain itseä.
Tietysti kannattaa mahdollisimman avointa keskustelua käydä asiasta, ennen kuin alat omia himojasi himmailemaan ja tuoda esille, että hänen kerta/pari kuussa ei sulle missään tapauksessa riitä ja kertoa mikä riittäisi, kysyä suoraan että mihin saakka hän olisi valmis tulemaan vastaan ja että olisiko mahdollista sovittavalla tahdilla tehdä about puolete aloitteista. Kertoa että jos ei kompromissia löydy, et tiedä oletko oikeasti valmis jatkamaan ja elämään tulevan suhteenne loppuun saakka jatkuvassa puutteessa.
Kiitos ajatuksista!
Juu on tätäkin asiaa erinäisissä keskusteluissa vähän sivuttu... olen kertonut mm. että tuntuu pahalta elää puutteessa. Olen muutamaan otteeseen kertonut että juuri hän sytyttää mua, mutta että ymmärrän häntäkin, olen ollut itse ehkä vähän samanlainen joskus nuorempana avioliitossani.
Tuntuu että "kompromissi" tähän nyt on juurikin hänen puoleltaan, että yrittää sitten olla mukana "väkisin", mutta kyllä se tuntuu aika kauhealta kun toinen ei syty, hyväilyt on pieniä ja mekaanisia, koet koko ajan että toinen ei ole oikein mukana vaan on vain "pakosta" ja jotenkin puoliunessa tai muissa ajatuksissa...
Eli seksiä siis on jopa 2-3 kertaa viikossa (no mä haluaisin nykyään välillä vieläkin useammin :D ), mutta niin kaipaan että toinen olisi se joka myös oma-aloitteisesti hyväilee mua, osallistuu ja ohjailee, eikä vain makaa ja ehkä silitä vähän jotain kohtaa ja sitten kun pyytää niin tekee jotain; tai ehkä välillä tekee sitten oma-aloitteisesti mutta ei aina.
Ollaan tehty parisuhdekurssilla sopimus että kummankin puolelta tulisi ainakin kerran viikossa aloite ja hän sitä sopimusta oli itse kirjoittamassa, mutta ei tuo ole toteutunut.
Mä en nyt tiedä enää mistä mulle tulee enemmän huono olla, siitä että hän kieltäytyy, vai että seksi on sitten sellaista kun nyt.
Ja on kyllä tullut muutama kilo lisää, mutta en kai mä nyt sen takia voi olla muuttunut niin epämiellyttäväksi. En mä mikään varsinaisesti lihava ole; hänen aiemmista ne pari jotka tiedän, ovat enemmän ylipainoisia.
ap
Tuo Ap kommentti meni kyllä multa ohi, että "ei seiso" aiemmasta kommentistasi.. öö, jos nyt en kovin väärässä ole, aika harva kalu jää löysäksi, kun daami imee hellästi mutta riittävällä imulla, koska alipaine hoitaa kalun kyllä pystyyn (eli veret paisuvaiseen)... Ja jos suuhoito on samalla miellyttävää (kieli ja liikettä mukana), vaikee siinä on olla kiihottumatta samalla. Onko kokeiltu ja millaiset tulokset? Tokihan daamin antaman suihinoton päätteeksi naiminen on hiukan eri asia kuin aloite seksiin, mutta tämä yksityiskohta jäi huomaamatta, niin en malttanut olla kysymättä ;)
On kokeiltu ja auttaa välillä vähän muttei välttämättä koko "tapahtumaa" paranna ja ei siis aina halua edes sitä, niin että en sitten joka kerta edes ehdota, etten tekisi taas jotain mistä ei tykkää sillä kertaa. Kun välillä tuntuu että mun monet hyväilynyritykset on jotenkin väärin. (Liikautan jalkaa niin se on potkaisu, laitan kättä kaulan ympärille se on kuristamista, suukot kasvoille ei ole hyviä jos nenäni koskettaa vahingossa, jos tosi hellästi koetan hänen kättä ohjata mikä tuntuisi hyvältä ja mun mielestä tuollainen olisi siis tosi seksikästä toimintaa, niin se on käden vääntämistä, jos kuiskaan jotain toivetta tai seksikästä tai jotain kuulen hätääntyneen huolestuneen ärtyneen äänensävyn "Mitä"...)
ap
Tuo kyll kuulostaa siltä, että jokin ahdistaa suuresti.
Mitä teillä lopulta on yhteistä? Ei lapset, ei kasvatusmetodit eikä näemmä seksikään enää. Keittiöpsykologina vois aatella että lusikat menee jakoon. Miksi väkisin haluaisit jakaa elämäsi sellaisen kanssa joka sinua ei halua? Tai lapsille olla teidän luona kun välinne ei toimi.
(Ps. Kai mies ymmärtää et joku päivä ne omatlin lapset on murkkuikäisiä)
Aika vähän aikaa olette olleet yhdessä ja nyt jo noin. Me, vaimo ja minä oltu noin 17 v, meillä.lapsia.
Meillä todella hyvä seksielämä. En tunne halujen hiipumista vuosista huolimatta. Seksielämäämme olemme piristäneet:Asuilla, vaimolle, sauvoilla, vaimolle,vaimon asuista toki minäkin nautin, asut ihan normi yöasuja, hameita, ei mitään kovin erikoisia.
Tottakai välillä on kausia milloin peitto ei niin paljoa heilu. Mutta keskimääräinen tilanne pidetään hyvänä. Kaiken lähtökohta on puhuminen ja puhuminen seksistä ja kaikesta mitä siihen kuuluu. Tämä ei ole kehu meidän tilanteestamme vaan toteamus, että puhuminen on ainakin meillä se mikä suhteessa tärkeimpiä asioita myös parantaa seksielämäämmme.