Ekaluokkalainen kouluun taksilla, olenko huono äiti jos en mene mukaan ensimmäisenä päiv'nä kun taksiin ei huolita eikä minulla ole autoa ajaa taksin perässä

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyään siis tapana, että vanhemmat menevät ensimmäisenä koulupäivänä saattelemaan lapsensa kouluun? En muista omasta lapsuudestani tuollaista tapaa.

En muista miten itsellä oli, mutta nykyään tämä on monessa paikassa tapana. Muutenkin ollaan nykyisin lapsilähtöisempiä kuin -70-luvulla ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh??? käykö joku saattamassa ekaluokkalaisen kouluun?!?!?

Taksikuljetus se on meidänkin lapsilla, eikä ole ikinä tullut pieneen mieleenikään, että olisi pitänyt saattaa kouluun. Töissähän ihmiset on ja on muutakin tekemistä, kun saattaa lapsia.

Mikä ihme voi olla tärkeämpää, kuin saattaa lapsi elämänsä ensimmäisenä päivänä kouluun? Priorisointikysymys.

Minä olin synnyttämässä toista lastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh??? käykö joku saattamassa ekaluokkalaisen kouluun?!?!?

Taksikuljetus se on meidänkin lapsilla, eikä ole ikinä tullut pieneen mieleenikään, että olisi pitänyt saattaa kouluun. Töissähän ihmiset on ja on muutakin tekemistä, kun saattaa lapsia.

Mikä ihme voi olla tärkeämpää, kuin saattaa lapsi elämänsä ensimmäisenä päivänä kouluun? Priorisointikysymys.

Minä olin synnyttämässä toista lastani.

Isä kai vei sitten sen ekaluokkalaisen?

En saattanut kumpaakaan lastani ensimmäisenä koulupäivänä. Toinen erityinen, meni taksilla, toinen neurotyypillinen, meni bussilla. Hengissä ovat, teinejä jo.

Minä olin aikoinani synnyttänyt kuopukseni 4 päivää ennen kuin esikoinen aloitti koulun.

Siellä me oltiin koulun pihassa koko perhe: iskä, äiti, 5-vuotias pikkusisko, 3-vuotias pikkuveli ja neljän päivän ikäinen pikkuveli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minä aloitin koulun, se oli kieleen erikoistunut koulu, niin ensimmäisenä päivänä saatettiin ratikkapysäkille Helsingissä aamulla. Sen jälkeen sain kulkea itsekseni sen puolen tunnin ratikkamatkan. Näin 1970-luvulla.

Eivät etukäteen harjoittaneet tätä reittiä kanssasi, siis ennekun koulu alko?

Kuulostaa tosi kummalliselta. Olettaisin että oli monta pysäkkiä, hyvä että tajusit oikeassa paikassa mennä kyydistä pois.

Ei ollenkaan kummallista, vaan normi -70-lukua. Silloin korostettiin ja pidettiin tärkeänä, että lapsi on mahdollisimman itsenäinen jo nuoresta. Oltiin ns. avainkaula-lapsia. Ei ollut ip-kerhoja tai muita viihdykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

En saattanut kumpaakaan lastani ensimmäisenä koulupäivänä. Toinen erityinen, meni taksilla, toinen neurotyypillinen, meni bussilla. Hengissä ovat, teinejä jo.

Haluatko kertoa, miksi et kokenut tärkeäksi saattaa? Vaikea ymmärtää, kun itselle ollut erittäin tärkeää.

Ihan hyvä äiti sinä olet. Ei meilläkään saatettu ekapäivää. Ihan normaaleja aikuisia niistä tuli. Nykyään annetaan liikaa äideille lastehoito-ohjeita. Käytä omaa järkeä,  neuvolassa sanot vaan kaikkeen joo, joo. Ne neuvolan ohjeetkin vaihtuu aina viidessä vuodessa. Äideillä on omatkin aivot.

Istuta lapsi pyörän tarakalle ja sotkette sitten sen kuusi kilometriä. Ilmoita kuitenkin tukasikuskille, että takaisin lapsi tulee taksilla, sillä yleensähän mammat heitetään ulos luokasta tunnin tai parin jälkeen. Ope tai ohjaaja katsoo, että lapsi menee oikeaan taksiin. Sinä olet sitten jo kotona ottamassa lapsen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyään siis tapana, että vanhemmat menevät ensimmäisenä koulupäivänä saattelemaan lapsensa kouluun? En muista omasta lapsuudestani tuollaista tapaa.

En muista miten itsellä oli, mutta nykyään tämä on monessa paikassa tapana. Muutenkin ollaan nykyisin lapsilähtöisempiä kuin -70-luvulla ;)

Se lapsilähtöisyys taitaa tässä(kin) asiassa olla enemmän vanhempien kuin lasten tarpeista lähtevää. Yleensä koulun aloittaminen on vanhemmille isompi asia kuin lapselle itselleen. Eihän lapsi edes täysin ymmärrä, mihin hän on ryhtymässä. Tuskin ekaluokkalainen miettii, että tästä alkaa joku polku, joka voi johtaa johonkin tohtorin hattuun.

Et.

Voit ilmoittaa koululle, ettet pääse ja kysyä koulun käytännöistä taksioppilaiden suhteen ennakkoon.

Lapsesi tuntee varmasti olonsa turvalliseksi kun kerrot ennakkoon, mitä koululla tapahtuu ja tietää, että kotona on joku taksia vastassa.

Koulun aloitus on merkkitapaus kaikille. Sinun lapsellesi se saattaa merkitä juuri sitä, että hän on iso ja kulkee itse koulutaksilla kouluun. Jollekin se on sitä, että mennään yhdessä perheen kanssa odottamaan koulun alkua.

Koululla on tarvittavat tiedot lapsestasi ja osaavat varautua ainakin jollakin tasolla tulevaan koulupäivään vaikka ensimmäinen päivä onkin kyseessä.

Käytiin tutustumassa lapsen kanssa kouluun vähän ennen koulun alkua. Pikkusisarus oli juuri syntynyt ja jo se kouluun tutustuminen särki minua joka paikkaan. En siis enää fyysisesti kyennyt saattamaan omaa lasta luokkahuoneeseen asti. Kysyin myös toiselta taksilla kulkevasta, että saattavatko ekoina päivinä vanhemmat niin ei kuulema. Oma lapsi ei myöskään halunnut meitä mukaan kumpaakaan, kun kysyin. Ja ihan hyvin meni eka koulupäivä. 20 km juuri synnyttäneenä pyörällä. Juu tietysti xD

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä äiti sinä olet. Ei meilläkään saatettu ekapäivää. Ihan normaaleja aikuisia niistä tuli. Nykyään annetaan liikaa äideille lastehoito-ohjeita. Käytä omaa järkeä,  neuvolassa sanot vaan kaikkeen joo, joo. Ne neuvolan ohjeetkin vaihtuu aina viidessä vuodessa. Äideillä on omatkin aivot.

Silloin kun tämän päivän aikuiset oli lapsia, tavat oli toiset. Ei se saattaminen äitiyden hyvyyttä tai huonoutta määritä, mutta aika moni parinkymmenen vuoden takainen "normaaleja niistä tuli" käytäntö aiheuttaa tänä päivänä, tässä vertailuympäristössä lapselle välinpitämättömyyden kokemuksen.

ei vanhemmat meilläpäin luokkaan mene, saattavat pihalle josta opettajt huutaa omat oppilaat ja koulunpäättytyä palauttaa

Jos menette yhdessä ihan itse tilatulla ja maksetulla taksilla. Sinä kävelet pois, lapsi tulee koulutaksilla.

Tottakai saatan lapseni kouluun ekana koulupäivänä, päivänselvä juttu. Risut kaikille, jotka tätä moittivat. Niin kauan aion niin tehdä kuin se lapselleni on ok. Yläasteelle tuskin saattajaa haluaa. Työni joustaa sen verran, että yhtenä aamuna voin mennä myöhemmin töihin kuin klo 8. Kaikilla se toki ei mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saattanut kumpaakaan lastani ensimmäisenä koulupäivänä. Toinen erityinen, meni taksilla, toinen neurotyypillinen, meni bussilla. Hengissä ovat, teinejä jo.

Haluatko kertoa, miksi et kokenut tärkeäksi saattaa? Vaikea ymmärtää, kun itselle ollut erittäin tärkeää.

Toista oli vastassa avustaja tai erityisopettaja, en muista enää kumpi, toinen ei missään tapauksessa halunnut saattajaa. Mulle asialla ei ole henkilökohtaisesti merkitystä, en koe olevani sen parempi tai huonompi vanhempi. Lapsilta kysyin nyt, että muistavatko ekasta koulupäivästä mitään, eivät muista.

Meillä ei kyllä ekana koulupäivänä Ykkösluokalle mennessä edes taksi kulkenut, vaan vanhempien tuli saattaa, kuljettaa koulun pihaan, josta ope haki mukaansa. Emme siis menneet itse luokkaan mukaan me vanhemmat. Toisesta päivästä lukien saatoin vain taksille asti, parin viikon päästä en enää sinnekään. Joka syyslukuvuoden eka päivä olen lapseni kouluun itse saattanut, koska niin toivovat ja itse pidän tärkeänä. Taksin olen peruuttanut ko.päivältä.( 2. Luokalta lähtien taksi olisi tullut jo ekana päivänä. ) Täysipäisiä ja fiksuja heistä on tullut, vaikka olen saattanut heidät ja varmaan olisivat pärjänneet ilman minuakin. Mutta tämä valintakysymys. Loman jälkeen eka koulupäivä aina pikkaisen jännittää, ainakin pari kolme ekaa vuotta.

Itse aloitin koulun 1980 luvun alussa ja kyllä äitini oli mukana saattamassa ja niin oli suurimalla osalla muitakin lapsia. Pääkaupunkiseudulla isompi koulu kyseessä. 

Omianikin olen ollut saattamassa kouluun, lapset syntyneet 2000 luvun alkupuolella ja silloinkin suurimmalla osalla oli ensimmäisenä päivänä saattaja mukana. Ekaluokkalaiset vanhempineen kokoontuivat jumppasaliin, josta luokka kerrallaan, vanhemmat mukana luokkaan. Oltiin 10-15min luokassa mukana, opettaja piti tervetulopuheen ja sen jälkeen vanhemmat toivotettiin kotimatkalle :)

En kyllä tunne ketään, joka ei priorisoisi omia menojana ja ottaisi töistä vapaata ja järkkäisi kuljetusta, jotta pääsisi lastaan saattamaan ensimmäisenä koulupäivänä. Joko isä tai äiti, usealla molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi aloittaa nyt, kerran elämässään, koulun. Mene paikalle ensimmäisenä päivänä.

  en päässyt lastani saattamaan eka koulupäivänä koska tuli isänsä kanssa matkoilta seuraavana päivänä eli mentiin kolmisin kouluun ja luokkaan ja olimme n 15-20 min. siis kolmantena päivänä kouluun.