Outo purkaus aikuiselta tyttäreltä tänään pitkän kiukuttelukauden jälkeen

Mielestäni tytär voi ottaa oman äitinsä lapsenlapsiin osoittaman kiintymyksen ja rakkauden myös itseensä kohdistuvana. Ovathan lapsenlapset tyttären "tuotoksia".

Miehelläni on iltatähti pikkusisko, eli olen tuntenut hänet lapsesta saakka, koska aloitimme miehen kanssa seurustelun jo teininä.Tämä pikkusisko oli oikea malliesimerkki hemmotellusta iltatähdestä. Rakkautta varmasti oli kaikille kolmelle lapselle jaettu saman verran, mutta mies ja hänen vanhempi siskonsa tekivät töitä (maatilalla) pienestä pitäen, hankkivat itse rahat ajokorttiin ja autoon jne. Olen kuunnellut aika kovaakin arvostelua vanhemmilta näihin kahteen vanhimpaan kohtaan. Nuorin ei talontöihin koskenut, kaikki hankittiin mitä ikinä pyysi, matkusteli vanhempien kanssa (mies kävi ensimmäisellä ulkomaanmatka vasta meidän häämatkalla), sai periksi kaikissa asioissa, koskaan en kuullut arvostelua vaikka syytäkin olisi ollutjne.

Kaikilla sisaruksilla on nyt lapsia ja mieheni vanhemmat ovat todella kultaisia isovanhempia. Ja lastenlasten kohdalla mielestäni yllättävänkin tasapuolisia mm. yökyläilyjen ja lapsenvahtivuorojen suhteen. Nuorimman sisaruksen ainokainen on nyt viisi ja tämä sisko valittaa koko ajan kuinka paljon mukavampia vanhemmat ovat kuin silloin hänelle! Välillä olen oikein ällistynyt (mies ja toinen sisko myös) miten toinen on voinut kokea, että hänellä on ollut ankara ja huono lapsuus ja nyt lapsenlapsille ollaan niin ihania.

Itse olen myös sitä mieltä, että vanhempana olo on erilaista kuin isovanhemmuus. Eikä kaikki voi mennä samalla tavalla. Elämäntilanne muuttuu ja elämänkokemuksista on jo opittu. Mun mielestä pahempaa on jos isovanhemmat eivät hemmottelisi lapsenlapsia!

Vierailija kirjoitti:

Miksi kenestäkään tuntuu pahalta se että omia lapsia kohdellaan hyvin?

Tytär ei ole täysin itsenäistynyt jos itkee kateellisena tuollaista.

Oma sisareni sanoo aina äidilleni tuon tyylisesti.. sisareni on narsisti. Ja aivan varmasti kadehtii lastensa saamaa huomiota koska hänelle ei mikään huomio riitä.

Ja vaikka olisi omat vanhemmat kohdelleet kasvaessa millä tavalla, olkoon niin. Tytär on nyt aikuinen, vuosia tai kymmeniä vuosia on kulunut. Myös tyttären vanhemmat ovat muuttuneet ja kasvaneet. Lapsellista kun ei pääse asiasta yli.

Kerrot että siskosi on nasisti. Narsismi syntyy tavallisesti juuri lapsuuden kasvuympäristöstön vaikutuksesta, kun lähimmät ihmiset, usein vanhemmat, kohtelevat parustavanlaatuisesti  kaltoin ja siksi persoonan kehitys ja tunnekehitys häiriintyy.

Onko teitä sisaruksia kohdeltu eri tavalla lapsuudessa? Oletko itse ollut se suosikkilapsi? Kohdeltiinko sinua rakastavasti ja välittävästi ja sisartasi ei? Vaikka et kyllä itsekään erityisen lämpimältä ja empaattiselta yhtäkkiä kuulosta, että ehkäpä se lapsuuden perhe on sinuunkin jälkensä jättänyt.

On tietenkin myös totta, että aikuisena on vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään. On hyvin vaikea kuitenkin muuttua tai edes ymmätää mikä on vialla, jos jo lapsuudessa on muodostunut persoonallituushäiriö tai aiheutunut muita vakavia ongelmia. Siinä ei sinänsä ole mitään "lapsellista". Se on surullista. Ei todellakaan ole ihan sama, miten omat vanhemmat/läheiset kohtelevat silloin, kun persoona ja minuus muodosuu. Vaikuttaa loppuelämään enemmän tai vähemmän jokatapauksessa. Vaatii myös paljon työtä muuttaa tuottaisia syviä vaikutuksia.

Ja ymmärän sinäsnä kyllä, että voi nostaa tunteita pintaan, jos itse on jäänyt tärkeää rakkautta ja välittämistä vaille omalta äidiltä, ja sitten hän sitä osoittaa kuitenkin omalle lapselle.

Asia on siten, ettei tytär varmaan muista lapsuuttaan kuin nimeksi. En minä ainakaan muista kuin häivähdyksiä joten oletan, että moni muukaan ei muista. En voisi sanoa mitään miten on kohdeltu, mutta muistan sen että lapsuus oli ihan hyvää aikaa. Ja olen myös mummi.

Minä kyllä muistan lapsuuteni hyvinkin kirkkaasti. Ei kaikki ole dementoituneita tai dissosioivia. Joku syy siihenkin on, jos menneisyydestä ei ole mitään muistikuvia.

Minä ymmärrän tämän, vaikka olen nuori äiti. Omien muksujen kans elämä on niin hektistä ja joka suuntaan pitäs revetä, eikä levähtää saa kunnolla edes kesälomilla ku on ne omat muksut. Rakkaita silti kaikki. Mut sitte ku on mummu nii kaikki hetket lastenladten.kans on juhlaa. Ne ovat yön kotona nii saa mummu levähtää ja nauttii sitten kun he tulevat, ei oo väsymystä eikä innottomuutta hoitaa ku eivät ole joka päivä siinä vaan saa välillä olla eikä kukaan häirihe.

Kyllä minunkin isäni on erilainen pappa kuin mitä oli isänä. Siis rakastava oli minullekin, mutta takoi samalla kiivaasti akateemista uraa. Nyt on eläkkeellä ja lapsenlapset hänen aarteitaan. Olen iloinen, että hänelläkin on mahdollisuus saada korjaava kokemus siitä mitä on helliä ja hoitaa pientä lasta aktiivisesti.

Tuttua. Sisareni oli lapsena aina se, joka osasi meistä lapsista kaiken parhaiten ja sai myös osaamisestaan kehuja, oli ahkera ja aina hyväntuulinen ja menestyi parjaiten koulussa. Nyt monen lapsen äitinä onkin sitten ylisuorittaja, joka koko ajan suorittaa asioita puolittain, ei siis hoida ihan loppuun asti. Lapset kasvatetaan omatomisiksi, ts. vapaa kasvatus. Sisareni on aina huonolla tuulella ja kireä, koska ei pysty rentoutumaan. Television katselukin on ajan tuhlausta. Syyttää isoäitiä siitä, että tämä haluaa tulla tapaamaan lapsenlapsia. On kuulemma loukkaavaa, ettei kylään tulla häntä tapaamaan, vaan lasten takia. Itse kutsun kylään nimenomaan lapsiani tapaamaan. Ilmeisesti äiti voi tosiaan olla mustasukkainen omille lapsilleen.

Mullekin on tehnyt aina pahaa, miten äitini lellii veljeni lapsia. Mulle ja veljelleni lähinnä ärähteli. Uhkaili ja löi. Aina oltiin tiellä, ärsyttäviä, huonoja jne. Pinna sillä oli aina kireällä, ei kestänyt yhtään meitä kakaroita.

Sehän tässä on, että ennen saatoin lohduttautua sillä, että äiti parka ei vaan osaa parempaa, itellään ollut niin kova lapsuus - mutta kun se prkl osaakin, kun vaan huvittaa!

Toki voidaan ajatella, että ehkä äiti on jotenkin oppinut nuo taidot tässä myöhemmin. Mene ja tiedä, ainakaan ei edelleenkään näe yhtään mitään vikaa meidän lapsuudessa ja omassa äitiydessään.