Hyväntekeväisyys. Annatko vai et? Perustele.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy se on jo nähty. Jos todella tiedän jonkun ystäväni oikeasti olevan pulassa, niin toki autan. Bisnestä tekeville SPR:n kaltaisille yhdistyksille en anna latiakaan.

Ennen annoin. Spr:n kerääjän lippaaseen tipautin eräässä kauppakeskuksessa viitosen. Toisessa päässä kauppakeskusta oli toinen kerääjä. Lähestyi minua lippaan kanssa, niin sanoin jo osallistuneeni. Hän rupesi mulle naureskelemaan ja tuumasi, että just. Siihen paikkaan loppui mun osallistuminen.

En. Käytän rahani oman perheeni hyväksi. Osallistun yhteisen kirstun kartuttamiseen maksamalla verot, se on minusta vähintään riittävästi. Verottaja kahmaisee tuloistani yli 40% suoraan ja lisäksi noin 20% välillisesti eli yli puolet tuloistani menee ”hyväntekeväisyyteen”.

En tiedä lasketaanko se hyväntekeväisyydeksi, mutta lahjoitan luonnonsuojelu-ja eläinoikeusjärjestöille rahaa.

En anna mihinkään mitään koska en usko että ne rahat menee sinne minne pitäis. Kummasti ihan yhtä p*skat oltavat vieläkin joka paikassa minne on vuosikymmenet rahaa kerätty

Pelastusarmeijalle annan, enpä juuri muille. Ennen annoin sotaveteraanien keräyksiin, mutta mielestäni valtion pitäisi hoitaa veteraanit. Kolehtiin ja kirkon keräyksiin annan , vaikken kuulu enää koko kirkkoon, jos kohde on kotimainen.

Lahjoitan kyllä eläinsuojeluun ja sen sellaisiin. Perusteluna on tukea itseäni tehokkaampia organisaatiota asioiden parantamiseksi. Jos kukaan ei osallistu, mikään ei muutu. Mitään kerjäläisiä en kyllä minäkään voi sietää, joutasi kieltää sakon uhalla sellanen toiminta :D

Lahjoitan Eläisuojeluyhdistyksille.

En. Rahoitan lastani ja hänen perhettään. On ollut työttömyyttä ja sairauksia.

Me emme voi revetä maailman pelastajiksi. Ensin kansana itse kunkin maan diktaattorit matalaksi ja rahat oman kansan hyväksi, ei muualta kerjäämään.

Ja vaikka jotain tiettyä tahoa tuettaisiinkin joukolla ja siis ihan aiheesta, niin seuraavana päivänä näitä anelijoita on kymmeniä lisää. Koko ajan saisi olla rahaa syytämässä. Ja suurin syy tietenkin on se, että en voi ikinä olla varma siitä minne annettu lanttini päätyy. Sotaveteraaneille olen kyllä joka vuosi tipauttanut jokusen roposen. Heitä arvostan ja kunnioitan.

Ja empatiaa kyllä riittää ihan varmasti avun tarvitsijalle; Yöpaikan ja ruokaa saa syödäkseen ja puhtaat vaatteet päälleen suihkun kautta, jos nyt joku ystävä ovelleni hädissään koputtelisi.

Seyltä saatan ostaa jotain tai wwf. Mutta en lahjoita rahaa. Samoin pelastusarmeijalle voin viedä vaatteita silloin tällöin. Teen omaa hyväntekeväisyyttä ruokkimalla lintuja talvella, ja tarjoamalla vettä ja peseytymispaikkoja näin kuivina kesinä. Eläimet lähempänä sydäntä kuin liikaa lisääntyvät ihmiset.

Kuukausinettotuloni on noin 1000 euroa. En anna rahaa hyväntekeväisyyteen.

Annan aina jos en ole hyvin sairas. Se kuuluu mieheni avio-oikeuteen.

Annan rahaa hyväntekeväisyyteen silloin tällöin, tosin vain pieniä summia. Osa kerätyistä varoista, esim. katastrofiavussa, menee ravintoon, lääkkeisiin ja tarvikkeisiin, joille on välitön tarve. Sen ei ole tarkoituskaan muuttaa asioita pitkäaikaisesti.

Tulevaisuutta ja paremman yhteiskunnan ja kulttuurin rakentamista ajatellen uskon lähetystyön olevan yksi hyvä tapa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Annan aina jos en ole hyvin sairas. Se kuuluu mieheni avio-oikeuteen.

metoo. Eikä se ole hyväntekeväisyyttä. Nautin aina itsekin.

Hyvä kohde on Luonnonperintösäätiö. Se lahjoitus kohdentuu suomalaisen ikimetsän suojeluun. Lahjoitetuilla rahoilla ostetaan suojeltavaa metsää.

Mahtava idea tänä aikana!

luonnonsuojeluun, eläinsuojeluun, sotaveteraaneille, pelastusarmeijalle ja syöpäsäätiölle lahjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti, joskus vähemmän joskus enemmän oman  rahatilanteen mukaan. mutta niille puhelimella soittelijoille jotka keräävät milloin mihinkin hyvään tarkoitukseen en anna, enkä ulkomaalaisille kerjäläisille. joskus olen jollekin laitapuolen kulkijalle antanut  kun on rehellisesti sanonut että viinapullon hinnasta puuttuu 2 euroa.

Kirkot, SPR:t ja setlementit ei saa minulta mitään, mutta Alkon edessä almua pyytävä puli saa sen tarvitsemansa kolikon.

En ollenkaan. Osittain opiskelijabudjetilla elämisen vuoksi ja osaksi koska epäilen ettei rahoja käytetä järkevästi.

Kadulla kerjääjät tekee Suomessa täysin sivubisnestä, toimeentulo on kyllä taattu valtion puolesta.

Jos olisi varaa, aikaa ja motivaatiota niin pyrkisin varmaankin etsimään hyväntekeväisyyden, jossa raha menee kestävään kehitykseen sen sijaan että kustannetaan jotain valmispaketteja afrikkaan. Tietoa ja taitoja siellä tarvitaan eikä rahaa. Pitäisi olla selkeät suunnitelmat kehityksestä ja omilleen pääsemisestä, eikä riippuvuutta ylläpitävää almuilla elämistä.

Ehkä kerran vuodessa annan johonkin suomalaista luontoa koskevaan hankkeeseen, esim. metsien suojeluun, mutta en mihinkään muuhun. Lapsilleni olen kertonut kerjääjistä, että jokainen, joka on täällä laillisesti, on oikeutettu toimeentuloon valtion tai kunnan puolesta = ei pidä olla sinisilmäinen. Emme osallistu koulujen ker(j)äyksiinkään, ihan älytöntä että yksityiset toimijat kuten Unicef saavat hyödyntää suomalaista peruskoulua nykyisellä tavalla! 

t. kolmekymppinen nainen

En enää anna mihinkään hyväntekeväisyyteen. Aiemmin annoin SPR:n ym. keräyksiin kauppojen aulassa. Suurin osa rahoista menee toiminnan hallinnolisiin kuluihin eli palkkoihin ym.

Aiemmin olin Unicefin kuukausilahjoittaja, lopetin senkin. Olen riittävästi rahoittanut näitä. Palkastani menee jo melkoinen osuus veroina ties mihin. Uralla edetessä on palkka noussut, mutta käteen jäävä osuus ei juurikaan. Jostain täytyy säästää, kun ei Suomessa työtä tekemällä rikastu, niin ensimmäisenä säästälistalla oli kaikki hyväntekeväisyys.