Mikä sai sinut, entinen vela, muuttamaan mielesi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 vuotiaana näin jonkun ihan random taaperon. Olin vakaasti päättänyt, etten lapsia koskaan tee tai saa, miten vaan. Nuorena on niin ehdoton.
Joka tapauksessa, istuskelin puistossa ja näin tuon pari-kolmevuotiaan pienen ihmisen, jolloin ajatus alkoi juurtua.
Vuoden päästä olin raskaana ja 27 kun ihana lapseni syntyi. Nyt lapsia on kaksi enkä vaihtaisi hetkeäkään heidän kanssaan. Esikoisella alkaa ysiluokka, joten kohta on jo aikuinen.
Vieläkin muistan tuon kohtaamisen tuntemattoman taaperon kanssa, hänkin lienee jo kohta aikuinen.Mikä siinä kohtaamisessa sai tuon mielenmuutoksen aikaan? Olen jo 40 eikä vielä ole tullut vastaan lasta joka olisi edes neutraali kokemus, päinvastoin jokainen kohtaaminen on vain "onneksi ei tarte hommata tuollaista" vahvistus lapsivapaudelle.
No sä voit jo jättää iän puolesta on "ve" osan pois...
mikä ihmeen vela? koko ajan törmään tuohon termiin täällä.
Se, kun minusta tuli täti.. ja "sen oikean" kohtaaminen. Tajusin että tarvitsen oikean miehen rinnalleni. En ole vielä naimisissa eikä lapsia enkä edes tuon miehen kanssa yhteydessä enää.. mutta opin kuitenkin tämän.
Vierailija kirjoitti:
mikä ihmeen vela? koko ajan törmään tuohon termiin täällä.
Vapaaehtoisesti lapseton?
Tarviiko sen lapsen olla aina omatekemä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 vuotiaana näin jonkun ihan random taaperon. Olin vakaasti päättänyt, etten lapsia koskaan tee tai saa, miten vaan. Nuorena on niin ehdoton.
Joka tapauksessa, istuskelin puistossa ja näin tuon pari-kolmevuotiaan pienen ihmisen, jolloin ajatus alkoi juurtua.
Vuoden päästä olin raskaana ja 27 kun ihana lapseni syntyi. Nyt lapsia on kaksi enkä vaihtaisi hetkeäkään heidän kanssaan. Esikoisella alkaa ysiluokka, joten kohta on jo aikuinen.
Vieläkin muistan tuon kohtaamisen tuntemattoman taaperon kanssa, hänkin lienee jo kohta aikuinen.Mikä siinä kohtaamisessa sai tuon mielenmuutoksen aikaan? Olen jo 40 eikä vielä ole tullut vastaan lasta joka olisi edes neutraali kokemus, päinvastoin jokainen kohtaaminen on vain "onneksi ei tarte hommata tuollaista" vahvistus lapsivapaudelle.
No sä voit jo jättää iän puolesta on "ve" osan pois...
Termi "lapseton" yleensä käsitetään tahattomana lapsettomuutena, ja ei se vapaaehtoisesti lapsettomana pysyminen muutu mihinkään esim. sterilisaation jälkeenkään. Vaikka raskaus ei fyysisesti enää mahdollista olisikaan. Lähes missä tahansa iässä voi sitäpaitsi adoptoida (ulkomailta ainakin) tai alkaa tukiperheeksi tms, joten vapaaehtoisesti lapsettomana pysyminen on yhä valinta vaikka raskautta ei enää tarvitsisikaan ehkäistä.
Tietysti olen iloinen siitä, että iän karttuessa vahinkoraskauden riski laskee, eikä tarvitse pelätä joutuvansa tekemään aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu kolmikymppisenä alkoi lapseton elämä tuntumaan tyhjältä
Millä tavalla tyhjältä? Mitä elämäsi oli ennen lasta?
Ihan hyvää. Mutta asiat jotka koin tärkeinä alkoivat kyllästyttää kuten illanistujaiset, harrastukset jne ystävät saivat lapsia ja perhe-elämä alkoi houkuttaa
Olen itse vahinkolapsi ja äitini sanoi, että lapset pilaavat oman elämän. Kuulin tuon alle kouluikäisenä ja silloin päätin, että yksikään lapsi ei pilaa minun elämää. Joskus 24-vuotiaana näin yhden tuttavani pitkästä aikaa. Hän oli näkyvästi raskaana ja oikein onnellisen oloinen. Tajusin siinä, että eihän lapsista välttämättä mene elämä pilalle. Olin seurustellut jo vuosia, joten rupesin miettimään, jos sittenkin haluaisin lapsen. Pari vuotta myöhemmin syntyi esikoinen ja kolme vuotta myöhemmin seuraava lapsi. Olen tyytyväinen mielenmuutokseeni.
Vahinkoraskaus, mukava mies (isämatskua), 34v iän mukanaantuoma elämänkokemus, vakiintunut elämäntilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vela?
VapaaEhtoisesti lApseton.
Onko liikaa vaadittu, että kirjoittaa kokonaiset sanat, niin kaikki ymmärtävät?
Sama :D
N44