Nykyäänkö tiiviskään tapailu ei ole seurustelua?
Vaan kumpikin on vapaa tapaamaan muita? Ja vasta sitten, kun erikseen sovitaan seurustelusta, oletetaan ettei enää nähdä toisia kumppaniehdokkaita?
Tämän käsityksen saanut palstalta.
Kommentit (30)
Eiköhän se ole juuri niin, että asiat sovitaan ja sitten toimitaan sen mukaan.
Ei voi olettaa asioita puhumatta niitä selviksi.
Tapailu on seurustelua sitten, kun katsellaan sylikkäin leffoja, jutellaan miten rakastuneita ollaan ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Päivittäinen seksi ilman noita ei eroa kaverin kanssa kahvilla käymisestä mitenkään.
Minulle tuo on vaikea asia nykydeittailussa.
Tapailu on minulle sitä, että selvitetään onko kiinnostusta vakavampaan, seksi kuuluu siihen vaiheeseen kun kiinnostusta on seurusteluun ja homma on siihen menossa.
Aika monesti se on noin. Itse en tuosta tyylistä tykkää mutta silti sen joutuu huomioimaan että muut toimii noin. Olen päättänyt monta aluillaan ollutta tapailua kun toinen on ollut tuota tapailijatyyppiä.
Tää palsta nyt on oma maailmansa. Ei kannata kaikkea ottaa ihan tosissaan, monikaan asia ei ole totta, tai jos niin ainakin vahvasti liioiteltua.
Toisaalta, onhan nykyajan moraali vähän semmoinen ja tämmöinen, ei kummoinenkaan. Mutta toisaalta, aina on ihmisiä, joilla on normaali elämä ja moraali, ja siihen kuuluu normaalit jutut kuten sitoutuminen.
Ei kannata siis ahdistua liikaa näistä jutuista!
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta nyt on oma maailmansa. Ei kannata kaikkea ottaa ihan tosissaan, monikaan asia ei ole totta, tai jos niin ainakin vahvasti liioiteltua.
Toisaalta, onhan nykyajan moraali vähän semmoinen ja tämmöinen, ei kummoinenkaan. Mutta toisaalta, aina on ihmisiä, joilla on normaali elämä ja moraali, ja siihen kuuluu normaalit jutut kuten sitoutuminen.
Ei kannata siis ahdistua liikaa näistä jutuista!
Tämä!
Tapailu ja sitoutuminen ovat eri asioita. Sama kuin ystävyyssuhteissa, alussa olet yksi kaveri muiden joukossa ja jos sovitte hyvin yhteen niin ennen pitkää teistä tulee parhaat ystävät. Ja joskus tuon kemian huomaa heti ja teistä tulee välittömästi toisillenne läheisimmät. Tämä tietysti vaatii molemminpuolisuutta.
Joissain piireissä on, mutta ei kaikissa. Joka tapauksessa kannattaa jutella asioista sen toisen kanssa, mieluummin selvittää kuin olettaa tietävänsä toisen ajatukset.
Näin on, seurusteluksi muuttuu vasta kun niin yhdessä sovitaan
Valitettavasti nykyaikana on näin.
Kerran "tapailin" yhtä miestä ja oletin että seurustellaan, vaikka niin ei oltukaan erikseen sovittu. Oltiin oltu jo useampi viikko ja vietettiin paljon aikaa yhdessä. Ihan elokuviakin iltaisin sohvalla katseltiin jne. No sitten sanoin yhdelle kaverille että seurustellaan, niin tämä mieshän suuttui ihan hirveästi, että mitä levittelen tällaisia päättömiä juoruja jne. (!?!) No "erohan" siinä tuli ja lisäksi sitten kuulin että oli "tapaillut" paria muutakin samaan aikaan. Ilmeisesti siksi olikin niin kamalaa kun "levittelin tällaisia päättömiä juoruja".
Vierailija kirjoitti:
Tapailu ja sitoutuminen ovat eri asioita. Sama kuin ystävyyssuhteissa, alussa olet yksi kaveri muiden joukossa ja jos sovitte hyvin yhteen niin ennen pitkää teistä tulee parhaat ystävät. Ja joskus tuon kemian huomaa heti ja teistä tulee välittömästi toisillenne läheisimmät. Tämä tietysti vaatii molemminpuolisuutta.
Jotkut meistä edelleen toimiii parisuhteissa eri logiikalla kuin ystävyyssuhteissa. Eli tapailevatkin vain yhtä kerrallaan.
Mitä tarkoittaa "tiivis tapailu" tai "seurustelu"? Ja pohdit sitä että joku olisi "vapaa tapaamaan muita". Saathan sinä tavata kenet vain milloin vain haluat - miksi sinä sitä ihmettelet? Ja mitä on "kumppaniehdokas"?
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Eiköhän se ole juuri niin, että asiat sovitaan ja sitten toimitaan sen mukaan.
Ei voi olettaa asioita puhumatta niitä selviksi.
Sovitaan? Jos et pidä jostain ihmisestä niin älä sitten tapaile sitä - ei toinen ihminen millään sopimuksilla paremmaksi muutu.
En olisi alkanut tapailla miestäni jollen olisi tajunnut tavattuamme että tässä se minun mieheni nyt sitten on. En ollut koskaan käynyt treffeillä eikä yhdestäkään ihastuksesta ollut tullut mitään. Ei käynyt mielessäkään muut ihmiset enää.
Että juu en ymmärrä tiivistä tapailua jos tunteet ja elämä ei ole oikeasti pelissä. Ihmeellistä ihmisshoppailua.
Deittailukulttuuri on Suomessa vielä aika uutta. Monissa muissa maissa deittailu muuttuu seurusteluksi, kun jompikumpi pyytää toista tyttö-/poikaystäväkseen. Jos toinen suostuu, sitten ei kumpikaan enää tapaile muita.
Kannattaa ottaa selvää onko tyyppi pelaaja vai ei, puhui mitä tahansa. Yleensä aidosti kiinnostunutta kiinnostaa seurustelu aika pian. Seksi ei tarkoita mitään pelimiehille.
Vierailija kirjoitti:
Deittailukulttuuri on Suomessa vielä aika uutta. Monissa muissa maissa deittailu muuttuu seurusteluksi, kun jompikumpi pyytää toista tyttö-/poikaystäväkseen. Jos toinen suostuu, sitten ei kumpikaan enää tapaile muita.
Kyllä tuo kulttuuri tuntuu jo vakiintuneen ja me vanhaan malliin tapailevat ollaan jo vähemmistöä.
En mä kyllä ymmärrä tuollasta ajatusmailmaa.Jos mä alan tapailemaan miestä.En tapaile muita sillon.Ja kyl mä oon sitoutunu siihen yhteen mieheen niin kauan,kunnes toisin todetaan.
Juuri näin.