Toi mies on ihan paska mut mua vaan käskettiin rukoilemaan kärsivällisyyttä
Mies sikailee rahankäyttönsä kanssa, koko ajan tulee perintätoimiston kirjeitä luukusta ja mä makselen niitä yhteseltä tililtä tai osan omaltakin tililtä. Yritän siirtää kaikki laskut suoraveloitukseen mut aina tulee jokin satunnainen lasku, jonka mies tunkee tärkeitten papereittensa pinoon ja unohtaa maksaa. En saisi koskea tähän paperipinoon hänen laatikossaan mutta sieltä olen kalastellut näitä laskuja maksettavaksi. 2v sitten hänen vastuullaan oli maksaa yhtiövastike, luulin sen olevan hoidossa mut mies jätti sen maksamatta niin monta kuukautta, että saatiin käräjäoikeudelta kirje, että on tulossa velkomustuomio-asia ja taloyhtiö lunastaa asunnon. Mies yritti pimittää tän multa mut näin nimelläni tulleen kirjeen ja asia selvisi. Siitä lähtien oon hoitanut vastikkeet.
Lainan lyhennykset meni jostain käsittämättömästä syystä miehen henkkoht tililtä jonne ei mene palkka, no nekin oli rästissä. Miehen olisi siis pitänyt siirtää rahaa aina joka kuukausi palkkatililtä toiselle tilille muttei tehnyt. Hirveän taistelun jälkeen sain lainan menemään meidän yhteiseltä tililtä. Yhteinen laina kuitenkin.
Isänsä perinnön mies tuhlasi muutamassa vuodessa, enkä vieläkään tiedä mihin. Osakkeet myi viime vuonna ja niistä oli napsahtanut isot verot - jotka mies jätti maksamatta. Lopulta tuli ulosotosta kirje, että maksa 8000€ parin viikon sisällä, tai alkaa ulosotto. Mies otti kulutusluoton ja maksoi.
Samaan aikaan Nordeasta (meillä kaikki pankkipalvelut OP:ssa) tuli miehen nimellä paksuhko kirje. Avasin sen kun pelkäsin taas pahinta. Sieltä tuli verkkopankkitunnukset. Oli ihan että häh, mut mies sanoi sen liittyvän isänsä perintöön jotenkin, ei tarkentanut. Pyysin näyttämään, ja sanoikin näyttävänsä *mutten nyt*. Eikä ole tähän päivään mennessä näyttänyt.
Niin paljon outoa käytöstä ja rahanmenoa. Enkä tiedä syytä. Mies valehtelee ihan suoraan, päin naamaa, vääntää mustan valkoiseksi.
Nettipornoa selaa myös. Oon miettinyt, että siihenkö ne rahat menee vai pelaamiseen. Kerran katsoin miehen kännykän selaimen historian mutta ei mitään pelaamiseen viittaavaa, eikä mitään maksulliseen pornoon viittaavaa. Oon joutunut rikkomaan kirjesalaisuutta, että tulisi joku tolkku tähän hommaan.
Asuntomme on myynnissä, rahat loppu, kaikki pilalla ja kaaosta. Mieheen en luota yhtään ja riidellään usein. Kaikki kuulemma mun vikaa, kun en usko hänen muuttuvan. En usko, enää. Mikään ei ole 12 vuodessa muuttunut, pahentunut vaan.
Mies myös haukkuu mua aikuisille lapsilleen, että ”rahat kyllä kelpaa mut kun tuli veromätkyjä niin akka suuttu”. En ole koskaan halunnut, että siihen perintöön edes koskettaisiin ja olin käsityksessä, että mies säästää sen kaikille lapsilleen. No, kaikki on mennyt. Mies myös pitää huolen etten ole hänen lastensa kanssa koskaan kahden, etten pääse sanomaan mitään.
Kävin alkuviikosta juttelemassa meidän seurakunnan pastorin (mies) kanssa. Ollaan aktiivisia seurakuntalaisia. Pastorin neuvo oli, että pidä omat rahat omalla tililläsi ja rukoile Jumalalta kärsivällisyyttä. Että avioliitossa kuuluu kantaa toisten taakkoja, siten toteuttaa kristinuskon ydintä. Ja että ero ei ole mikään ratkaisu niin kauan kuin on alaikäisiä lapsia, paitsi jos mies juo ja hakkaa. Että täällä sitä nyt sit vaan rukoillaan itselle kärsivällisyyttä. EN JAKSA. KUOLEN TÄHÄN.
Kommentit (12)
Oletko kenties lestadiolainen / hellari? Jotenkin kuulostaa hurmahenkiseltä nuo taakkojen kantamiset. No miten vaan, kyllä se ero vaan on joskus oikea ratkaisu. Älä ainakaan enää laita omia rahojasi mihinkään vaan anna miehen mennä ulosottoon. Se on usein helpotus.
Olen tosi pahoillasi puolestasi. Kuulostaa vaikealta tilanteelta. Tarvitset kunnollista keskusteluapua. Ja avioero saattaisi olla oikea ratkaisu. Miehesi kuulostaa ihan narsistilta.
Otat nyt reippaasti eron, hyvää jatkoa elämään!
Otat eron heti ja sen jälkeen rukoilet, että Jumala antaisi miehelle viisautta loppuelämäkseen.
Oikeasti.
Ota se ero.
Vtu että noi papit on sitten pihalla! Että mua ärsyttää tuo uskonnolla päähän lyöminen!
Rukoile ja lopeta ulina. Ulisijat joutuvat takuulla helvettiin.
Otat eron ja jätät miehen hoitamaan omat asiansa ja et enää maksele mitään sen juttuja! Jokainen hukkukoon yksinään.
Hirveää minkälaisissa liitoissa ihmiset sinnittelee vuosikaudet. Ota avioero. Se kirpaisee mutta vain hetken. Kun muutat omaan asuntoon, niin tajuat sen helpotuksen määrän. Mulla jopa ryhti suoristui. Sitä toisen taakkaa kun ei tartte loputtomiin kantaa.
Itse olet miehesi valinnut ja persettä sille antanut.
Sä olet mahdollistaja. Ei sun tarvia avioeroa ottaa jis et halua, mutta sun pitää lopettaa tuo aikuisen miehen asioiden hoitaminen ja sotkujen siivoaminen.
Asumusero, joka voi olla väliaikainen, mutta eri taloudet ja sit vaan huolehdit omista ja alaikäisten lasten asioista. Ei ole mitään väliä ihmisten puheilla. Sit katsot, oppiiko mies, herääkö todellisuuteen. Jos herää ja hakee apua, suunra on hyvä ja teillä on toivoa. Jos ei, niin ometpahan pelastanut itsesi ja alaikäiset lapsesi tilanteesta.
Rukoilen puolestanne.
Vai että rukoile itsellesi kärsivällisyyttä. Ihan oikeasti, papeilta ei pitäisi kysyä sielunhoidollisia asioita ollenkaan. Mene jollekin terapeutille. Oikeasti! Tarviit sen. Niitä on myös maksuttomia. Voisiko sosiaalitoimi auttaa?