Lue keskustelun säännöt.
34 ja raskaana.
02.08.2019 |
Miehen kanssa ollaan puhuttu lapsenhankinnasta jo vuosikausia. Olen aina epäröinyt lasten hankintaa, mutta mies haluaisi lapsia ja muutkin on hankkineet lapsia. Pari keskenmenoa on takana. Nyt on raskaus edennyt vasta viikolle 8, jolloin oli viime keskenmenokin, mutta olo on silti jotenkin järkyttynyt ja miettii, että haluaako tätä nyt sitten kumminkaan. Mies on taas innoissaan raskauden puolesta, mutta suhtautuu varauksella, meneekö taas kesken. Ja minä en taaskaan tiedä, mitä ajatella.
Kommentit (5)
Kyllä tuo asia olisi pitänyt punnita jo vähän aikaisemmin.
Kukaan ei voi sinulle sanoa haluatko ja onko sinusta äidiksi. Yleensä se toki menee niin että sitä tuon prosessin aikana kasvetaan äidiksi vaikka alkuun hirvittäisikin. Meitä vain on niin moneen junaan, ja toiset niin luonnottoman välinpitämättömiä omaa jälkikasvuaan kohtaan että eipä voi sanoa miten teille käy.
Tuossa iässä olisi vain hyvä tosissaan pohtia asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin normaalia, että alkuvaiheessa ajatukset ovat sekavia. Varsinkin kun keskenmenoja on takana. Ja vaikka ei olisikaan niin onhan raskaus aina iso elämänmullistus. Kyllä se vie aikaa ennen kuin sen sisäistää kunnolla ja saa jopa nautittua raskaudesta. Yritä olla stressaamatta ja anna ajan tehdä tehtävänsä. Kyllä se siitä helpottaa. Kannattaa keskustella neuvolassa avoimesti ajatuksistaan. Sekin auttaa. terveisin rv32
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo asia olisi pitänyt punnita jo vähän aikaisemmin.
Kukaan ei voi sinulle sanoa haluatko ja onko sinusta äidiksi. Yleensä se toki menee niin että sitä tuon prosessin aikana kasvetaan äidiksi vaikka alkuun hirvittäisikin. Meitä vain on niin moneen junaan, ja toiset niin luonnottoman välinpitämättömiä omaa jälkikasvuaan kohtaan että eipä voi sanoa miten teille käy.
Tuossa iässä olisi vain hyvä tosissaan pohtia asiaa.
Sitä on tullut pohtineeksi ainakin siitä alkaen, kun 20 pamahti mittariin. Mutta tuntuu vain olevan entistä pahemmin solmussa koko asian kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaalia, että alkuvaiheessa ajatukset ovat sekavia. Varsinkin kun keskenmenoja on takana. Ja vaikka ei olisikaan niin onhan raskaus aina iso elämänmullistus. Kyllä se vie aikaa ennen kuin sen sisäistää kunnolla ja saa jopa nautittua raskaudesta. Yritä olla stressaamatta ja anna ajan tehdä tehtävänsä. Kyllä se siitä helpottaa. Kannattaa keskustella neuvolassa avoimesti ajatuksistaan. Sekin auttaa. terveisin rv32
Jo ensimmäisen raskauden kohdalla oli sama olo, joten ei pelkästään johtu keskenmenosta. Mutta tuntuu, että mitä vanhemmaksi on tullut, sitä sekaisemmin on tämän asian kanssa. Jos olisi vaikka 20-vuotiaana lapsen saanut, niin olisi ollut paljon helpompaa, kun ei olisi ajatellut asiaa liikaa. Ap
No, jos ei mene kesken niin parisuhde ainakin menee kuralle, se on melkein takuuvarmaa.