Lapset tuovat sisällön elämään. Mitä sitten kun ne aikuistuttuaan muuttavat pois kotoa? Onko elämä sitten tyhjää?

up

Sitten pitää keksiä jotain muuta sisältöä elämään. Sama tilanne kuin eläkkeelle jäädessä pitää keksiä palkkatyön sijasta jotain muuta sisältöä elämään. Kaikki tosin eivät keksi, mutta suurin osa keksii. Kyllähän ihmiset paljonkin suunnittelevat, mitä tekevät sitten, kun lapset ovat lähteneet omilleen. 

Ihmisen tehtävä on jatkaa sukua. Jos ei sitä tee, tai siinä epäonnistuu (lapsilla ei siis ole hyvät eväät elämään), niin hukkaanhan se elämä on mennyt, vaikka kuinka olisi koko elämänsä harrastanut vaikka mitä ja käynyt kaikkialla.

Sitten kun lapset ovat maailmalla, on ihmisen lupa harrastaa omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää keksiä jotain muuta sisältöä elämään. Sama tilanne kuin eläkkeelle jäädessä pitää keksiä palkkatyön sijasta jotain muuta sisältöä elämään. Kaikki tosin eivät keksi, mutta suurin osa keksii. Kyllähän ihmiset paljonkin suunnittelevat, mitä tekevät sitten, kun lapset ovat lähteneet omilleen. 

Mun pointti kai oli, että eikö voisi vain keksiä koko elämänsä ajaksi sitä muuta sisältöä?  Miksi juuri n. 20 vuoden ajan elämän sisältö pitäisi olla se lapsi? Ja siis kyse niistä, joitten mielestä lapsi vasta on tuonut sen sisällön elämään.

Ap

Aika aikaansa kutakin. Onneksi lapsilla on murrosikä, niin niistä on helppo luopua. Siinä kun ne hormoonihyrrässä raivoaa, niin napanuora alkaa hyvin katketa. Näin se luonto asian hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää keksiä jotain muuta sisältöä elämään. Sama tilanne kuin eläkkeelle jäädessä pitää keksiä palkkatyön sijasta jotain muuta sisältöä elämään. Kaikki tosin eivät keksi, mutta suurin osa keksii. Kyllähän ihmiset paljonkin suunnittelevat, mitä tekevät sitten, kun lapset ovat lähteneet omilleen. 

Mun pointti kai oli, että eikö voisi vain keksiä koko elämänsä ajaksi sitä muuta sisältöä?  Miksi juuri n. 20 vuoden ajan elämän sisältö pitäisi olla se lapsi? Ja siis kyse niistä, joitten mielestä lapsi vasta on tuonut sen sisällön elämään.

Ap

lapset antoi ainakin minulle lisäsisällön elämään. Jos en olisi tehnyt lapsia, en tietenkään olisi tätä asiaa ikinä tiennyt. Mutta kun nyt sitten päätin lapsia tehdä, yllätyin itsekkin niistä suurista tunteista ja rakkaudesta. Nyt kun ovat muuttaneet pois, niin se rakkaus on edelleen, mutta se on edelleen lisäsisältö elämääni. Elämässäni on aina ollut sisältöä ja merkitystä. Lapset oli bonus siihen

Eihän niistä kokonaan koskaan luovuta. Ei vaikka lapsi kuolisikin, se on silti muistoissa aina. Pidetään yhteyttä, autellaan ja tavataan, sitten tulee lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Heidän elämänsä seuraaminen tuo sisältöä ja rakkautta vielä näin vanhanakin. Onneksi sain lapsia ja he saivat lapsia. Mielestäni elämän tarkoitus on valon tuominen toisten elämään, ja lapset ovat todellisia valon tuojia! Mummo 88v

Tuovat kyllä edelleen sisältöä elämään, vaikka ovat muuttaneet muualle. Jo se pelkkä heidän olemassaolo on tärkeää. Yhteys kyllä säilyy jossain muodossa, jos välit ovat hyvät. Lasten lähtö kotoa on haikeaa mutta samalla hieno juttu. Säilyvät tärkeimpinä ihmisinä koko loppuelämän, riippumatta siitä kuinka kaukana ovat.

Toki lapset tuovat myös murhetta ja huolta. Jos haluaa helpon elämän, on parempi olla lapseton.

Minulle lapset eivät ole ikinä olleet mikään pääsisältö elämässä, oman tärkeän lisänsä toki siihen tuoneet. Lasten ollessa pieniäkin oli elämässä lasten lisäksi paljon muuta; parisuhde, harrastukset, työ. Lasten kasvettua ja aikuistuttua on näihin voinut panostaa vieläkin enemmän ja vapaammin, niin ajallisesti kuin rahallisestikin.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka pistävät muun elämänsä sivuun ja keskittyvät vain lapsiin. Lapset ovat toki tärkeitä, mutta itse ainakin olen ollut vanhempana paljon parempi ja onnellisempi, kun elämässä on muutakin sisältöä. Pikkulasten kanssa menoista ja aikatauluista piti vain sopia ajoissa ja tarkemmin puolison kanssa, nyt lasten aikuistuttua on siinäkin suhteessa helpompaa ja voi osallistua aika ex tempore-henkisiinkin menoihin.

Lapsia ne on silti vaikka asuisivat toisella puolen maapalloa ja tuovat sisältöä elämään aikuisenakin. Sitä en suosittele että lapset olisi ainoa sisältö elämässä. Yhden kortin varaan elämää on vähän vaarallista rakentaa oli se sisältö mikä tahansa; työ, raha, terveys, parisuhde, perhe...

Murrosikä on tarkoitettu siihen, että vanhemmat tuskastuvat niin paljon, että ovat onnellisia, kun lapset muuttavat pois. (no ei oikeesti). 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tehtävä on jatkaa sukua. Jos ei sitä tee, tai siinä epäonnistuu (lapsilla ei siis ole hyvät eväät elämään), niin hukkaanhan se elämä on mennyt, vaikka kuinka olisi koko elämänsä harrastanut vaikka mitä ja käynyt kaikkialla.

Sitten kun lapset ovat maailmalla, on ihmisen lupa harrastaa omiaan.

Lapsettomat ovat siis luusereita? Älä naurata. Kukin löytää elämässään onnen omalla tavallaan.

Sitten kun lapset ovat aikuisia, niin et suostu tajuamaan sitä, vaan yrität eri tavoilla puuttua heidän elämiinsä päivittäin. Joten ei tarvi keksiä uutta sisältöä elämään ;)

Minulla on ollut sisältöä elämässäni ennen lapsia, lapsien kanssa, ja nyt edelleen kun ovat jo omillaan.

Tilanteet muuttuvat, mutta niinhän ihminenkin muuttuu ajan myötä?

Aikuisista lapsista saa myös sisältöä elämään, kunhan välit ei katkea kokonaan. Ja sitten tulee lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset.

Ei ne lapset mihinkään katoa!

Tässä käyvät perheineen kerran kuukaudessa syömässä, hoitovapaalla olleen lähellä asuvan tyttären perhe monta kertaa viikossa! Mummin hoitopäiviä on tarvittu kaikille lapsenlapsille.

Ja onhan tässä paljon muutakin omaa touhua: matkustelua, raksa- ja pihahommia, kodinhoitoa ja ystävien tapaamisia. Näin kesällä esim kuluneen 2 vkon aikana yhteisiä päivällisiä 5 x. Tänään oltiin päivän lomasella Hangossa.

Jos sattuu olemaan hetki vapaata kuuntelen äänikirjaa tai käyn vaikka uimassa tai mustikassa.

Kyllä lapset tuovat valtavan ison osan sisällöstä mutta säälittää äidit jotka selvästi pistävät jopa parisuhteen syrjään ja elävät vain lapsilleen. Miten he pärjäävät sitten joskus?

Lapset ovat mulle tärkein asia elämässä ja tulevat olemaan aikuisinakin. Tapaamme varmasti sen verran että voin iloita heidän olemassaolostaan kuolemaani saakka.

Elämässäni on ystävät, mies, työ, harrastukset, milloin mitäkin mistä innostun.

Elämä muuttuu koko ajan lasten kasvaessa mutta eivät he tosiaan elämästä katoa.

Elän hetkessä - lapsi tai ilman. Elämä on kaunista. Välillä paistaa ja välillä on pilvistä. Iloa ja valoa sinulle ap ja kaikille vastaajille!

Kyllähän tuo tyhjältä tuntuu.Poikamme lähti armeijaan,kaipaan häntä ja kavereitaan...Ehkä sekin,että tajuaa miten vanha itse jo on.

Suurimmaksi osaksi luulen,että enemmänkin pelkoa ja toivoa,että kaikki menisi hyvin....saisi hyvän elämän ja kehittyisi hyväksi ihmiseksi.

Toisaalta nautitaan hirmuisesti kahden olemisesta.Niin paljon,että siitäkin välillä huono omatunto:)

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tehtävä on jatkaa sukua. Jos ei sitä tee, tai siinä epäonnistuu (lapsilla ei siis ole hyvät eväät elämään), niin hukkaanhan se elämä on mennyt, vaikka kuinka olisi koko elämänsä harrastanut vaikka mitä ja käynyt kaikkialla.

Sitten kun lapset ovat maailmalla, on ihmisen lupa harrastaa omiaan.

Älytön näkökulma. Ei ole mitään "tehtävää".

Elämä on merkityksellisintä yksilölle itselleen silloin kun hän tekee mitä haluaa eli jos haluaa harrastaa niin elämä antaa eniten silloin kun harrastaa.