Sinä +32v nainen, joka olet vielä yliopistossa kirjoilla
Kommentit (20)
Aloitin opinnot 31-vuotiaana. Joten kandi, maisteri ja väikkäri ei vaan millään ole valmistunut vuodessa vaikka ihan sun iloksesi yritin :D
Oletko mahdollisesti proffa joka on kyllästynyt siihen kun ei tule uutta nuorta lihaa saliin?
Mulla jäi opinnot muutamaksi vuodeksi kesken ulkomailla työskentelyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut vain naisista? Katkeruutta jostain?
Ei kun hän haluaa tavata kanssasisaria, jotta voisivat vertailla....
Ei kiinnosta ja on muuta puuhaa. Yhdessä aineessa mulla on vielä ikuinen opiskeluoikeus joten kiirekään ei ole.
Suomalaisiin yliopistoihin on, ja on ollut, hyvin helppo päästä sisään jos päässä liikkuu yhtään mitään. Tämä on toki kova pala sille heikommalle ainekselle, jolle opiskelupaikan hankkiminen on suuri haaste.
Aloitin tänä vuonna yksi maisterin tutkinto pohjalla. Tarkoitukseni on suorittaa toinen maisteri parissa vuodessa ja valmistua työhön, josta saa jopa vähän rahaa ja jossa on käytännössä täystyöllisyys. Virheeni oli, että suoritin edeltävän tutkinnon alalta, jolle en tule työllistymään.
En ole vielä suorittanut edes toisen asteen tutkintoa. Ja "iäkkäät" opiskelijat ovat yleensä miehiä. Tiedän eläkeikäisen miehen, joka on koko elämänsä opiskellut yliopistossa.
N30
Tuntamani henkilö on opintovapaalla vakinaisesta työpaikastaan, ei mättää mikään.
Olen pahoillani, mutta ihan niin tehokas en ole, että olisin saanut toisen maisterin tutkintoni suoritettua alle vuodessa. Pakko on venyttää opintoja vielä muutama vuosi antamasi alaikärajan.
Lasten hankkiminen opiskeluaikana venyttää helposti nimenomaan naisten valmistumista.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen opiskeluaikana venyttää helposti nimenomaan naisten valmistumista.
Miesten syytä siis tämäkin. Mitäs panevat naisiaan paksuksi kesken opintojen!
Joskus elämä tulee väliin. Ensin tuli lapsi, sitten iski vakava sairaus. Sen vuoksi opinnot ovat olleet telakalla enemmän tai vähemmän 3,5 vuotta ja minä olen keskittynyt hengissä pysymiseen. En ole kyennyt käymään töissä enkä opiskelemaan. Moni varmaan pitää laiskana, sillä ei tällaisia kuulumisia kerrota kahvipöydässä tutuille ja sukulaisille, joita näkee korkeintaan pari kertaa vuodessa. Läheisimmät ovat onnellisia, että olen yhä hengissä.
Ei ole sinun asia.