Lue keskustelun säännöt.
Huvittavaa, kun nykyaikuiset perustelevat lasten hankkimatta jättämistä sillä, etteivät halua lasten näkevän työttömyyttä ja köyhyyttä
01.08.2019 |
Saatana, ole kumpikaan noista YHTÄÄN MITÄÄN verrattuna siihen, että mm. omat isovanhempani näkivät lapsuudessaan SODAN! Vanhemmat sukupolvet ovatkin todenneet, että nykyaikuiset asettavat aivan liikaa vaatimuksia ja ottavat aikan liikaa paineita siitä, millaisessa maailmassa lasten tulisi elää. Ovat sanoneet, että kun ei ole sotaa, niin silloin on ihmisillä jo hyvä olla.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on nyt pakko sanoa että olet tavallaan hyvin oikeassa ja tavallaan kovin väärässä. Harrastaminen kun ei kaikille tarkoita sitä että piirtää yksin himassa. Jalkapalloonkaan ei oikein riitä se kirpparilta ostettu pallo, tarvittaisiin myös niitä pelikavereita. Jos tähän päälle haluaa vielä asiantuntevaa opastusta ja oikeasti säännöllisen harrastuksen, on liityttävä joukkueeseen. Tämä maksaa aina, joskus vähemmän mutta yleensä enemmän.
Se on hyvin yleinen harhakuva, että lapsi ei voisi harrastaa mitään muuten kuin jossain maksullisessa joukkueessa, seurassa tai kerhossa.
Totta, harrastaa voi monenmoista ja ilmaiseksikin moni puuha onnistuu. Se ei poista sitä faktaa, että köyhän harrastusrepertuaari on huomattavasti kapeampi kuin varakkaamman. Ja onhan se aika kurjaa, jos koko pitäjän lapset käyvät niissä jalkapallotreeneissä ja yksi saa sitten tyytyä potkimaan sitä kirpparipalloa omalla takapihallaan.
Yritän siis tässä sanoa, että köyhyys rajoittaa huomattavasti niitä mahdollisuuksia, joita lapsella elämässään on. Onko se maailmanloppu, ei, mutta monet ovat tässäkin ketjussa jo kertoneet että kyllä se vain lapsenakin kovasti kismitti.
/8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se tulevaisuuden paska alkaa levitä tuulettimiin niin joukkoitsarit alkaa yleistyä. Lapsia tee enää kukaan kärsimään siitä lähestyvästä dystopiasta. Varmaan ahdeuden kauniiksi lopuksi laukaistaan ydinpommi ilotulitus.
Kyllähän nämä työttömyydellä perustelevat ovat mt tapauksia järjestäin. Työmarkkinat vaihtelevat suhteellisen nopealla syklillä ja sillä aikaa kun vauva kasvaa aikuiseksi on ennättänyt pari lamaa ja muutama nousukausi tapahtua. Siinä työttömyydet on kääntyneet moneen kertaan miten päin vaan. Omalle lapselleni pyrin takaamaan tasapainoisen kodin ja kasvatuksen ja hyvän koulutuksen. Niillä pärjää markkinatilanteesta riippumatta maassa kuin maassa. En pitäisi niin tärkeänä jonkun periferiamaan työtilanteita enää tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on nyt pakko sanoa että olet tavallaan hyvin oikeassa ja tavallaan kovin väärässä. Harrastaminen kun ei kaikille tarkoita sitä että piirtää yksin himassa. Jalkapalloonkaan ei oikein riitä se kirpparilta ostettu pallo, tarvittaisiin myös niitä pelikavereita. Jos tähän päälle haluaa vielä asiantuntevaa opastusta ja oikeasti säännöllisen harrastuksen, on liityttävä joukkueeseen. Tämä maksaa aina, joskus vähemmän mutta yleensä enemmän.
Se on hyvin yleinen harhakuva, että lapsi ei voisi harrastaa mitään muuten kuin jossain maksullisessa joukkueessa, seurassa tai kerhossa.
Totta, harrastaa voi monenmoista ja ilmaiseksikin moni puuha onnistuu. Se ei poista sitä faktaa, että köyhän harrastusrepertuaari on huomattavasti kapeampi kuin varakkaamman. Ja onhan se aika kurjaa, jos koko pitäjän lapset käyvät niissä jalkapallotreeneissä ja yksi saa sitten tyytyä potkimaan sitä kirpparipalloa omalla takapihallaan.
Yritän siis tässä sanoa, että köyhyys rajoittaa huomattavasti niitä mahdollisuuksia, joita lapsella elämässään on. Onko se maailmanloppu, ei, mutta monet ovat tässäkin ketjussa jo kertoneet että kyllä se vain lapsenakin kovasti kismitti.
/8
Kyllä se on heikoksi mennyt, jos lapset eivät enää spontaanisti potki palloa keskenään, vaan kaikki tapahtuu seurajohtoisesti jossain 30 kilometrin päässä sijaitsevassa jalkapallohallissa, jonne lapset on kyyditetty henkilöautolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on nyt pakko sanoa että olet tavallaan hyvin oikeassa ja tavallaan kovin väärässä. Harrastaminen kun ei kaikille tarkoita sitä että piirtää yksin himassa. Jalkapalloonkaan ei oikein riitä se kirpparilta ostettu pallo, tarvittaisiin myös niitä pelikavereita. Jos tähän päälle haluaa vielä asiantuntevaa opastusta ja oikeasti säännöllisen harrastuksen, on liityttävä joukkueeseen. Tämä maksaa aina, joskus vähemmän mutta yleensä enemmän.
Se on hyvin yleinen harhakuva, että lapsi ei voisi harrastaa mitään muuten kuin jossain maksullisessa joukkueessa, seurassa tai kerhossa.
Totta, harrastaa voi monenmoista ja ilmaiseksikin moni puuha onnistuu. Se ei poista sitä faktaa, että köyhän harrastusrepertuaari on huomattavasti kapeampi kuin varakkaamman. Ja onhan se aika kurjaa, jos koko pitäjän lapset käyvät niissä jalkapallotreeneissä ja yksi saa sitten tyytyä potkimaan sitä kirpparipalloa omalla takapihallaan.
Yritän siis tässä sanoa, että köyhyys rajoittaa huomattavasti niitä mahdollisuuksia, joita lapsella elämässään on. Onko se maailmanloppu, ei, mutta monet ovat tässäkin ketjussa jo kertoneet että kyllä se vain lapsenakin kovasti kismitti.
/8
Kyllä se on heikoksi mennyt, jos lapset eivät enää spontaanisti potki palloa keskenään, vaan kaikki tapahtuu seurajohtoisesti jossain 30 kilometrin päässä sijaitsevassa jalkapallohallissa, jonne lapset on kyyditetty henkilöautolla.
Näinhän se on. Mutta sekään ei poista sitä faktaa että köyhän perheen lapsi on se joka tuossa tilanteessa saa kärsiä.
Ja ei kai se joukkueessa pelaaminen pihapelejä estä, pikemminkin luulisin että innostaa niihin.
/8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä työttömyydellä perustelevat ovat mt tapauksia järjestäin. Työmarkkinat vaihtelevat suhteellisen nopealla syklillä ja sillä aikaa kun vauva kasvaa aikuiseksi on ennättänyt pari lamaa ja muutama nousukausi tapahtua. Siinä työttömyydet on kääntyneet moneen kertaan miten päin vaan. Omalle lapselleni pyrin takaamaan tasapainoisen kodin ja kasvatuksen ja hyvän koulutuksen. Niillä pärjää markkinatilanteesta riippumatta maassa kuin maassa. En pitäisi niin tärkeänä jonkun periferiamaan työtilanteita enää tänä päivänä.
Tiedän aika moni työssäkäyviäkin ihan keskituloisiakin jotka eivät tee lapsia johtuen korkeasta verotuksesta ja siitä etteivät koe voivansa tarjota palkkatasoonsa nähden tietynlaista elintasoa. Monelle viime lama näyttää jättäneen jälkensä. Onhan se toki hienoa mikäli itse voi elvistellä olevansa vahvempi ja vielä parempi sieltä on huudella kun ei tarvitse laittaa tikkua ristiin minkään asian osalta. Osahan on ihan valtion palkkaamia koti-mutseja jotka pungertaa kerran vuodessa uuden tulokkaan..
Telttailu vaatii teltan ym. varusteita, jotka eivät nekään ilmaisia ole. Monella on matkaa Hkiin tai Turkuun sen verran, että matkaliput satamaan asti voi maksaa satasia. Ei kovin halpa risteily. Ja pihapelejä on hankala pelata, jos naapurustossa ei ole samanikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Telttailu vaatii teltan ym. varusteita, jotka eivät nekään ilmaisia ole. Monella on matkaa Hkiin tai Turkuun sen verran, että matkaliput satamaan asti voi maksaa satasia. Ei kovin halpa risteily. Ja pihapelejä on hankala pelata, jos naapurustossa ei ole samanikäisiä lapsia.
Jo yhden hotelliyön hinnalla saa hyvät telttailuvarusteet jotka kestävät vuodesta toiseen.
Sota-aikana kuitenkin oli erilainen tapa auttaa ihmisiä. Sodan jälkeenkin ihmisille jaettiin maata ja mökkejä. Nyt on jokainen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sota-aikana kuitenkin oli erilainen tapa auttaa ihmisiä. Sodan jälkeenkin ihmisille jaettiin maata ja mökkejä. Nyt on jokainen yksin.
Työttömille voisi antaa jokaiselle pari hehtaaria suota ja kehottaa viljelemään sitä henkensä pitimiksi sekä tekemään ainakin 5 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nämä työttömyydellä perustelevat ovat mt tapauksia järjestäin. Työmarkkinat vaihtelevat suhteellisen nopealla syklillä ja sillä aikaa kun vauva kasvaa aikuiseksi on ennättänyt pari lamaa ja muutama nousukausi tapahtua. Siinä työttömyydet on kääntyneet moneen kertaan miten päin vaan. Omalle lapselleni pyrin takaamaan tasapainoisen kodin ja kasvatuksen ja hyvän koulutuksen. Niillä pärjää markkinatilanteesta riippumatta maassa kuin maassa. En pitäisi niin tärkeänä jonkun periferiamaan työtilanteita enää tänä päivänä.
Tiedän aika moni työssäkäyviäkin ihan keskituloisiakin jotka eivät tee lapsia johtuen korkeasta verotuksesta ja siitä etteivät koe voivansa tarjota palkkatasoonsa nähden tietynlaista elintasoa. Monelle viime lama näyttää jättäneen jälkensä. Onhan se toki hienoa mikäli itse voi elvistellä olevansa vahvempi ja vielä parempi sieltä on huudella kun ei tarvitse laittaa tikkua ristiin minkään asian osalta. Osahan on ihan valtion palkkaamia koti-mutseja jotka pungertaa kerran vuodessa uuden tulokkaan..
Millä tavoin kirjoitukseni propagoi kotiäitiyden tai työssäkäynnin osalta? Kyllä tasapainoisen kodin ja hyvän koulutuksen voi taata työssäkäyvätkin vanhemmat, todennäköisesti paremminkin kuin kotona olevat, joilla ei ole antaa omaa esimerkkiä eteenpäin yrittämisestä. Itsekin olen työssäkäyvä perheenäiti. Ja millä tavalla ei tarvitse laittaa tiukkua ristiin? Työtähän se vaatii tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telttailu vaatii teltan ym. varusteita, jotka eivät nekään ilmaisia ole. Monella on matkaa Hkiin tai Turkuun sen verran, että matkaliput satamaan asti voi maksaa satasia. Ei kovin halpa risteily. Ja pihapelejä on hankala pelata, jos naapurustossa ei ole samanikäisiä lapsia.
Jo yhden hotelliyön hinnalla saa hyvät telttailuvarusteet jotka kestävät vuodesta toiseen.
Teltoissakin on eroja. Nuorisolle ne halvimmat voivat mennäkin, mutta lapsiperheelle teltan on oltava säänkestävä ja laadukas. Nämä voivat parhaimmillaan maksaa 100-1000e riippuen siitä miten kauan metsässä aiotaan olla. Jokaiselle täytyy sitten myös hommata yhtä pätevä makuupussi, auto millä siirrytään sinne itse paikan päälle vaikka se olisikin leasing niin sekin maksaa, sekä tietenkin eväät.. Eikä unohdeta hyvän kantavuuden omaavaa puhelinta/radiopuhelinta jos vaikka sattuu jotain.
Me tehtiin kahden viikon reissu pohjoiseen, kun esikoinen oli parivuotias. Matkalle piti ostaa makuupussit ja teltta, jonne mahtuu koko perhe. Kolme yötä oltiin mökkimajoituksessa. Matkan aikana söimme kaksi kertaa huoltoasemalla Suomen puolella, muuten teimme ruuat itse. Hintaa reissulle tuli niin paljon, että sillä olisimme tehneet kahden viikon rantalomareissun hyvässä hotellissa majoittuen. Varsinkin Norjassa kaikki oli tuhottoman kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telttailu vaatii teltan ym. varusteita, jotka eivät nekään ilmaisia ole. Monella on matkaa Hkiin tai Turkuun sen verran, että matkaliput satamaan asti voi maksaa satasia. Ei kovin halpa risteily. Ja pihapelejä on hankala pelata, jos naapurustossa ei ole samanikäisiä lapsia.
Jo yhden hotelliyön hinnalla saa hyvät telttailuvarusteet jotka kestävät vuodesta toiseen.
Hotelliyön saa satasella. Satasella ei saa hyviä varusteita, makuupussin saa, mutta tarvitaan sitä muutakin.
Joku taitaa olla kamalan kateellinen lapsettomien elämästä. Mitä se muuten ketään oikeasti kiinnostaa tekeekö lapsia vai ei. Sehän on vapaaehtoista eikä ole mitään lakia että olisi pakko, se on vain joidenkien mielikuvituksessa pakko lisääntyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telttailu vaatii teltan ym. varusteita, jotka eivät nekään ilmaisia ole. Monella on matkaa Hkiin tai Turkuun sen verran, että matkaliput satamaan asti voi maksaa satasia. Ei kovin halpa risteily. Ja pihapelejä on hankala pelata, jos naapurustossa ei ole samanikäisiä lapsia.
Jo yhden hotelliyön hinnalla saa hyvät telttailuvarusteet jotka kestävät vuodesta toiseen.
Teltoissakin on eroja. Nuorisolle ne halvimmat voivat mennäkin, mutta lapsiperheelle teltan on oltava säänkestävä ja laadukas. Nämä voivat parhaimmillaan maksaa 100-1000e riippuen siitä miten kauan metsässä aiotaan olla. Jokaiselle täytyy sitten myös hommata yhtä pätevä makuupussi, auto millä siirrytään sinne itse paikan päälle vaikka se olisikin leasing niin sekin maksaa, sekä tietenkin eväät.. Eikä unohdeta hyvän kantavuuden omaavaa puhelinta/radiopuhelinta jos vaikka sattuu jotain.
Meinaat ajaa autolla, mutta kuitenkin johonkin niistä hyvin harvoista paikoista missä kännykkä ei kuulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on nyt pakko sanoa että olet tavallaan hyvin oikeassa ja tavallaan kovin väärässä. Harrastaminen kun ei kaikille tarkoita sitä että piirtää yksin himassa. Jalkapalloonkaan ei oikein riitä se kirpparilta ostettu pallo, tarvittaisiin myös niitä pelikavereita. Jos tähän päälle haluaa vielä asiantuntevaa opastusta ja oikeasti säännöllisen harrastuksen, on liityttävä joukkueeseen. Tämä maksaa aina, joskus vähemmän mutta yleensä enemmän.
Se on hyvin yleinen harhakuva, että lapsi ei voisi harrastaa mitään muuten kuin jossain maksullisessa joukkueessa, seurassa tai kerhossa.
Totta, harrastaa voi monenmoista ja ilmaiseksikin moni puuha onnistuu. Se ei poista sitä faktaa, että köyhän harrastusrepertuaari on huomattavasti kapeampi kuin varakkaamman. Ja onhan se aika kurjaa, jos koko pitäjän lapset käyvät niissä jalkapallotreeneissä ja yksi saa sitten tyytyä potkimaan sitä kirpparipalloa omalla takapihallaan.
Yritän siis tässä sanoa, että köyhyys rajoittaa huomattavasti niitä mahdollisuuksia, joita lapsella elämässään on. Onko se maailmanloppu, ei, mutta monet ovat tässäkin ketjussa jo kertoneet että kyllä se vain lapsenakin kovasti kismitti.
/8
Kyllä se on heikoksi mennyt, jos lapset eivät enää spontaanisti potki palloa keskenään, vaan kaikki tapahtuu seurajohtoisesti jossain 30 kilometrin päässä sijaitsevassa jalkapallohallissa, jonne lapset on kyyditetty henkilöautolla.
Tuliko mieleen lainkaan, että niitä lapsia ei ole useilla asuinalueilla enää juurikaan?
Omassa lapsuudessani 60-luvulla kerrostalon pihapiiristä löytyi sopivan ikäistä porukkaa riittävästi lähes mihin tahansa pelaamiseen. Tänään lapsia on vain muutama ja ikähaarukka ei sekään salli yhdessä pelaamista. Mitä yhteistä on 3-vuotiaalla ja 8-vuotiaalla?
Joukkuelajit ovat siis mahdottomuus vähäisten lastenmäärien kanssa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää maksullinen ja liian kallis seuratoiminta. Kyllä, niitä lapsia joudutaankuskaamaan sinne harrastukseen muutaman kymmenen kilsan päästä juuri näistä syistä.
Tervetuloa nykyajan realiteetteihin. Voit unohtaa oman lapsuutesi, sen realiteetit eivät päde enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin käyhän lapsuuden isossa perheessä Lapissa. Vihasin sitä elämää. Mielestäni ei ole oikeutta tehdä lapsia vaatamattomiin oloihin. Pitää olla varaa lasten harrastuksiin, lomamatkohin jne.
Minulla on nyt varaa kaikkeen mitä haluan, mutta ne muisto lapsuudesta vaivaavat edelleen.Harrastaminen ei oikeasti ole kallista. Esim. piirtämisen harrastaminen vaatii kynien ja paperin ostamisen, jalkapallon harrastaminen pallon ostamisen ja hiihtämisen harrastaminen (käytettyjen) suksien ostamisen. Ei varmasti ole ylivoimaista nyky-Suomen elintason ja tavarapaljouden vallitessa tuo millekään perheelle.
Lomallekin voi lähteä lähelle, esim. joku risteily on puoli-ilmainen jos asuu kohtuullisen matkan päässä satamasta. Lapissakin voi käydä vaikka Norjassa ja Ruotsissa.
Huutonaurua tälle! Ehkä se 5-vuotias piirtää vielä sillä kynällä ja paperilla, mutta kyllä siihen harrastuksena uppoaa rahaa ihan hitosti. Oletko kertaakaan käynyt taidetarvikeliikkeessä katsomassa mitä ne kaikki tarvikkeet maksavat!? Ei se ole niin, että ostetaan 12 puuvärikynää ja sillä hyvä. On erilaisia lyijykyniä, hiiliä, pastellivärejä, tusseja, vesivärejä, papereita jos jonkin sorttista, opaskirjoja. Käydään kursseilla ja taideleireillä. Sitten tulee kuvioihin piirtopöytä ja kas, kun se on hankittu, huomataan ettei tietokoneen tehot tahdo riittää grafiikkaohjelman pyörittämiseen ja tietokoneesta menee uusiksi yhtä sun toista. Ihan loputonta rahanmenoa! Enkä minä sillä että harmittaisi, mutta ei pitäisi kenenkään erehtyä luulemaan, että piirtäminen on harrastuksena halpa. Hyvä ja kehittävä harrastus se on, mutta halpaa se ei ole.
Mitä itse aloitukseen tulee, niin onko väärin moittia vastuuntuntoisia aikuisia siitä, että he haluaisivat tarjota lapsilleen muutakin kuin ruuan ja vaatteet? Ja kun toteavat, etteivät siihen pysty, niin mieluummin ovat ilman kuin elävät siinä jatkuvassa tuskassa kun eivät pysty tarjoamaan lapsilleen omasta mielestään riittävän antoisaa elämää harrastuksineen ja matkoineen. Ei ole väärin haluta lapselleen hyvää. Jo ihan perus hammashoidonkin tarjoaminen (kun kunta ei hoida vaikka pitäisi) voi olla monelle liian kallista. Ja kuinka pahalta se tuntuu katsoa omaa lasta, jonka hampaat kasvavat vinksin vonksin ja itsellä ei ole varaa oikomahoitoon? On aivan liian sinisilmäistä luottaa siihen, että yhteiskunta kyllä auttaa jos on terveysongelmia tai jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai neurologinen poikkeama ja tarvitsee sen vuoksi erityistä tukea ja/tai toimintaterapiaa. Ikävä kyllä vanhemman pitää olla valmis kaikki tällaiset maksamaan itse.
Juuri 18-vuotias lapseni haukkui minut pataluhaksi, ei kuulemma olisi pitänyt tehdä lapsia "kun ei pysty huolehtimaan". Totta, ei olisi pitänyt.
Niin tai luulee, että joku hiihtely silloin tällöin muka olisi hiihdon harrastamista. Kyllä siihen vähintään vaaditaan valmentajat ja hiihtokilpailut, jotta voisi sanoa lapsen harrastavan hiihtoa.