Kuinka päästä eroon ihastuksesta?
Auttakaa mammat siskoa. Olen ihan korviani myöten ihastunut mieheen, joka on ihan älyttömän ristiriitainen. Hän piiritti minua pitkän aikaa ja kun lopulta lämpenin ja ihastuin itsekin, niin mies otti rajusti etäisyyttä ja sanoi, ettei välttämättä haluakaan mitään. Ottaa joskus yhteyttä ja ehdottaa tapaamista ja tekemistä, ottaa pienillä asioilla minua huomioon (tekee puolestani asioita), mutta on toisena hetkenä todella kylmä ja lähes tunteeton. Ei osaa sanoa mitä tuntee minua kohtaan, mutta kieltäytyy myöskin sanomasta, ettei tunne minua kohtaan mitään. On välistä todella hellä ja herkkä, kunnes taas yht äkkiä vetäytyy, on viileä, etäinen ja kylmä. Tapaamiset menevät hänen ehdoillaan ja hänen fiiliksiensä mukaisesti, enkä oikein edes ymmärrä, miten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Olen todella turhautunut mieheen ja kaikkeen, haluaisin päästä tunteistani täysin eroon, mutta samanaikaisesti olen todella ihastunut.
En ymmärrä itseäni, en ymmärrä tunteitani. En halua tällaista, haluan ihmisen, joka on selkeä, turvallinen, joka haluaa nähdä minua ja panostaa minuun, joka välittää tunteistani silloinkin, vaikka itsellään on huono päivä. Haluan ihmisen, joka on yhtä ihastunut minuun mitä minä häneen. En todellakaan jaksa tällaista kissa-hiiri-leikkiä. Ongelmana on se, etten yleensä ihastu näin voimakkaasti ja tuntuu, että en pääse tunteistani eroon millään.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten omat tunteet voi sammuttaa silloin, kun tilanteessa ei ole mitään järkeä eikä ihmiseltä todellisuudessa saa sitä, mitä oikeasti haluaa? Mikä ihme minua oikein vaivaa?!?
Kommentit (48)
Olen ollut itse samassa tilanteessa. Toimin juuri niin kuin ap. Kerran puhelimessa, kun hän oli vähän etäinen, suustani ryöppysi aivan rauhallisesti. Suunnilleen näin, sinä olet tosi mukava, fiksu ja komea, mutta minun on jo monta kertaa pitänyt sanoa, että meidän on lopetettava kokonaan tämä yhteydenpito. Koska tämä ei edisty ja meillä on koko ajan näitä kommunikaatio-ongelmia. Minua ahdistaa tämä epäselvä tilanne ja haluan mennä eteenpäin elämässäni j.n.e. kun sinä itse sanot sen, et varmasti e nää palaa, vaan voimaannut . Löysässä hirressä ei kannata roikkua.
Sama tilanne mulla! Olen ihan lopussa. Täytyy vähän väliä poistaa meidän whatsapp-keskustelu, etten sorru laittamaan viestiä kun se keikkuu siinä esillä.
En ole tottunut olemaan tällainen, yleensä osaan suhtautua miehiin rationaalisesti. Nyt olen ollut vuoden päivät aivan sekaisin. Välillä voin olla jonkin aikaa ajattelematta asiaa, mutta sitten nähdään ja jälleen olen tunteideni vietävänä.
Nyt pakko laittaa hommalle stoppi, ei tällaista jaksa. Se, että jonkun kanssa kemiat kohtaa ei aina tarkoita sitä, että parisuhde olisi mahdollinen.
Välttelijä kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta välttelevältä kiintymyssuhdetyyliltä. Lähestyy ja loittonee, kaipaa välillä sinua mutta ei kykene olemaan pitkiä aikoja kanssasi. Tunnen itse vetoa samaan miestyyppiin, koska he tuntuvat haasteelta verrattuna helpompiin miehiin.
Kannattaa pohtia rauhassa, mitä omia tarpeita tai vanhoja haavoja miehen käyttäytyminen muistuttaa - onko kenties lapsuudessasi ollut joku hänen kaltaisensa tärkeä ihminen? Tai onko niin, että syystä tai toisesta et itsekään kaipaa avointa ja aina saatavilla olevaa miestä?
Ihastumiseen auttaa aika, etäisyyden ottaminen ja se, että vähitellen avaat itsesi ihastumaan johonkuhun toiseen.
Minä en yleensä ihastu tällaisiin miehiin. Yleensä tällainen käyttäytyminen sammuttaa oman kiinnostukseni hyvinkin nopeasti. Olen yrittänyt miettiä, että mikä miehessä ihan oikeasti vetää puoleensa? Onko siinä jotain tuttua kaavaa, jota haluan tiedostamattani toistaa? Yleensä en siedä ollenkaan tällaista ristiriitaisuutta.
En tiedä, tätä asiaa täytyy todellakin pohtia siltä kannalta, että mitä tämä minussa herättää ja miksi. Olen luullut, että olisin vahvempi ja omanarvontuntoisempi tällaisten tilanteiden suhteen. Koska aikaisemmin olen ollut. Tuntuu kuin olisin taantunut itsetuntemuksen ja arvostuksen suhteen, enkä tiedä miksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse samassa tilanteessa. Toimin juuri niin kuin ap. Kerran puhelimessa, kun hän oli vähän etäinen, suustani ryöppysi aivan rauhallisesti. Suunnilleen näin, sinä olet tosi mukava, fiksu ja komea, mutta minun on jo monta kertaa pitänyt sanoa, että meidän on lopetettava kokonaan tämä yhteydenpito. Koska tämä ei edisty ja meillä on koko ajan näitä kommunikaatio-ongelmia. Minua ahdistaa tämä epäselvä tilanne ja haluan mennä eteenpäin elämässäni j.n.e. kun sinä itse sanot sen, et varmasti e nää palaa, vaan voimaannut . Löysässä hirressä ei kannata roikkua.
Sanoin jo vähän jotain tuon kaltaista samalla kun pyysin miestä olemaan rehellinen ja suora sen suhteen, jos kerta jo tietää ettei tunne eikä voi koskaan tuntea minua kohtaan mitään ja jos kerta tietää, että meistä ei voi tulla mitään. Kun mies sanoi, ettei hän tuollaisia asioita voi sanoa, sanoin, että en voi roikkua tässä ikuisuuksiin. Että mun on pakko piakkoin mennä eteenpäin, ihan pelkästään itseni vuoksi. Toivon että tämä loppuisi tähän. Että kerta en enää aio ottaa yhteyttä, niin mieskään ei ottaisi enää minkään ylimääräisen takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne mulla! Olen ihan lopussa. Täytyy vähän väliä poistaa meidän whatsapp-keskustelu, etten sorru laittamaan viestiä kun se keikkuu siinä esillä.
En ole tottunut olemaan tällainen, yleensä osaan suhtautua miehiin rationaalisesti. Nyt olen ollut vuoden päivät aivan sekaisin. Välillä voin olla jonkin aikaa ajattelematta asiaa, mutta sitten nähdään ja jälleen olen tunteideni vietävänä.
Nyt pakko laittaa hommalle stoppi, ei tällaista jaksa. Se, että jonkun kanssa kemiat kohtaa ei aina tarkoita sitä, että parisuhde olisi mahdollinen.
Ei tällaista todellakaan jaksa. Etenkään kun oma aikaisempi suhde oli todella avoin ja sellainen, ettei minun tarvinnut koskaan epäillä, välittääkö toinen minusta. Minulla tämä vaiheilu on kestänyt kolmisen kuukautta, mutta olen jo ihan kypsä siihen, että en saa toiselta täysin sitä, mitä haluan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne mulla! Olen ihan lopussa. Täytyy vähän väliä poistaa meidän whatsapp-keskustelu, etten sorru laittamaan viestiä kun se keikkuu siinä esillä.
En ole tottunut olemaan tällainen, yleensä osaan suhtautua miehiin rationaalisesti. Nyt olen ollut vuoden päivät aivan sekaisin. Välillä voin olla jonkin aikaa ajattelematta asiaa, mutta sitten nähdään ja jälleen olen tunteideni vietävänä.
Nyt pakko laittaa hommalle stoppi, ei tällaista jaksa. Se, että jonkun kanssa kemiat kohtaa ei aina tarkoita sitä, että parisuhde olisi mahdollinen.
Ei tällaista todellakaan jaksa. Etenkään kun oma aikaisempi suhde oli todella avoin ja sellainen, ettei minun tarvinnut koskaan epäillä, välittääkö toinen minusta. Minulla tämä vaiheilu on kestänyt kolmisen kuukautta, mutta olen jo ihan kypsä siihen, että en saa toiselta täysin sitä, mitä haluan.
Ap
Mulla meni noin 1,5v. et tunteet lopulta kunnolla kuoli. Sitä ennen ne laantui muutamia kertoja ja ryöpsähti taas uudelleen kun mies lähestyi ja huomioi. Vaikeaa oli unohtaa, kun kyseessä työkaveri. Molemmat varattuja eikä suhdetta ollut, pelkkää flirttiä ja mun yksipuolinen ihastuminen.
Voi ei, älä riko itseäsi liian pahasti tuossa, jooko? Minut tuollainen rikkoisi, ennemmin tai myöhemmin ja siksi olenkin päättänyt, että tämä veivaaminen saa riittää. Ihan huolimatta siitä, miten ihana on olla kyseisen miehen lähellä ja miten ihanalta kaikki tuntuu...
Tällä hetkellä tämä kaikki vain sattuu ja paljon. On todella vaikeaa päästää irti kaikin puolin. Mutta en toisaalta halua keräillä kuukausien jälkeen itsetuntoni rippeitä, haluan rakastaa itseäni ja olla itselleni hyvä koskien myös sitä, että ansaitsen oikean, rakkaudellisen parisuhteen.
Ap