Lue keskustelun säännöt.
Miksei naisia kiinnosta ohjelmoiminen?
01.08.2019 |
Sehän on samanlaista kuin lapsen kasvattaminen. Jopa helpompaa, kun koodi kuitenkin oikeanlaisen käskyn antaessa tottelee toisin kuin lapsi.
Lapsessa ja koodauksessa tuntuu olevan muutenkin paljon samaa ja käytännössä kasvatus on koodausta, tosin koodia pitää forcettaa ja jankata kerta toisensa jälkeen.
Kommentit (35)
Miksi ap luulet että ei kiinnosta? Ohjelmointihan oli alunperin naisten työ, miehet keskitty koneiden rakentamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaahan. Olen itse nainen, ja mulla on ohjelmointi pääaineena. Ohjelmoinnin tunneilla suunnilleen 30-40% osallistujista on naisia.
Se on tylsää ja vaikeaa. Kävin perus- ja jatkokurssin.
Hyvä kun jotkut silti tykkäävät sitä tehdä.
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista. Oon tehnyt sitä itse työkseni kohta 20 vuotta. Ei sen onneksi tarvi kiinnostaa että voi tehdä työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Mahdollista. Sekään ei useita naisia kiinnosta.
Joitakin kiinnostaa, joitakin ei. Sama kuin monessa muussakin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä insinöörityyppejä työkavereina. He jumiutuvat merkityksettömiin pikkuasioihin. Kauhea mäkätys alkaa, jos joku asia ei ole just siten kuin he haluavat. Ihmissuhdetaidot ovat vaillinaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Ehkä. Itse en ole lapsia koskaan hankkinut, olen katsonut liian sitovaksi. Mutta jos ihan kiinnostuksia mietitään niin pidän ihmisiä huomattavasti kiinnostavampina kuin koneita ja ohjelmistoja, koska niissä on ennalta-arvaamattomuutta. Näissä ohjelmointihommissa ei ole mitään "magiaa", kaikki toimii niin kuin ne on rakennettu toimimaan, kerrasta toiseen. Mutta lievästi tylsistyttävä työ on ihan jees erittäin hyvää palkkaa ja siistiä sisä/päivätyötä jota saa vielä tehdä paljon etänä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestä insinöörityyppejä työkavereina. He jumiutuvat merkityksettömiin pikkuasioihin. Kauhea mäkätys alkaa, jos joku asia ei ole just siten kuin he haluavat. Ihmissuhdetaidot ovat vaillinaisia.
Minusta taas yksi hyviä puolia on nuo insinöörityypit, jotka ei ensinkään puhu jos ei ole oikeaa asiaa. Tällaiselle introvertille oikein loistavaa, että saa käydä yksin kahvilla ja syömässä, ei tarvi tervehtiä työkavereita, eikä kukaan juuri yleensäkään puhu mitään. Jos on jotain työhön liittyvää asiaa niin Slackilla viestitään pikaiseen. Pääosin kukaan ei mitenkään puutu toistensa tekemisiin, kukin saa ihan rauhassa tehdä niin kuin huvittaa omalla vastuualueellaan.
- 5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Tämän kommentin kirjoittajalla ei ole lapsia. Lapset yllättävät jatkuvasti, enimmäkseen positiivisesti. Vanhemmuudessa ei ole mitään tylsää mutta todella vaativaa se on. Koodi ei yllätä, se toimii juuri niinkuin se on ohjelmoitu toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koodaaminen ei varmaan sovi näille moniajokyvyssään ylivertaisille aivoille vaan vaatii enemmänkin miehen rajoittuneita putkiaivoja. Samoin kuin tiede, tekniikka ja vaikkapa shakki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Tämän kommentin kirjoittajalla ei ole lapsia. Lapset yllättävät jatkuvasti, enimmäkseen positiivisesti. Vanhemmuudessa ei ole mitään tylsää mutta todella vaativaa se on. Koodi ei yllätä, se toimii juuri niinkuin se on ohjelmoitu toimimaan.
Olen kyllä kuullut monelta koodaajalta ihan toista. Koodin pitäisi toimia, sitten yllätytään kun se ei toimikaan halutulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä alkaa vähitellen kiinnostaa. Muistan hyvin, kun hankin ensimäisen PC:n 1990-luvun alussa ja aloin opettaa 9-vuotiaalle tyttärelleni tietotekniikkaan liittyviä asioita, monet hämmästelivät, että miten nyt TYTÖLLE. Poikia vartenhan tietokoneita hankittiin ja heille opetettiin, miten rakkineita käytettiin, huollettiin ja päivitettiin. Jos tyttö jostain syystä tarvitsi konetta ja koneen kanssa tuli ongelmia, isä tai veli ei neuvonut vaan tyttö tuupattiin pois tieltä ja isä tai veli korjasi ongelman. Tällä tavalla annettiin tytöille käsitys, että tietokoneet olisivat jotenkin vaikeita käyttää ja asiat vaikeita oppia, eikä tyttöjen oikein annettu edes opetella.
Olen iloinen siitä, että ohjelmointi kuuluu nykyisin perusopetukseen. Ja toivon, että kun tyttölapset huomaavat, että ohjelmointi sujuu heiltä ihan yhtä hyvin kuin pojiltakin, kiinnostuvat ohjelmoinnista äitejään enemmän.
t. koodarimutsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Tämän kommentin kirjoittajalla ei ole lapsia. Lapset yllättävät jatkuvasti, enimmäkseen positiivisesti. Vanhemmuudessa ei ole mitään tylsää mutta todella vaativaa se on. Koodi ei yllätä, se toimii juuri niinkuin se on ohjelmoitu toimimaan.
Olen kyllä kuullut monelta koodaajalta ihan toista. Koodin pitäisi toimia, sitten yllätytään kun se ei toimikaan halutulla tavalla.
Koodi toimii kyllä aina just niinkuin se on koodattu. Totta on, että koodarina ei aina heti huomaa, missä on tehnyt virheen koodiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä insinöörityyppejä työkavereina. He jumiutuvat merkityksettömiin pikkuasioihin. Kauhea mäkätys alkaa, jos joku asia ei ole just siten kuin he haluavat. Ihmissuhdetaidot ovat vaillinaisia.
Minusta taas yksi hyviä puolia on nuo insinöörityypit, jotka ei ensinkään puhu jos ei ole oikeaa asiaa. Tällaiselle introvertille oikein loistavaa, että saa käydä yksin kahvilla ja syömässä, ei tarvi tervehtiä työkavereita, eikä kukaan juuri yleensäkään puhu mitään. Jos on jotain työhön liittyvää asiaa niin Slackilla viestitään pikaiseen. Pääosin kukaan ei mitenkään puutu toistensa tekemisiin, kukin saa ihan rauhassa tehdä niin kuin huvittaa omalla vastuualueellaan.
- 5
Täydensit hyvin insinöörityypin kuvausta. Jäi tosiaan mainitsematta tuo, että he pystyvät puhunaan ainoastaan työasioista ja niistäkin vain rajoitetusti. Tyoasioista ei voi kysyä, koska he menettävät hermonsa, jos toi en kysyy jotain heille itselleen selvää asiaa tai jos asiasta on jo keskusteltu kertaalleen vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se on melkoisen tylsää ja rutiininomaista työtä, joka silti vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista.
Eli ihan sama kuin lasten kasvattaminen.
Tämän kommentin kirjoittajalla ei ole lapsia. Lapset yllättävät jatkuvasti, enimmäkseen positiivisesti. Vanhemmuudessa ei ole mitään tylsää mutta todella vaativaa se on. Koodi ei yllätä, se toimii juuri niinkuin se on ohjelmoitu toimimaan.
Olen kyllä kuullut monelta koodaajalta ihan toista. Koodin pitäisi toimia, sitten yllätytään kun se ei toimikaan halutulla tavalla.
Virheitä toki tulee tehtyä, joko huolimattomuudesta tai koska ei tunne kaikkia asiaan liitttyviä pohjatietoja kuten esim. miten jonkun komennon tai kutsuttavan toiminnon kuuluu toimia. Jotenkin vaan se että vaikka "nyt tää lähetys ei toiminut kun en muistanut että jos käytän protokollaa X niin pitääkin käyttää porttia Y" ei ole yhtä kiinnostavaa ennalta-arvaamattomuutta kuin ihmisten luovalla ja autenttisella tavalla ennalta-arvaamattomat reaktiot ja käytökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä insinöörityyppejä työkavereina. He jumiutuvat merkityksettömiin pikkuasioihin. Kauhea mäkätys alkaa, jos joku asia ei ole just siten kuin he haluavat. Ihmissuhdetaidot ovat vaillinaisia.
Minusta taas yksi hyviä puolia on nuo insinöörityypit, jotka ei ensinkään puhu jos ei ole oikeaa asiaa. Tällaiselle introvertille oikein loistavaa, että saa käydä yksin kahvilla ja syömässä, ei tarvi tervehtiä työkavereita, eikä kukaan juuri yleensäkään puhu mitään. Jos on jotain työhön liittyvää asiaa niin Slackilla viestitään pikaiseen. Pääosin kukaan ei mitenkään puutu toistensa tekemisiin, kukin saa ihan rauhassa tehdä niin kuin huvittaa omalla vastuualueellaan.
- 5
Täydensit hyvin insinöörityypin kuvausta. Jäi tosiaan mainitsematta tuo, että he pystyvät puhunaan ainoastaan työasioista ja niistäkin vain rajoitetusti. Tyoasioista ei voi kysyä, koska he menettävät hermonsa, jos toi en kysyy jotain heille itselleen selvää asiaa tai jos asiasta on jo keskusteltu kertaalleen vuosia sitten.
Tuota viimeksi mainitsemaasi ominaisuutta muuten nuorena alalle tulleena oikein pelkäsin. Yleensä olin ainoa nainen koodaushommissa ja minun olisi kokemattomana juniorina pitänyt välillä vähän tyhmiäkinn kokemattomuuttani "pojilta" kysellä. Mutta reaktio oli valitettavan usein erittäin vihamielinen ja loukkaava. Esimerkiksi suoraan päin näköä tyhmäksi haukkuminen kun en tiedä jotain mikä on "peruskauraa". Kommentit ettei naisia pitäisi päästää alalle. Naureskelu sille miten voikin ihminen olla tyhmä ja kysyä tyhmiä.
No, minä reagoin niin etten enää kysynyt vaan päätin pärjätä ilman. Ja pärjäsin. Mutta kieltämättä olisi ne alkuvuodet olleet paljon helpompia ja vähemmän ahdistuneita, jos olisi voinut siinä samassa avokonttorissa vieressä olevalta kaverilta kyselläkin, eikä aina vaan hakata päätä seinään (usein iltaisin ylitöinä ilmaiseksi) kaiken sellaisenkin selvittämiseksi yksin, jossa kokeneempi olisi luultavasti osannut neuvoa hetkessä jos olisi halua.
Entäs muusikot jotka ohjelmoi biisejä vaikka Pro toolsilla tai piirtäjät jotka ohjelmoi CADia. Kaikki on ohjelmointia.
Tietenkin naisia kiinnostaa ohjelmoiminen. Nehän aloittaa sen saman tien kun tapaavat miehen...