Onko oma kotinne teistä hieno?
Kommentit (32)
en oo koskaan tullu ajatelleeksi asiaa
Vierailija kirjoitti:
en oo koskaan tullu ajatelleeksi asiaa
Ajatteleppa nyt.
Ainoastaan sillä on merkitystä, viihtyykö itse siellä.
Hieno on, mutta keskeneräinen. Uudistalo. Valkoinen hohtaa valkoisena, mutta sitä ei ole omaan makuuni liikaa.
Mä kuvittelen et kaikilla muilla on hienompaa, vaikka mitä väliä sillä oikeesti on.
No oon vasta nuori. 40 neliöinen yksiö, kiva sisustus, kämpän kunto hyvä.
Tällaisia kämppiä on tän ikäisillä yksin asuvilla.
Vois hävettää, jos oisin 10 vuoden päästä vielä samassa tilanteessa, nyt oikein passeli.
En todellakaan häpeä, ehkä joskus joku Uusi vieras saattaa ihmetellä kun asuntoni on melko tyhjä. Mutta tämä nyt johtuu vain siitä että ajan kanssa (kun kertyy ylimääräistä rahaa) ostan suoraan unelmieni huonekalut enkä vain väkisin jotain edullisia alkuun. Nykyään on jo sohva & ruokapöytä & pari tuolia. Tulossa vielä sänky jossain välissä ja mattoja ehkä, sekä tietysti kirjahylly. Rakastan lukemista.
Ystävien kesken ei tarvitse hävetä vaikka asuisi millaisessa läävässä. Ulkomailla asuessani kyllä häpesin koska mun tutut asui 5000€/kk asunnoissa ja itse asuin 800€/kk asunnossa. En kehdannut järjestää playdate tapaamisia. Tasoero oli valtava.
Ei ole hieno. 100-vuotias talo, remontoitu kauttaaltaan 90-luvun alussa ja samalla kaikki alkuperäinen hävitetty. On vanha, kulunut ja kulahtanut. Jossain pitää asua.
Vierailija kirjoitti:
Ystävien kesken ei tarvitse hävetä vaikka asuisi millaisessa läävässä. Ulkomailla asuessani kyllä häpesin koska mun tutut asui 5000€/kk asunnoissa ja itse asuin 800€/kk asunnossa. En kehdannut järjestää playdate tapaamisia. Tasoero oli valtava.
Mitä ne tollaset tapaamiset on?
Hieno ei ole sana, jota itse käyttäisin kodistani. Se on toimiva, hyvistä materiaaleista huolella tehty, tyylikäs ja kodikas ja mukava. Mutta ei hieno.
ei ole hieno vaan vaatimaton. mutta kodikas ja viihtyisä. ei hävetä.
Itse pidän hienona verrattuna aiempiin asuntoihin. Asun rivitalossa, kaupungin vuokra-asunnossa.
Ei ole hieno. Isohko 60-luvun kerrostalohuoneisto. Mutta on mulla mielestäni hyvä maku siinä mielessä, että halvallakin olen saanut laitettua nätiksi, värit sointuu ja noin. Ei hävetä.
Juu on, hieno ja ylellinen, samalla kuitenkin kodikas. Kaikesta huolimatta ollaan pienituloisia, mutta kun olen harrastanut sisustamista kohta 30 v, niin olen vähitellen saanut kerättyä kaikkea ihanaa ja ylellistä. Mulle kaiken pitää olla erityisen hienoa, en voi sille mitään, mulla on kallis maku. Onneksi nykyään löytää kirppareilta arvotavaraakin. Ja kun itsekin osataan aika paljon tehdä, niin huonokuntoisestakin, mutta peruslaadukkaasta huonekalusta saa kunnostamalla aivan upean. Mulla pitää olla kristallikruunuja (ei niitä kullanvärisiä hökötyksiä), villamattoja, upottava sohva ja nojatuoleja, silkkiä, pellavaa, villaa, taidetta.
Sama pätee vaatteisiin, kenkiin, astioihin, koruihin ja asusteisiin. Kaiken pitää olla just eikä melkein! Arkiruuankin pitää olla aina herkullista ja usein viiniä. Lomamatkojen erityisiä, ei mitään perus thaikku-matkoja, vaan jotain erilaista. Yleensäkin haluan olla aina erilainen kuin muut. Kummallista, niin se vaan kuitenkin on ja olen jo tukevasti keski-ikäinen.
On hienoja molemmat. Tyylikkäitä ja hyvällä maulla sisustettuja. Krääsää ja ylimääräistä roinaa ei ole missään ja aina siistejä.
Olen aikuinen joten vaatimaton kotini ei hävetä. Se on rakas.