Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö, jos anoppi soittaisi kuusi kertaa päivässä?
29.07.2019 |
Lukaisin artikkelin Bangladeshin ja Suomen välillä palloilevasta perheestä ja aloin miettiä, kuinka kireällä mulla olisi pinna, jos anoppi soittaisi kuusi videopuhelua päivässä. Mitenkään kritisoimatta toisten perheiden elämää, kestäisitkö sinä? Miten reagoisit?
Oma anoppi asuu Lapissa ja minä perheineni pääkaupunkiseudulla. Ollaan todella hyvissä väleissä, mutta tuskin oltaisiin pitkään, jos hän soittelisi päivittäin, saatika sitten useita kertoja, kyselläkseen että kai sinä nyt sitten hoidat vauvaa. En mä jaksaisi puhua joka päivä montaa kertaa puhelimessa edes parhaan ystäväni kanssa.
Kommentit (17)
Juu, en hoida vauvaa kun pitää roikkua puhumassa kanssasi koko ajan. Tällaisesti vastaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ei koskaan soita mulle, joten vaikea kuvitella. En kyllä jaksaisi soitella kuutta kertaa päivässä, tai edes kuukaudessa, yhtään kenenkään kanssa.
Aloittaisin varmaan v*ttuilun, jos ei sanomatta tajuaisi lopettaa. Sen jälkeen jos ei edelleenkäön tajuaisi vihjeestä vihkä sanoisin suoraan, että ei kiinnosta, en enää vastaa.
Kerta päivässäkin olisi liikaa. Saattaapa anoppi miehelle soittaa melkein päivittäin, mutta minä en vastaisi, jos jatkuvasti olisi minua häiriköimässä. En juttele omien vanhempienikaan kanssa päivittäin.
Menisi aika nopeasti estoon. Anoppi on ihan kiva ja voidaan jutustella ilman varsinaista asiaakin, mutta ei kiitos puheluja edes päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisi soittaa pojalleen ihan vapaasti. Ite en jaksaisi tuollaista. Tuohan tarkoittaa että anoppi soittaa n. 2,5 tunnin välein. Olettaen ettei yöllä soita kuitenkaan.
No siinähän soittaisi, jakaisin ehkä kerran viikossa vastata. En kyllä sen useammin puhu omankaan äidin kanssa, joten miksi ihmeessä anopin. Olisi oikeastaan aika kamalaa jutella kenenkään ystävänkään kanssa noin usein.
Senkin sietäisin, jos miehelleni soittaisi noin usein, mutta en kyllä sietäisi jos mies vastaisi niin usein. Arkipäivänä ollana yhdessä koko perhe klo 17-20. Sulaa tyhmyyttä, että yksi aikuinen lätisisi koko sen ajan puhelimessa. Mieheni ei kyllä jaksa puhua äitinsä kanssa edes paria kertaa viikossa, joten siinähän soittelisi.
Luin myös tuon jutun, ehkä miniä kaipaa jonkinlaista henkistä tukea tai ehkä he vain ovat oikeasti todella läheisiä ystäviä. On myös naisia, jotka tekevät kaikkensa miellyyttääkseen muita, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Sitä kyllä näin miettimään, kun olen itse kotiäiti. Minä en pysty puhumaan edes yhtä puhelua päivässä ilman että se vaikuttaa hieman lapsiin. Miten kukaan pystyy puhumaan kuusi puhelua päivässä, kun on lapsi ja koti hoidettavana. Tai ehkä ne puhelut ovat tosi lyhyitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestäisin ainoastaan jos anoppi kärsisi dementiasta tms. (ja silloinkin saisi enimmäkseen soittaa miehelle, ei minulle).
Aikuisille perheenjäsenille ei tarvitse soittaa edes kerran päivässä ellei oikeasti ole asiaa. Kerran-kaksi viikossa juttelu äidin kanssa on ihan riittävän läheinen suhde, muu on jo vähän riippuvuutta. Herää kysymys että miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle? En varmaan. Miehelle jos soittaisi, voisi sekin ärsyttää, mutta kai se olisi pakko ymmärtää.
Minä olen vanhan koulukunnan naisia (olen viisikymppinen), mutta mielestäni yhdenkään naisen ei ole pakko ymmärtää, että mies puhuu äitinsä kanssa kuusi kertaa päivässä puhelimessa.
On sitä kotonakin ja lapsissa nimittäin hommaa. Parisuhdekin vaatii kommunikointia. Kuusi kertaa päivässä tarkoittaa puhelua parin tunnin välein, ja kauanhan yksi puhelu kestää. Veikkaan että ihmisellä, joka kokee hyväksyttäväksi soitella miniälle tai aikuiselle lapselle kuusi kertaa päivässä, se puhelu ei ole mikään parin minuutin juttu..
Olen itse anoppi ja täytyy sanoa, että kyllä näissä vanhemmalla polvella on se suurin vastuu. Voi olla iso paikka miniälle (varsinkin vieraasta kulttuurista) sanoa ettei sovi puhua noin usein. Anopin pitäisi tämä ymmärtää, ja soittaa max 1-2/kertaa viikossa. Edes päivittäin ei pitäisi joutua pienten lasten vanhemman puhumaan puhelimessa "velvollisuudesta".
Muija on "nyrkin ja hellan välissä". Jos ei nyt ihan kirjaimellisesti, niin ainakin kuvainnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/petran-22-lapsilla-koti-iisal…
Jos joku ei ole vielä nähnyt, vaikka tuolla yläpalkissa roikkuukin :)
Aika nuorena alkoi viestittelemään jonkun aikuisen miehen kanssa. Onkohan suhde ihan terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermo menisi jos edes puoliso, lapsi tai äiti soittaisi 6 kertaa päivässä.
Soittaa. En pidä, mutta kestän. Jätän välillä vastaamatta, jolloin hän pommittaa puheluilla muita.
Ongelmana on, että anopin puheluista puuttuu myös sisältö. Ahdistunut akka! Hänellä on tapana vain udella mitä teemme. Hänen puhelunsa eivät ole koskaan järkeviä, aiheellisia, mielenkiintoisia, syvällisiä eivätkä henkeviä. Anopille on annettu mahdollisuus muuttaa lähemmäksi meitä ja saisi tukea siinä, että ei olisi niin yksinäinen, mutta se ei ole ok, että roikkuu puhelimella meissä kiinni ilman, että keskittyy omaan elämäänsä, kun kuitenkin asuu kaukana! Hänellä ei ole dementiaa. Pinttyneitä tapoja kyllä on.
Äitini kanssa taas puhun kerran melkein joka päivä ja aina on jotain sisältöä. Parempi onkin puhua vaikka säästä, kuin udella arkisia asioita ja sekaantua niihin, vaikka ei mihinkään pysty vaikuttamaan kaukaa! Mieheni ei myöskään joudu kärsimään äitini puheluista.
Minulle? En varmaan. Miehelle jos soittaisi, voisi sekin ärsyttää, mutta kai se olisi pakko ymmärtää.