Pelkään, että joudun ihan pohjalle psykiatrisen hoidon aloitettuani
Tänään oli vasta ensimmäinen kerta ja olen ihan rikki ollut koko päivän. Itkenyt, päätä särkee ja väsyttää. Pelkään, että toimintakykyni lamautuu, kun hoito alkaa kunnolla.
Kommentit (11)
En tiedä olisinko ikinä mennyt psykiatriseen hoitoon, jos oisin tiennyt seuraukset.
Ok, tilanne oli sillon se, ettei vaihtoehtoja ollut. Oisin varmaan t*ppanut itseni, kun ajoin autolla valtateitä aikomuksena ajaa rekan alle. Joo..
Mutta kaiken kaikkiaan elämä pitänyt rakentaa täysin uudestaan. Luojan kiitos oon varakkaasta perheestä ja turvaverkot on hyvät.
Silti osa näistä asioista ja diagnoosi seuraa mua mukanani varmaan loppuelämäni.
Tekisi mieli 'paeta'.
Mikä on tämä tämmöinen psykiatrinen hoito jonka voi aloittaa? Oletko ehkä mennyt vapaaehtoisesti jonnekin osastolle? Missä saa puhua asioistaan ja missä muka autetaan?
En ymmärrä. Valaiskaa!
Juuri kun olin harkinnut hakeutuvani hoitoon masennusoireiden takia...
Miksi se on niin rankkaa? Olen itse ollut teini-ikäisenä psykoterapiassa ja silloin sessioiden jälkeen oli hyvä fiilis.
Hetkellisesti niin voi käydäkin, mutta joskus sen vanhan pitää hajota että jotakin uutta voi rakentua. Kun olet käynyt tuon prosessin läpi, olet vahvempi. Se on vaikeaa, mutta sen arvoista. Jaksamista sinulle!
Mites olis jos suhteuttaisit lyhyen ja ohimenevän kärsimyksen loppuiän mittaiseen kärsimykseen? Onko parempi kärsiä lyhyempi vai pitempi aika?
Elämä paranee tuosta. Älä vaadi liikoja itseltäsi äläkä mieti. Alitajunta hoitaa hommat sillä aikaa kun lepäät.
Lääke lihotti 30kg, teki lähes impotentiksi ja saa nähdä pystynkö nukkumaan ilman sitä koskaan. Sellaista hoitoa sain.
Siihen vaikuttaa millaista hoitoa ja millainen lääkitys sillä jos se on ihan väärä ja sopimaton niin todennäköisesti joutuukin todella pohjalle mutta se tuntuu olevan täällä kaikkien ja varsinkin terveydenhoidon tarkoitus
Vierailija kirjoitti:
Lääke lihotti 30kg, teki lähes impotentiksi ja saa nähdä pystynkö nukkumaan ilman sitä koskaan. Sellaista hoitoa sain.
Aina voit kääntyä homoksi ja ruveta bottomiksi.
Onko jotain asioita, joita et ole pystynyt kohtaamaan ja tarvitset siihen apua? Olen käsitellyt yksinäni ja ystävien kanssa ongelmani, mutta aivot ja keho ollut tiltissä (paniikkia, uupumusta, hermostuneisuutta, masentuneisuutta, trauma) ja koska asiallista keskusteluapua on äärimmäisen vaikea saada, kokeilen nyt neurofeedbackia ja kokemukset muutaman käynnin jälkeen vaikuttavat lupaavilta.
En suosittele ainakaan sinkkuja tai epämääräisissä suhteessa olevia hakeutumaan kys, ennen kuin olette maksaneet asuntolainanne sekä säästäneet rahallista varallisuutta hoidon ajaksi yhtiövastike/vuokra ja lämmityskuluihin.
Jos on sossun varassa ja koko omaisuus kirpputorilta hankittua, jonka vuokran purussa hoidon aikana kaatopaikalle joutuminen ei haitta, niin sitten voi vapaammin mennä niihin hoitoihin.
Valitettavasti ihmiset eivät typeryyttään ymmärrä tätä, joka on raaka fakta. Ensin talous hoidon ajaksi kuntoon, sitten vasta hoitoon.
Tiedän tunteen. Mutta usko kun sanon, että kyllä se jossain kohtaa helpottaa. Kannattaa ottaa myös lääkehoitoa vastaan, niin pääsee sen alun paskimman vaiheen yli edes jotenkin järjissään. Nyt vaan lepäät ja annat itsellesi luvan olla. Ja menet siihen seuraavaankiin tapaamiseen vaikka kuinka ahdistaisi.
terv. samassa veneessä