Minulle ei ole paikkaa maailmassa

Tunnen tuskasi. Olisikin niin, että tapaukset olisivat sormella osoiteltavia varakaverina pitoa ja muuta sellaista, mutta ne menevät huomattavasti pahemmin ihon alle. Puolitutut, lähes tuntemattomat katsovat sopivaksi tölväistä, tai muuten käytöksellään osoittaa jotakin, myös minun hyvin vaikea hahmottaa mitä.

Moni keskustelussa kysyy mitä siitä. Aika paljonkin. Jossakin kohtaa ihminen katoaa itseltäänkin kun tulee aina ohitetuksi.

Jos mahdollista, kannattaisi vielä laajentaa kehoterapiankin puoleen. Rakastava kosketus eheyttää ja estää liiaksi elämästä päässä, aatteen tasolla. Jokin pieni kotieläin esim pari hiirtä rakastettavaksi, kasvi jolle juttelet. Pysy kiinni elämässä, sen kauniissa puolissa. Voimia traumojen käsittelyyn!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset kelpaa? Mitä sinussa on sellaista joka tekee sinusta niin luotaantyöntävän ettet kelpaa kenellekään?

En todellakaan tiedä, tuskin ihmettelisin sitä täällä jos tietäisin. Ulkomuoto ei tietenkään vastaa lähimainkaan ideaalia, mutta harvemmalla se vastaa - tuskin syy on yksistään siinä. En myöskään hakeudu pinnallisiin ihmissuhteisiin jossa habituksella on voimakas merkitys. Mutta jokin minussa on kuin kirottua. Se aivan kuin vapauttaa toisessa demonin - putakutuakseen ja kohdistuakseen minuun. Ja jos ei näin brutaalisti, niin ainakin hienovaraisemmin kontekstiin sopimattomasti.

Hyväksytkö itse itsesi? Kaikkine puolineen?

Tietysti - onko edes muita mahdollisuuksia? Tämä on minusta manifestoitunut totuus maailmaan. Se on vain muille sietämätön. Kivuliasta, satuttavaa ja kuolettavaa.

Hyvä. Joskus ihminen vihaa tai häpeää itseään ja se vaikuttaa ympäristöönkin.

Sivusta: selventäisitkö vähän? Tarkoitatko kommentillasi, että itseviha ja -häpeä jotenkin heijasteena oikeuttaa/aiheuttaa ympäristön ikävän käytöksen?

Ei se toki oikeuta mutta voi aiheuttaa. Ihmiset arjessaan reagoi aika lailla vaistomaisesti eivätkä koko ajan mieti mikä olisi oikein. Ja monen vaistomainen reaktio "omituiseen" ihmiseen on välttely ja vieroksunta. Omituisena voidaan pitää esim. häpeän aiheuttamia eleitä ja ilmeitä.

Ihan ohilukumatkalla:

Ei hyvää päivää! Hienoa ihmisyyttä kerrassaan! Mitenköhän sitten vammaiset ja oikeasti poikkeavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Henkilökohtaisesti olen kohdannut ”tuhoutumisen”, kun itseään valaistuneeksi väittänyt henkilö ignoorasi minut täysin. Ihan ihmisyyteni.

Olen vuosia miettinyt, onko tämä todella merkki siitä, että minä _ihmisenä_ olen täysin epäkelpo - myös jumalalle.

Ap, olet arvokas ja rakastettava ihminen. Tuosta kokemuksestasi: jos väittää itseään valaistuneeksi, ei varmasti sitä ole!! Oikeasti valaistunut henkilö on todella nöyrä eikä tuo itseään esiin. Eikä aseta muita ihmisiä eri kategorioihin, jopa mitätöiden jonkun.

Mieti tätä!! Jumalalle kaikki ovat yhtä rakkaita, ja erityistä lempeyttä Hän tuntee syrjittyjä, hylättyjä ja kiusattuja kohtaan. <3

Minä en ole mikään määrittämään toisen valaistumiskokemusta tai pyyteetöntä rakkautta; jos joku kertoo minulle tällaiset omaavansa, niin lähtökohtaisesti olen iloinen hänen puolestaan ja uskon. Tapahtuma, joka horjutti minua vahvasti, oli juurikin tämän ihmisen _tieto_traumastani - ja täten sen uusiminen _tiedostaen_ julmaakin julmemmalla tavalla, toistamalla. En pelkästään tuntenut tuhoutumisen tunnetta, vaan myös syvää inhoa ihmisyyttä kohtaa. Samoin jo alussa mainitsemaani kauhua siitä, että jopa ”jumala” haluaa minun tuntevan mitättömyyteni ja paikattomuuteni valittujensa kautta.

Ja joku tuolla kyseli vakaumustani: ei ole ”polkua”, on vain etsintä.

Kohtaamasi ”valaistunut” kuulostaa oman narsisminsa kirkastamalta sadistilta ja viimeisen päälle kilahtaneelta huijarilta. Ei mulla muuta.

Ap nostaa tätä keskustelua menneisyydestä, ja haluaisi kovasti jakaa samankaltaisia kokemuksia❣️

Ei minuakaan kelpuuta muut kuin ihan läheiset ystävät. Mutta ei kannata alkaa hukkaamaan elämäänsä siihen, että mielistelisi muita.