Susi äitipuolen vaatteissa

Kaipaisin vertaistukea, tai jotain purkua tähän tilanteeseen.

Aloin puolisen vuotta sitten tapailla vastikään eronnutta miestä, jolla on kolme lasta. Mies on ihana, rakastava ja välittävä, enkä oikeastaan ikinä uskonut, että voisin löytää tällaista tasapainoa elämääni. Mies on minua vajaa kymmenen vuotta vanhempi, ja kaikki "valmiina". Itsellänikin on jo sen verran ikää, että periaatteessa minullakin pitäisi olla jo edes jotain lautasella, mutta en ole päässyt edes aloittamaan. Olen pätkätöissä ja kevytyrittäjänä, maallinen omaisuuteni makaa vanhempieni varastoissa ja itse elän tällä hetkellä matkalaukuista. Olen jonkinlaisessa välitilassa, jonka vuoksi elämäni ei ole nyt tasapainossa perusasioiden suhteen.

Olen kesän aikana tavannut lapset muutaman kerran, ja olen viimeaikoina viettänyt myös öitä miehen luona lasten ollessa hänellä. Pidän lasten kanssa olemisesta ja "kodin leikkimisestä", vaikkei minulla ole sijaa tässä perheessä. Lapset kuitenkin selkeästi alkavat kiintyä minuun jossain määrin ja miehen kanssa suhde on myös vakiintumassa. En tunne sopivani kuvioon, koska erosta huolimatta, tämä mies lapsinensa ovat ihania, tasapainoisia, ystävällisiä ja toisiaan huomioivia. Itse koen olevani susi lampaan vaatteissa, joka vielä pilaa kaiken.

Olen tämän puolen vuoden aikana alkanut käsittelemään omaan perheeseeni ja lapsuuteeni liittyviä kipukohtia. Olen käsitellyt asiaa huonosti. Sörkin ampiaispesää ja nyt olen riidoissa käytännössä koko perheeni kanssa, koska otin puheeksi nämä asiat. Kyseessä ei ole mitään suuren luokan hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä tai alkoholismia. Sinänsä. Olen koko elämäni tuntenut olevani ulkopuolinen omassa perheessäni, joutuen jatkuvasti perustelemaan olemassaoloani ja valintojani. Tämän miehen kanssa saan olla oma itseni, mutta se "itse" joksi olen oppinut itseni kokemaan ei tunnu tämän miehen perheen arvoiselta. Yritin jo lapsuudenperheeni kanssa olla oma itseni ja olla hyvä, mutta se ei onnistunut. Onnistuin vain pilaamaan nekin huonot välit, mitä aiemmin oli.

Osaako joku viisaampi kertoa, miksi tämä tuntuu nyt niin vaikealta? Minulla on periaatteessa asiat kuitenkin ihan hyvin. Olen töissä, minulla on säästöjä, hyvä parisuhde (toistaiseksi) ja katto pään päällä.