Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe elämästä, siitä kun puolison historia ja ex on arjessa läsnä
28.07.2019 |
Puolison ex ja "edellisen elämän" historia on eri tavalla läsnä uusioperheessä kuin ydinperheessä. Välillä on vaikea sietää sitä. Juuri olimme veneellä ensimmäistä kertaa yhdessä, jossa puolisoni on viettänyt monta kesää entisen puolisonsa ja lasten kanssa. Lapset sanoivat yksi ilta että äiti laittoi viestiä, vanhoja kuvia joissa me ollaan 3v sitten täällä yhdessä. Välillä tuntuu että kaikki on ns.jonkun muun elettyä elämää johon olen hypännyt mukaan. Talo on puolisoni ja hänen exän valitsema, veneily on ollu heidän juttu, toki meidän juttu nyt myös, koira on heidän, lapset on heidän, kaikki paikat missä käyty niin kun puolisoni puhuu että "kerran kun oltiin täällä pari vuotta sitten.." tiedän että haluaa kertoa mitä lasten kanssa on tehnyt, mutta samalla tulee mieleen että tämä taas jotain mitä he ovat ennen tehneet. Joskus kun käydään uudessa paikassa missä mieskään ei ole käynyt ennen, tulee mulle tosi hyvä fiilis kun saadaan luotua jotain ihan omaa. Jotain mistä tulee vaan meidän perheen oma muisto, eikä pohjalla ole muistoa samasta asiasta jonkun muun kanssa. Onko muilla yhtään samoja ajatuksia? Joskus nämä uusperheen mukana tulleet tunteet on vähän outoja ja vaikeita ymmärtää. Ydinperheen parisuhteessa se exä ei ole kuvioissa, eikä existä tarvitse puhua välttämättä ollenkaan. Uusioperheessä exä on mukana kokoajan, muostoissa,historiassa, arjessa. Meillä kyllä asiat ihan tasapainossa, eikä aihetta mustasukkaisuuteen ole, mutta tiettyjä juttuja on vaikea sietää välillä.
Kommentit (22)
Kyllä mulla oli samanlaisia fiiliksiä, kun eron jälkeen löysin uuden miehen, jolla kaksi lasta. Mies ehdotti sellaisia ulkomaan matkoja, joissa olivat jo käyneet aiemmin. Kyllä minä vähän loukkaannuin ja sanoin, että kai me nyt voidaan jotain uuttakin kokeilla. Kyllä mies ymmärsi mun pointin. Asiasta ei tarvinnut keskustella en tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla meillä on historiamme ja mitä enemmän ikää kertyy, sen enemmän koettuja asioita on kertynyt.
Turha niitä on vatvoa. Elämää eletään nyt ja kerätään yhteisiä muistoja.
Se on just noin. Uusperheet sopivat harvoille. Itse en pystyisi edes kokeilemaan mitään yhteisasumista, no-no!
Kun jaksat odottaa ajan kulumista niin teille kertyy sitten oma yhteinen historia. Ymmärrän tunteitasi mutta oikeastaan muuta lääkettä ei ole. Ja ehkä olisi oudompaa jos kukaan perheestä ei koskaan puhuisi mitään menneestä.
Tuota exän kuvien lähettelyä lapsille en kyllä pidä hyvänä asiana. Haluaako hän tehdä sinulle kiusaa?
Meillä ei ole uusioperhettä eikä yhteisiä lapsia. Ollaan seurusteltu nyt pari vuotta, ja miehen kaverit EDELLEEN ottavat joskus miehen exän (olivat yhdessä neljä vuotta) puheeksi, esim. viimeksi miehen synttäreillä: "muistatko kun oltiin porukalla siellä mökillä ja *miehen exän nimi* teki sitä ja tätä ja lässynläälää, vitsi oli kyllä hauskaa silloin! Ja sitten siellä laivalla oli myös aivan mahtavaa!" Tuntuu omituiselta tuollainen. Luulisi että noista vanhoista jutuista ei ainakaan mun kuullen tarvitsisi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinusta on kamalaa huomata, että puolisosi on ollut hyvin onnellinen ennen sinua? Hän on toisella kierroksella, joka asiasta löytyy vertailukohta entiseen etkä todellakaan aina selviä voittajana. Myös puoliso miettii usein, miten hyvä hänen ollut olla huolimatta siitä, että erosi.
Eikä se uusi yhteinen muisto ole oikeastaan uusi yhteinen muisto, vaan vertailtavissa kaikkiin entisiin. Exän kanssa oltiin Lontoossa, nyxän kanssa Pariisissa. Hotelli, nähtävyydet,kahvilat, musikaalit - kaikkia niitä verrataan eikä mikään ole täysin uutta.
Miehen lapset on jo aikuisia, ja hyvä asia on, että mies asuu lapsuutensa talossa, jossa exänsä ei ole koskaan asunut. Meillä on yhteinen juttu, johon hänen exänsä ei koskaan suostunut eli moottoripyöräily. Muuten hällä on muisteltavaa exästä, mutta on meillä omaakin.
Nyt tuli häneltä puheeksi käynti hänen vanhan ystäväpariskunnan luona. Itse en haluaisi, sillä on viettänyt aikaa tämän exän ja tämän pariskunnan kanssa. En siis tunne tätä pariskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ole uusperheessä enkä sellaiseen lähtisikään. Mutta uuden seurustelukumppanin kanssa ollessani en itse vertaa häntä exään koskaan. Saatamme käydä jossain samassa paikassa viikonloppuna, jossa aiemmin tiedostan käyneeni exän kanssa, mutta en muistele silloin exää lainkaan. Kokemus on täysin uusi ja erilainen, koska se tapahtuu eri ihmisen kanssa.
Lapsille on varmasti tärkeää, että mahdollisimman moni asia elämässä pysyy ennallaan vanhempien erosta huolimatta. Tietenkin heille ne muistot paikoista ja tekemisistä äidin kanssa ovat tärkeitä. Mutta sinun kanssasi hekin saavat uusia muistoja, jotka varmasti ovat mukavia nekin.
Taidat olla aika nuori? Ja varmistuksena: ei ole paha asia olla nuori. Nuorena vain ottaa itsetunnon päälle niin moni, joskus turha tai täysin turhakin asia.
Juuri puhuin ystävien kanssa, että viittäkymppiä lähestyessä on vaikeaa keksiä asiaa, joka olisi edes lähes uusi, ja jota ei ole kokenut. Ne kokematta jääneet asiat, ovat jääneet kokematta, koska niitä ei halua kokea, mitä ne sitten kullekin ovat.
Kun on jo menettänyt itseään nuorempia kuolemalle, niin suhteetkin ovat tärkeitä tässä hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteen. Muutin kanssa aikoinani exän taloon (joo, nyt jo ex), jonka oli ostanut yhdessä exänsä kanssa. Paha virhe. Luulin, että sopeutuisin, mutta en (ero ei tosin liittynyt siihen). Exällä pääsi vielä alussa monta kertaa mielestäni moukkamaisia kommentteja, esim. jos olin tehnyt jotain ruokaa, että "ex-vaimon kunniaksi on sanottava, että se teki todella hyvää (jotain) ruokaa... Jne. Samanlaisia kommentteja tuli suht usein, eikä ex tajunnut yhtään, kun pahastuin ja syytti mua lapsellisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Kuulemma lopulta tuntui, ettei voi mistään puhua, kun ei tiedä mistä yhtäkkiä suutun. No sieti olla puhumattakin, kun ei tajua loukkaavia kommenttejaan.... POKS... Syvään hengitys, 1, 2, 3.
Helpotti. :D Joo, mutta siis tuntui kanssa siltä, että astuin tavallaan miehen exän saappaisiin, tulin heidän entiseen yhteiseen taloon, heidän entiseen yhteiseen kaveripiiriin. Yritettiin muutamia heidän yhteisiä harrastuksia, mutta ei niistä mitään tullut, kun piti niissäkin muistaa kehua exää. Yritin monta vuotta olla ymmärtäväinen ja ajattelin, että vika on vaan mussa, kunnes tajusin ettei se ihan niinkään ole.
Teillä ei nyt sentään näyttänyt ihan tollasta olevan, joten toivoa ehkä on. :)
Ikinä ei kannata muuttaa vanhaan asuntoon, vaan uusperheen kannattaa aloittaa ns. Puhtaalta pöydältä. Oma yhteinen asunto, uudet yhteiset harrastukset ja sisustuksesta pois exän jälki.
Nimin. Uusperheellinen (molemmilla omia lapsia) ilman ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Muistan noi tunteet alkuvuosilta. Oli juhannus tai joulu, äitienpäivä tai pääsiäinen, auto- tai mökkiloma, niin aina oli se ”entinen” elämä läsnä. Pahimmillaan mies jossain kaupungissa, jossa olivat lomailleet, kutsui mua exänsä nimellä. Mun oloa pahensi se, että tuo kyseinen ex oli todella hankala, ja käytti lapsia kiristääkseen miestä.
Yksi lomapaikka oli, jossa käytiin vain kahdestaan, eikä ollut miehellekään ennestään tuttu. Se oli ihanaa.
Nyt tuosta on aikaa, meillä on yhteisiäkin lapsia ja tätä yhteistä elämää takana jo enemmän kuin miehellä ja exällään oli. Kaukaiselta tuntuvat nuo alkuvuodet.
Vierailija kirjoitti:
Se on just noin. Uusperheet sopivat harvoille. Itse en pystyisi edes kokeilemaan mitään yhteisasumista, no-no!
Miten voit tietää, että se on just noin, ellei ole mitään kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloitin lukea aloitusta, tuli ensin mieleen, että kyse on jostain periaatteesta eroa vastustavan tai eroa pelkäävän tai erosta katkeroituneen manipuloinnista (että ethän puolisoni jätä minua, ei ole parempaa muualla).
Toinen arvaukseni oli, että kommenttikenttä täyttyy av:n laadukkaaseen tapaan toteamuksista, että uusperheet ovat kaiken pahan alku ja loppu ja mitä niitä nyt oli. Ja että ei toimi tai ole minua varten. (Mitä lisäarvoa..?)
Onneksi asiallisiakin kommentteja.
Omat muistot ja perinteet sekä paikat rakennetaan ajan kanssa. Historian painoarvo kyllä kevenee hyvinkin radikaalisti ensimmäisten vuosien aikana. Suosittelen vahvasti uusia kohteita, harrastuksia jne. Kannattaa myös muistaa, että asuntoa voi vaihtaa. Ei tarvitse vanhan päälle rakentaa, jos esim asunto siltä tuntuu.
Itse äitipuolena koin superloukkaavana sen, kun tapasin mieheni sukulaisia ensimmäisiä kertoja (olin siis tavannut jo aiemminkin, mutta tarkoitan tapaamisia seurustelumme parin ensimmäisen vuoden aikana). Sukulaiset ottivat usein puheeksi mieheni exän ja monet tilanteet, mitä hän teki tai sanoi. Eli kyse on siis samasta asiasta, kun viestin 11 kirjoittajalla miehen kaveripiirin kanssa. Todella törkeää ja junttimaista käytöstä sanoisin.
Tiedän tunteen, ap. Mutta kuten joku jo sanoikin, ajan kanssa teille syntyy omia yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Lapsilta ei noita hetkiä ja niistä puhumista kuitenkaan saa riistää pois, koska ne muistot ovat heille kultaakin kalliimpia ellei niihin ole liittynyt negatiivista latausta. Eli lasten kanssa täytyy uudenkin puolison kyetä puhumaan menneestä elämästä ja heidän ydinperheensä tapahtumista, se täytyy hyväksyä.
Uusperheen rakentamisessa on omat lainalaisuutensa ja usein se on todella raadollista kaikille osapuolille. Jos ydinperheessä on omat ongelmansa, tuntuu, että uusioperheessä haasteita riittää usein vieläkin enemmän ja haasteet ovat hyvin erilaisia kuin ydinperheissä.
Kannattaa ottaa selvää tutkimustietoa ja teoreettista tietoa uusperheestä. Niitä löytyy nykyisin jo melkoisen paljon. On myös olemassa Suomen uusperheiden liitto. Kannattaa käydä heidän sivuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinusta on kamalaa huomata, että puolisosi on ollut hyvin onnellinen ennen sinua? Hän on toisella kierroksella, joka asiasta löytyy vertailukohta entiseen etkä todellakaan aina selviä voittajana. Myös puoliso miettii usein, miten hyvä hänen ollut olla huolimatta siitä, että erosi.
Eikä se uusi yhteinen muisto ole oikeastaan uusi yhteinen muisto, vaan vertailtavissa kaikkiin entisiin. Exän kanssa oltiin Lontoossa, nyxän kanssa Pariisissa. Hotelli, nähtävyydet,kahvilat, musikaalit - kaikkia niitä verrataan eikä mikään ole täysin uutta.
No, jos sen exän kanssa olisi ollut hyvin onnellista, niin tuskin eroa olisi tullut..
Aviopuolisoni isä, eli appeni usein puhui ex-miniästään, kuinka oli kuin oma tytär. Joopa joo, mitä nyt ex-miniä petti ja pelehti ympäriinsä sekä käytti hoitovapaalla aikaansa salasuhteeseensa jne, kun minun nykyinen - hänen silloinen- mies tienasi perheelle elantoa. Kerranpa sitten sanoin apelle, että varmasti oli ihana ihminen, mutta minä nyt en tuota ympäripa..mista arvosta. Eipä kommentoinut enää.. Appi ei ollut tästä tiennyt.
Mitä jos alat keksiä perheen yhteistä tekemistä? Teette välillä jotain täysin tutusta poikkeavaa. Meillä ainakin toimii. Mies keksii mukavaa tekemistä ja luomme omia muistoja. Saatamme myös välillä käydä hänen lapsuudestaan tutuissa paikoissa. Näin lapsetkin ovat tutustuneet minun mieheeni paremmin.
Sitä saa mitä tilaa. Omia valintojasi.
Jos yhtään lohduttaa, niin eiköhän niillä lapsilla ole vielä enemmän ahdistusta ja vähemmän iloa uusista elämyksistä.