Uusperhe elämästä, siitä kun puolison historia ja ex on arjessa läsnä

Puolison ex ja "edellisen elämän" historia on eri tavalla läsnä uusioperheessä kuin ydinperheessä. Välillä on vaikea sietää sitä. Juuri olimme veneellä ensimmäistä kertaa yhdessä, jossa puolisoni on viettänyt monta kesää entisen puolisonsa ja lasten kanssa. Lapset sanoivat yksi ilta että äiti laittoi viestiä, vanhoja kuvia joissa me ollaan 3v sitten täällä yhdessä. Välillä tuntuu että kaikki on ns.jonkun muun elettyä elämää johon olen hypännyt mukaan. Talo on puolisoni ja hänen exän valitsema, veneily on ollu heidän juttu, toki meidän juttu nyt myös, koira on heidän, lapset on heidän, kaikki paikat missä käyty niin kun puolisoni puhuu että "kerran kun oltiin täällä pari vuotta sitten.." tiedän että haluaa kertoa mitä lasten kanssa on tehnyt, mutta samalla tulee mieleen että tämä taas jotain mitä he ovat ennen tehneet. Joskus kun käydään uudessa paikassa missä mieskään ei ole käynyt ennen, tulee mulle tosi hyvä fiilis kun saadaan luotua jotain ihan omaa. Jotain mistä tulee vaan meidän perheen oma muisto, eikä pohjalla ole muistoa samasta asiasta jonkun muun kanssa. Onko muilla yhtään samoja ajatuksia? Joskus nämä uusperheen mukana tulleet tunteet on vähän outoja ja vaikeita ymmärtää. Ydinperheen parisuhteessa se exä ei ole kuvioissa, eikä existä tarvitse puhua välttämättä ollenkaan. Uusioperheessä exä on mukana kokoajan, muostoissa,historiassa, arjessa. Meillä kyllä asiat ihan tasapainossa, eikä aihetta mustasukkaisuuteen ole, mutta tiettyjä juttuja on vaikea sietää välillä.