Oletko katunut eroa?

Töitä on kyllä tehty suhteen eteen. Vaikka kahdenkeskistä aikaa onkin todella vähän, se pyritään käyttämään mahdollisimman mukavasti yhdessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Töitä on kyllä tehty suhteen eteen. Vaikka kahdenkeskistä aikaa onkin todella vähän, se pyritään käyttämään mahdollisimman mukavasti yhdessä.

Ap

Älä valita, olet luvannut tahtoa.

Onko suhteessa ollut aiemmin aitoa rakkautta,läheisyyttä ja kipinää? Kyllä pikkulapsiaika muuttaa isosti vanhempia ja suhdetta, mutta voisiko sitä kipinää lähteä etsimään? Vaatii avoimet kortit,keskustelut ja yhteisen tahtotila ja tavoitteen, mutta suosittelen.

Itselläni oli myös pitkä liitto väljähtynyt, mutta siinä on yhteisestä sopimuksesta pysytty, keskusteltu, itketty,tehty muutoksia ja nyt alkaa tuntua,että kannatti.

Kauheaa olisi taas uuteen suhteeseen alkaa ja todeta, ettei se sen kummempaa ole...

Parisuhde on tahdon asia. Arki ja väljähtyminen tulee joka suhteessa,ei se vaihtamalla parane. Ennen eroa käykää parisuhdeterapiassa ja jos sekään ei auta niin sitten. Oletko miettinyt tulevaa? Sun mies ei pysy ikuisesti sinkkuna,miten reagoit mahdollisesti nyxään ja siihen että lapsen kanssa viettää aikaa nyxä?

Oisko ap:llä päivitystä tähän? Tai jollain muulla uusia juttuja tai näkökulmia?

Minulle ei käy suhde, jossa ei ole runsaasti seksiä, joten eroaisin tuossa tilanteessa. Tämän tietää kyllä jokainen, joka minua tapailee, joten eron ei pitäisi tulla yllätyksenä. En vain keksi mitään käyttöä seksittömälle kumppanuussuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko lapsellesi äitipuolen? Jos et niin älä eroa. Googlaa mitä tarkoittaa,käytännön kokemuksia. Ja miten rankkaa yksinhuoltajuus on.

En tiedä kuinka harvinainen kokemus tämä on, mutta jätin mieheni muutama vuosi sitten. Aluksi mies epätoivoinen vaikka kyllä pitkälti hänestä yksin johtuvasta hulluudesta erottiin. Sitten lastenhoito alkoi sujua mukavasti ja itsekin ihastuin ja aloin jo tapailla toista, lapsetonta miestä suunnilleen vuoroviikoin. Pian miehen luokse oli muuttanut lapseton nainen eikä ollut kyllä ihan tervepäinen, fiksu lapseton nainen täytyy sanoa. Kaikki, aikataulut, säännöt jne. mutkistui sen naisen tulon myötä todella paljon niin, että kävin sitten noukkimassa mieheni takaisin. Ehdin onneksi toimia ripeästi ennen kuin oli maha pystyssä ja voi Kristus millaista myllytystä ja herjauksia sainkaan muijalta jokaisen kanavan kautta. Ihan hyvin me pärjätään miehen kanssa kun ei pakene enää ylitöihin eikä hulluuksiin, lapsetkin kasvaa näin ehjässä ydinperheessä. Läheisyyttä meillä on sillä tavalla, että iltaisin mies silittelee ja seksiä tasan kerran viikossa. Vaikka onkin hyvää, eikä riidellä, vetovoima vain on hiipunut. Tosin uskon, että sekin asia paranee kun saamme enemmän kahdenkeskistä aikaa. Se ero olisi voinut kaduttaa.

En ole katunut. Suhde kesti 20 vuotta ja kolme lasta syntyi. Miehestä tuli kylmä ja itsekäs. Loukkasi minua sängyssä ja sitten kieltäytyi kaikesta fyysisestä suhteesta. Muutti sohvalle nukkuun. Ei mitään selitystä. Vain tiuskaisuja. Mihinkään yhteiseen tekemiseen ei suostunut.

Tunteet hältä loppui, mutta ei ollut munaa sanoa. Sitten loppui minultakin ja ilmoitin erohaluni.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on tahdon asia. Arki ja väljähtyminen tulee joka suhteessa,ei se vaihtamalla parane. Ennen eroa käykää parisuhdeterapiassa ja jos sekään ei auta niin sitten. Oletko miettinyt tulevaa? Sun mies ei pysy ikuisesti sinkkuna,miten reagoit mahdollisesti nyxään ja siihen että lapsen kanssa viettää aikaa nyxä?

Hyvä pointti nuo uudet puolisot... itsellä ei ole uuteen suhteeseen hinkua, kunhan tämä joskus päättyy, musta jostain syystä en näe miestä elämässä yksin eli ilman puolisoa vain lasten kanssa :( itse en mitään parempaa tiedä.

Me ollaan käyty useampaan otteeseen pariterapiassa, ja jokainen kerta on kaatunut siihen, että miehellä ei ole aikaa töiden, työmatkojen tai matkojen takia ja käynnit on jääneet pariin kertaan. Mä en ymmärrä mikä voisi olla tärkeämpää kuin meidän välien ja perhe-elämän korjaaminen ja paremmaksi saaminen. Minkäänlaista läheisyyttä meillä ei ole ollut vuosiin, pelkkää ilkeilyä puolin ja toisin. Vetääpä surulliseksi, kun näkee nämä asiat kirjoitettuna :(