Kliseistä

Oon miettinyt tätä hommaa. Suhteet aina kestää sen X ajan, jonka jälkeen tulee arki vastaan. Sitten ihmisellä on taipumus ihastua työkaveriin ja sitten jotkut pettää, jotkut ei.

Päivittäin ja ihan tällä palstalla tulee koko ajan näitä "eroanko?" "Olen ihastunut varattuun" "panin varattua" juttuja.

Seksi ja seksuaalisuus on iso osa meitä kaikkia tavalla tai toisella. Jotkut kokeilevat avointa suhdetta ja toiset vaan pettää. Jotkut ovat sitten yhdessä koko loppuelämän, mutta heistä hyvin monet löytää ehkä elämään merkitystä muualta (työ?).

Olen ollut kumppanini kanssa 6 vuotta, enkä oo koskaan pettänyt häntä enkä koskaan ketään muutakaan aiemminkaan. Toki koen välillä ihastumista. Niin varmasti kumppani myös. Myönnän, että joskus haaveilen siitä, että joku rakastelisi kumppania ja katsoisin vierestä kun hän nauttii.

Onko meidän ihmisten kohtalo vaan jumittaa oman seksuaalisuuden kanssa koko iän ajan? Koko seksuaalisuus ja ihastuminen ja rakastuminen on sekin fysiikkaa ja kemiaa, jonka luonto viisaana on muodostanut vuosituhansien saatossa. Ja tunteet. Nekin.

Sen sijaan että täällä koko ajan tulee tätä samaa kliseistä ihmissuhde- ja seksuaalisuus kuviota. Voisiko kerrankin pohtia syvällisemmin asiaa? Tai voiko edes. Kuten totesin, niin eihän tässäkään asiassa ole kyse muusta kuin luonnosta itsestään; ihminen on eläin.