Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi ei ole mihinkään tyytyväinen?
27.07.2019 |
Ihan mitä tahansa tapahtuu, kitinän aihe löytyy kyllä. Ollaan oltu lomareissussa. Tullaan kotiin ja lapsi pääsee taas pitkästä aikaa leikkimään kaikilla leluillaan. Yksi pieni leluhahmo jäänyt autoon, niin järkyttävä kitinä, että se pitää saada heti, vaikka näkee, että lounas just valmis.
Tai haluaa katsoa tabletilla lastenohjelmia. Hirveä kitinä, kun pitää katsoa Areenasta eikä saa katsoa You Tubea.
Ostetaan jätskiä. Kitinää, että jätskiä jätskiä. Syö siitä kaksi lusikallista. Sitten alkaa kitinä, että ei jaksa enempää ja jonkun pitää nyt heti ottaa purkki kädestä.
Miten opetan lapsen, että ei koko ajan marisisi ihan turhista asioista ja olisi tyytyväinen siitä, mitä saa? Kaikki yritetään tehdä hänelle parhain päin ja ajatella joka asiassa häntä ja silti kiukuttelee ja kitisee.
Kommentit (25)
Hän on saanut liian helposti kaiken. Vähennä leluja rajusti, vie varastoon 3/4 niistä ja kerro, että joskus leikitään niillä, mutta nyt on vain nämä. Kitinästä lähtee lisää pois. Ruuasta kitiseminen aiheuttaa pöydästä poistamisen. Kerro aina miksi teet jotakin, (Koska kitiset , niin... Olen iloinen, kun osasit ...) Kiitä aina hyvästä käytöksestä. Ole itse mallina, ole kiitollinen ja käyttäydy hyvin kaikille.
Myös lapsen veriarvot voivat olla huonot, verensokeri ja rauta kannattaa mitata. Jollei jaksa, niin kitisyttää aikuistakin. Myös unen määrä ja ruutuaika tarkasteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeasti ihan käsittämättömiä tilanteita. Oltiin esim julkisessa vessassa, jonne joku oli unohtanut naulaan pyyhkeen. Lapsi kiukutteli ja karjui puoli tuntia, kun en antanut pyyhkiä käsiä siihen liasta harmaaseen pyyhkeeseen vaan piti pyyhkiä käsipaperiin.
Lapsi istui jalkateräni päällä, roikkui jalassani ja karjui, että on palattava vessaan pyyhkimään kädet siihen pyyhkeeseen.
Vaikka millä olisin houkutellut, ei päästänyt irti. Piti niin lujaa kiinni, että en saanut häntä irrotettua.
Mitä teet tällaisessa täysin absurdissa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Hän on saanut liian helposti kaiken. Vähennä leluja rajusti, vie varastoon 3/4 niistä ja kerro, että joskus leikitään niillä, mutta nyt on vain nämä. Kitinästä lähtee lisää pois. Ruuasta kitiseminen aiheuttaa pöydästä poistamisen. Kerro aina miksi teet jotakin, (Koska kitiset , niin... Olen iloinen, kun osasit ...) Kiitä aina hyvästä käytöksestä. Ole itse mallina, ole kiitollinen ja käyttäydy hyvin kaikille.
Myös lapsen veriarvot voivat olla huonot, verensokeri ja rauta kannattaa mitata. Jollei jaksa, niin kitisyttää aikuistakin. Myös unen määrä ja ruutuaika tarkasteluun.
Lapsi on tosi huono syömään. Mieluiten hän ei söisi mitään. Joten joo, ruokailukin mennyt sellaiseen suostutteluun, että söisi edes jotain.
Persoonallisuus. Mun vanhempi lapsi on vähän saman tyylinen. On jo 8, olen puhunut hänelle asiasta, että ei ole mukavaa, kun on jatkuvaa marinaa kaikesta. Ei se lapsi luonteelleen mitään voi, mutta jos asiasta puhuu, voi saada pikku hiljaa näkökulmia asioihin. Nuorempi lapsi taas on ihan erilainen, vähään tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus. Mun vanhempi lapsi on vähän saman tyylinen. On jo 8, olen puhunut hänelle asiasta, että ei ole mukavaa, kun on jatkuvaa marinaa kaikesta. Ei se lapsi luonteelleen mitään voi, mutta jos asiasta puhuu, voi saada pikku hiljaa näkökulmia asioihin. Nuorempi lapsi taas on ihan erilainen, vähään tyytyväinen.
Ja se pitää vielä lisätä, että ei ole kysymys siitä, että meillä vanhempi lapsi saisi koko ajan jotain. Meillä ei ole lapsilla paljon leluja, eikä niitä myöskään ostella jatkuvasti. On vain sellainen, että kun jonkin asian saa, alkaa heti haaveilemaan, että kun olisikin sitä tai tätä. Ei persoonallisuutta muuteta sillä, että pannaan suurin osa leluista varastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus. Mun vanhempi lapsi on vähän saman tyylinen. On jo 8, olen puhunut hänelle asiasta, että ei ole mukavaa, kun on jatkuvaa marinaa kaikesta. Ei se lapsi luonteelleen mitään voi, mutta jos asiasta puhuu, voi saada pikku hiljaa näkökulmia asioihin. Nuorempi lapsi taas on ihan erilainen, vähään tyytyväinen.
Pystyykö asialle tekemään mitään?
Joo, lapsi on kauan odotettu ainokainen, myös isovanhempien ainoa lapsenlapsi. Kaikki ovat lapsesta niin innoissaan ja haluavat tarjota hänelle unelmalapsuuden. Ehkä se kitinän syy. Saa yllin kyllin huomiota, aikuisten aikaa, on ohjelmaa ja leluja ja kirjoja ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus. Mun vanhempi lapsi on vähän saman tyylinen. On jo 8, olen puhunut hänelle asiasta, että ei ole mukavaa, kun on jatkuvaa marinaa kaikesta. Ei se lapsi luonteelleen mitään voi, mutta jos asiasta puhuu, voi saada pikku hiljaa näkökulmia asioihin. Nuorempi lapsi taas on ihan erilainen, vähään tyytyväinen.
Pystyykö asialle tekemään mitään?
En ihan ymmärtänyt kysymystä! Mille asialle?
Meillä toimi se, että en koskaan antanut kitisijälle periksi. Saman asian kyllä sai, jos pyysi nätisti. Joka ikinen kerta kerroin asian lapselle. Aika nopeasti kaikki kolme lasta tämän oppivat. Mutta varmaan myös luonnekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on oppinut kitisemällä saamaan kaiken periksi. Meillä ei kitinällä ja itkulla saanut mitään. Kauniisti pyytämällä neuvoteltiin asioista.
"Kaikki yritetään tehdä hänelle parhain päin ja ajatella joka asiassa häntä ja silti kiukuttelee ja kitisee."
Tässähän se syy tulikin. Tai ainakin asia, joka luultavasti pahentaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvauksia (ikä olisi muuten tärkeä näissä avauksissa):
- lapsi on jollakin tavalla ns. nepsylapsi eli hänellä on erityisiä tarpeit. Tällöin voi olla jäykkä ajatusrakenne eli kun lapsi muodostaa jonkin mielikuvan, hän ei pysty kivutta muokkaamaan sitä. Pitääkö hän yllätyksistä?
- ette kohtaa toisianne kunnolla, vaan aika menee liiaksi erilaiseen suorittamiseen tai askareisiin. Silloin kyllä tehdään lapselle ja häntä ajatellen, mutta ei tule yhteisiä hetkiä joissa aikuinen on ihan kunnolla mukana
- aikuiset vaativat itseltään liikaa eli normaalikin kitinä tuntuu jotankin epäonnistumiselta
-> Huomatkaa hyvä, olkaa lempeitä, kukun keskellä koittakaa pitää maltti ja suunnata huomio toisaalle
Kitisevistä lapsista kasvaa tyytymättömiä ja valittavia aikuisia. Kai tuo on ehkä enemmän semmonen perusluonteenpiirre kuin jokin pois opittava tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kitinällä ei saa antaa mitään periksi, jos osaa pyytää kauniisti, voidaan neuvotella asiasta. Koulussa menee jouluun asti, kunnes nämä prinsessat ja prinssit oppivat tämän. Jos joku erehtyy sanomaan: Epistä! Niin silloin sanon, niin onkin, elämä on epistä, hyvä oppia se jo koulussa. Sinun asiasi ovat paljon paremmin kuin monen muun lapsen tässä maailmassa!
Luulisin, että on ihan luonteesta kiinni. Itselläni 4 lasta joista kaksi vanhempaa ja nuorin ovat rauhallisia ja tyytyväisiä. Numero 3 onkin sellainen tapaus, että huh huh!! Saa esimerkiksi raivokohtauksen kun on kesäkuu eikä heinäkuu tai on kesä eikä talvi😂 Kaikesta pitää vääntää eikä melkein mikään suju nätisti tai rauhallisesti... Aina joutuu tosissaan ärähtämään ennen kuin tottelee mitään. On myös hyvin nenäkäs jos sille päälle sattuu. Kovin on draama kuningattaren elkeitä... Kaikki on kasvatettu samalla tavalla mutta tämä yksi on erittäin vahva persoona ja itsekin olen jo väsynyt tähän draamailuun. Toisaalta hän on hyvin älykäs ja verbaalisesti erittäin lahjakas mutta haastava pikku pakkaus😁
Vierailija kirjoitti:
Kitinällä ei saa antaa mitään periksi, jos osaa pyytää kauniisti, voidaan neuvotella asiasta. Koulussa menee jouluun asti, kunnes nämä prinsessat ja prinssit oppivat tämän. Jos joku erehtyy sanomaan: Epistä! Niin silloin sanon, niin onkin, elämä on epistä, hyvä oppia se jo koulussa. Sinun asiasi ovat paljon paremmin kuin monen muun lapsen tässä maailmassa!
Eivät kaikki tyytymättömät lapset ole sellaisia, että ilmaisevat itseään ja tunteitaan kaikille mahdollisille ihmisille vaikkapa nyt koulussa. Oma lapseni on aika vetäytyvä, hänen ekaluokan opettajansa kuvaili häntä sanalla "melankolikko", ja se sopii kyllä hyvin.
nro 5
Kitinälle ei välttämättä voi mitään, jos on enemmän luonteesta kiinni. Odottamista ja kärsivällisyyttä voi opettaa kasvattamalla pikku hiljaa odotusaikaa. Voi aloittaa ihan lyhyillä: "Odota sen aikaa, kun laitan ruoan hellalle. Tulen sitten auttamaan." Avain on oman lapsen kanssa ollut opetella sietämään kitinää. Yritän vain blokata kitinän taustahälyksi. Tietysti huomioin, jos vaihtuu sävy, mutta perus mähaluuuuuun ulinaa ei mielestäni tarvitse palkita huomiolla. Aikaa myöten on ehkä jopa hieman vähentynyt kitinä, kun tietää turhaksi, mutta lapsen tehtävä on säännöllisesti kokeilla rajoja. Ihan tervettä, vaikka tosi rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti ihan käsittämättömiä tilanteita. Oltiin esim julkisessa vessassa, jonne joku oli unohtanut naulaan pyyhkeen. Lapsi kiukutteli ja karjui puoli tuntia, kun en antanut pyyhkiä käsiä siihen liasta harmaaseen pyyhkeeseen vaan piti pyyhkiä käsipaperiin.
Lapsi istui jalkateräni päällä, roikkui jalassani ja karjui, että on palattava vessaan pyyhkimään kädet siihen pyyhkeeseen.
Vaikka millä olisin houkutellut, ei päästänyt irti. Piti niin lujaa kiinni, että en saanut häntä irrotettua.
Mitä teet tällaisessa täysin absurdissa tilanteessa?
Tässä on se virhe. Et houkuttele, vaan kannat lapsen autoon tai kotiin. Viet vain vaikka kuinka karjuisi. Meillä karjuttiin myös, ei enää, tietää, että äiti ei anna periksi vaikka mitä tekisi.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä kasvatustyöhön.
Kiitollisuus on asenne.
Omalla esimerkillä voi vaikuttaa.