Miksi lapsi ei ole mihinkään tyytyväinen?
Ihan mitä tahansa tapahtuu, kitinän aihe löytyy kyllä. Ollaan oltu lomareissussa. Tullaan kotiin ja lapsi pääsee taas pitkästä aikaa leikkimään kaikilla leluillaan. Yksi pieni leluhahmo jäänyt autoon, niin järkyttävä kitinä, että se pitää saada heti, vaikka näkee, että lounas just valmis.
Tai haluaa katsoa tabletilla lastenohjelmia. Hirveä kitinä, kun pitää katsoa Areenasta eikä saa katsoa You Tubea.
Ostetaan jätskiä. Kitinää, että jätskiä jätskiä. Syö siitä kaksi lusikallista. Sitten alkaa kitinä, että ei jaksa enempää ja jonkun pitää nyt heti ottaa purkki kädestä.
Miten opetan lapsen, että ei koko ajan marisisi ihan turhista asioista ja olisi tyytyväinen siitä, mitä saa? Kaikki yritetään tehdä hänelle parhain päin ja ajatella joka asiassa häntä ja silti kiukuttelee ja kitisee.
Kommentit (25)
Minulla lapsi joskus ei vaan pysty päästämään irti tunnetilastaan, kun sattuu kitinäpäälle. Silloin sanon, että mun korvat eivät kuule nyt mitään, mikä on sanottu kitisemällä ja tiuskimalla. Tämänkin jälkeen hän kitisee ja manaa itsekseen pitkän aikaa, vaikka ei vastaa mitään! Tyyliin: miks me ees lähdettiin tänne kun mä en edes halunnut lähteä, olisit voinut eilen käydä kirjastossa, sitä paitsi Kalle olisi halunnut tulla meille tänään ja niille ei käy enää ikinä tän jälkeen... Jne. Kaikki on huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla lapsi joskus ei vaan pysty päästämään irti tunnetilastaan, kun sattuu kitinäpäälle. Silloin sanon, että mun korvat eivät kuule nyt mitään, mikä on sanottu kitisemällä ja tiuskimalla. Tämänkin jälkeen hän kitisee ja manaa itsekseen pitkän aikaa, vaikka ei vastaa mitään! Tyyliin: miks me ees lähdettiin tänne kun mä en edes halunnut lähteä, olisit voinut eilen käydä kirjastossa, sitä paitsi Kalle olisi halunnut tulla meille tänään ja niille ei käy enää ikinä tän jälkeen... Jne. Kaikki on huonosti.
Voin niin kuvitella hänet kauppaan aikuisena kitisemässä puolisolleen. Tai nalkuttavaksi vaimoksi/mieheksi keittiöön. Lomamatkoillakin näkee näitä.
Minulla on samanlainen kitisijä, jo 9v. Saa välillä älyttömiä kiukkukohtauksia. Olen yrittänyt, että kiukuttelemalla ei saa mitään, mutta tuo on älyttömän periksiantamaton. Saattaa monta tuntia jankuttaa samaa asiaa. Meillä on toinenkin lapsi ja ihan erilainen, joten uskon, että on muutakin kuin kasvatuksessa vikaa. Lainasin joskus kirjan "Tulistuva lapsi", siinä puhutaan siitä saattaisi teillekin olla apua. Minua vähän häiritsi ehkä amerikkalaistyylinen kirjoitus, mutta jotain ajatusta siitä voi saada. Ainakin idea oli, että lapsi käyttäytyisi hyvin, jos osaisi, mutta kun ei osaa, niin pitää opettaa. Sekin auttoi minua, kun tajusin, että ei se sitä tahallaan tee.
Viime vuonna tajusin, että lapsella voi olla ADD, kun ADHD-liiton esite oli aivan kuin kirjoitettu minun lapsestani. Lapselle vaikeita on aina olleet esim siirtymätilanteet, pukemisen aloittaminen, kouluun ehtiminen jne. Koulussa tarvii myös enemmän ohjausta. Olemme jutelleet koulutervedenhoitajan, psykologin, opettajan, erityisopettajan ja perheneuvolan työntekijän kanssa ja viimein saimme lähetteen toimintaterapeutille, jossa tehdään testejä ja saamme ohjeita arkeen.
Meidän tyttö on myös huono syömään ja sen kyllä huomaa, että kiukku kasvaa, kun ei ole syönyt. Tyttö on myös laiha ja jo neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että syötä hänelle rasvaa, koska aivot tarvii sitä. Talvella hänellä oli kasvupyrähdys, ja ruokahalu oli paljon parempi kuin tavallisesti, enkä pihistellyt rasvassa. Erityisesti tonnikalapizza on hänen herkkuaan. Hän oli paljon rauhallisempi kuin tavallisesti, pystyi ottamaan pettymyksetkin kiukuttelematta. Mutta nyt on taas sama meininki kuin ennen, että ei syö ja kiukuttelee. Odotan kovasti koulun alkua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kitisijä, jo 9v...... tajusin, että ei se sitä tahallaan tee.......
Viime vuonna tajusin, että lapsella voi olla ADD, kun ADHD-liiton esite oli aivan kuin kirjoitettu minun lapsestani. Lapselle vaikeita on aina olleet esim siirtymätilanteet, pukemisen aloittaminen, kouluun ehtiminen jne. Koulussa tarvii myös enemmän ohjausta. Olemme jutelleet koulutervedenhoitajan, psykologin, opettajan, erityisopettajan ja perheneuvolan työntekijän kanssa ja viimein saimme lähetteen toimintaterapeutille, jossa tehdään testejä ja saamme ohjeita arkeen.
Juuri tähän (ADD tai muu) viittasin nepsykommentillani...
Mitä tarkoitat ap unelmalapsuudella, jonka koko suku haluaa tuolle kauan kaivatulle lapsukaiselle antaa? Eikö unelmalapsuus ole sitä, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja turvassa. Ei tarvita kauheaa määrää kaikenlaista kamaa, aina jotakin uutta. Tärkeintä ovat rajat ja rakkaus, niin kuluneelta kuin fraasi kuulostaakin. Nyt taitaa olla niin, että rajat pitää asettaa myös vanhemmille ja kaikille sukulaisille. Pilalle passattu penska on kamala.